The Flea Market Addict

The End

2010-10-24T12:43:00.000+03:00

Hei teille kaikille, jotka tänne vielä eksytte viikkoja jatkuneesta postaustauosta huolimatta.

Varmasti olette huomanneet, että tällä hetkellä elämässäni tämä blogi ei ole se merkityksellisin asia. Ihana pieni koiramme ja opintojen viimeistely ovat vieneet kaiken ajatustilan. Silloin kun en touhua pennun kanssa tai kirjoita opinnäytetyötä, olen todennäköisimmin treenaamassa salilla. Ennen niin tärkeä, jokaviikonloppuinen kirpputoriharrastus on jäänyt taka-alalle. En tarkoita sitä, että en enää pitäisi metsästysretkistä kirpputoreilla. Ne ovat hauskoja silloin tällöin tehtyinä, mutta jokaviikonloppuinen kirpputorien ravaaminen ei enää kiinnosta. Lauantaiaamuisin suuntaan nykyään mieluummin salille BodyCombat-tunnille kuin lähden kiertämään kirppiksiä.

Elämässäni on kai tarpeeksi sisältöä, niin etten tarvitse yhtään uutta rättiä vaatekaappiin. En vaatekaupoista enkä kirpputoreilta. Koska tämä blogi on profiloitunut vahvasti kirpputorilöytöihin enkä enää kierrä kirppiksiä aktiivisesti, koen että tämä blogi on kulkenut nyt tiensä päähän.

Kiitos kaikille teille, jotka olette blogiani seuranneet, jättäneet kommenttinne ja iloinneet kanssani löydöistä, jotka aikanaan tuottivat minulle niin suuresti iloa.

Janita

Pikkuinen

2010-08-16T10:49:00.000+03:00

Musta ei ole mitään kuulunut melkein koko kesänä. Viikonloput ovat kuluneet töissä, ja jos nyt olen sattunut olemaan vapaalla viikonlopun, on niillekin viikonlopuille sovittu etukäteen kaikenlaista menoa. Hietsun kirppikselle olen ehtinyt vain pari kertaa alkukesän aikana. Kirppisten kiertelylle ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa eikä siten mitään blogissa jaettavaakaan.

Nyt tahdon kuitenkin jakaa erään asian. Kerroin joskus alkuvuodesta, että tämä vuosi tulee pitämään sisällä kenties useammankin muutoksen. Tässä niistä ensimmäinen, ihanin, suloisin ja pehmoisin.

Tanssihamosesta topiksi

2010-07-10T12:18:00.001+03:00

Pari viikkoa sitten lähti Hietsun kirppikseltä mukaan 2 eurolla vanha kilpatanssihamonen. Nojoo, hapsuhameesta en oikein syttynyt, mutta vinde, kuinka makeelta se näyttää topin päälle puettuna! Epäsymmetrisyys, eri pituiset hapsut tuovat eloa toppiin. Henkarilla kuvattuna se ei näytä juuri miltään ja hapsutoppi näyttääkin parhaalta liikkeessä.

Koru, huivi, mikälie...

2010-06-30T01:43:00.000+03:00

Olin juhannusviikkoa edeltävänä sunnuntaina ensimmäistä kertaa tänä kesänä kiertämässä Hietsun kirppistä. Olin melkein ehtinyt jo unohtaa, kuinka paljon pidänkään tunnelmasta, joka Hietsun torilla vallitsee: aurinkoinen päivä, hyvä kirpputorimeininki ja kihelmöivä odotus, jos jostain pöydästä löytyisikin jotain ihan mahtavaa! Yksi kesän ekan Hietsu-reissun mahtava löytö on tässä:

Löytöni alkuperäinen käyttötarkoitus oli pieni arvoitus myyjällekin. Tiedä sitten, onko se huivi vai koru vai mikälie, itse näin siinä heti potentiaalia upeana isokokoisena kaulakoruna. Rakastuin ensi silmäyksellä ohuisiin kangassuikaleisiin sidottuihin "kiviin"! Eipä näytä muuten tavallistakaan tavallisempi ja tylsempi yksivärinen t-paita kauaa tylsältä, kun kaulaan kietoo tämän korun.

Uusi rakkauskoruni maksoi 4€ ja on joka sentin arvoinen. Olisin varmasti maksanut enemmänkin, jos myyjä olisi pyytänyt. Se kai kertoo jotakin ihastumisen asteesta.

miu miu

2010-06-08T13:21:00.000+03:00

Nämä kaunokaiset eivät kai sen kummempia selityksiä kaipaa. Ensimmäiset käyttöön ostamani merkkikengät (yhdet kirppikseltä löydetyt liian isot Diorin korkkarit ovat kirjahyllyn koristuksena). Hommasin ihanat Miu Miuni huuto.netistä ja kuntoonsa nähden tosi edulliseen hintaan! Ainoat vähäiset käytön jäljet näkyvät kenkien ulkopohjassa. Ennen kuin otan uudet balleriinani käyttöön, ajattelin kuitenkin käydä näyttämässä niitä suutarilla, josko nahkaisen ulkopohjan päälle saisi asennettua ehkä hieman paremmin käveltyjä kilometrejä kestävän kumipohjan...

Olen rakastunut pehmeään mokkanahkaiseen pintaan. Kenkiä on ihan pakko silitellä vähän väliä. Olen niin rakastunut.

Salaisuus selän takana

2010-05-30T17:00:00.000+03:00

Pitkästä aikaa esittelyssä ihan oikea kirpparilöytö. Olen kai kertonutkin, että olen muuttunut nirsommaksi kuluttajaksi myös kirppareilla. Oikeasti rakastettavia löytöjä tekee harvemmin, kun kulutuskriittinen järjen ääni vaatii harkitsemaan jokaista ostosta tarkempaan. Eiliseltä Fashion Kirppikseltä Ravintola Raflasta löytyi kuitenkin paita, johon rakastuin päätä pahkaa. Pitkästä aikaa kirpparilöytö, joka vie jalat alta!

Edestä se näyttää suhteellisen tavalliselta valkoiselta t-paidalta. Paitsi että hauskana yksityiskohtana siinä on vain toinen t-paitahiha. En ole vielä ihan varma, saako se jäädä vai lähteä. Periaatteessa vähän sirommat olkaimet houkuttelisi...

Toisena ihastuttavana yksityiskohtana paidan saumat on ommeltu niin, että saumankäänteet, jotka tavallisesti ovat piilossa paidan nurjalla puolella, ovatkin tässä paidassa ommeltu kankaan etupuolelle.

Paras asia paidassa ja koko sen juju on kuitenkin selkäpuolella. Pidän selkää yhtenä ihmisvartalon kauneimmista osista (nilkkojen, ranteiden ja olkapäiden rinnalla) ja rakastan selästä avonaisia paitoja. Liian syvistä ja antavista kaula-aukoista en pidä, mutta selän vilauttelua vastaan mulla ei ole mitään.

Paita menee muuten loistavasti rannalla bikineiden kanssa, mutta taipuu myös kaupunkikäyttöön. Lyhyt rintaliivien takaosan jemmaava napatoppi (jos nyt ymmärrätte, mitä ajan takaa...) vain alle ja menoksi. Tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi musta täysimittainen pitsitoppi, jos selän tahtoo jostain syystä piilottaa.

Pitsitunika

2010-05-28T16:23:00.001+03:00

Ostin kahdella eurolla kirpparilta viime syksynä mustan pitsimekon, jolle on tullut harmittavan vähän käyttöä. Olin heivannut sen kirppiskasaan kiertoon lähteväksi viime lauantaina, kun olin myymässä vaatekaapin hylkiöitä pois. Poikaystävän äiti oli katsomassa myyntiin lähteviä vaatteita pari päivää ennen myyntipäivää ja ehdotti, että leikkaisin pitsimekosta alemman helman pois, jolloin helmaksi jäisi vain pitsimäinen kangas. Mekossa oli siis tuplahelma, jotta sitä saattoi ylipäätään käyttää mekkona.

Ajatus jäi muhimaan, mutta kannoin mekon silti kirpparille. Jossain vaiheessa myyntipäivää aloin miettimään, että tuunattu pitsitunika olisi oikeastaan aika makee. Pelastin lopulta rekistä mekon takaisin. Mutta olen ylpeä siitä, että en lähtenyt pelastamaan mitään muuta, vaikka myynnissä oli myös vaatteita ja laukkuja, joihin on muodostunut erityinen tunneside.

Pari päivää sitten leikkasin mekosta alemman peittävän helman pois ja jätin jäljelle vain pitsimäisen helman. Oon mallaillut tunikaa nyt sekä shortsien että legginssien kanssa ja oon tosi ihastunut! Viileämpinä päivinä tunika menee hyvin leggareiden kaverina ja hellepäivinä lyhyiden shortsien kera. Ohut pitsimäinen kangas on ihanan kevyt ja päästää varmasti myös kesätuulen ihanasta helman ja hihojen läpi. Veikkaan, että käyttökerrat nousee potenssiin sata.

Lähikuvaa pistikankaasta

Leather Bag

2010-05-25T22:10:00.000+03:00

Uusi rakkauslaukkuni - ja mikä parasta - hankittu käytettynä! Tosin äärimmäisen vähän käytettynä. Tämän laukun haltuun saatuani, laitoin suosiolla suuren määrän laukkuja kirppiskamojen joukkoon. Tuntuu siltä, etten enää koskaan tule tarvitsemaan yhtään uutta laukkua. Laukku on todellinen tilaihme ja siitä huolimatta tosi kaunis! Kauneudesta huolimatta en ostanut laukkua vain sen upean ulkomuodon vuoksi, vaan olen todella tarvinnut isoa mustaa (teko)nahkaista laukkua ja etsinyt sopivaa jo pitkään.

Alkuperä Zara ja huudettu huuto.netistä 20 eurolla!

"No siin on helmassa sellasia, öö... hörselöitä!"

2010-05-23T19:57:00.000+03:00

Ihanasta pikkusiskostani tulee tänä keväänä ylioppilas! Tiedossa on siis juhlat lakkiaislauantaina. Havahduin kuukausi takaperin siihen, että mulla on tasan kaksi juhlamekkoa: oma pitsinen ylioppilasmekkoni ja silkkimekko. Omaa ylioppilasmekkoa en siskon juhliin tahdo pukea, se on kuitenkin ollut parissa kesäjuhlissa mulla päällä omien ylioppilasjuhlien jälkeen. Silkkimekko taas on pesun tarpeessa ja koska loppukesästä on häät, joihin olen sen aikonut laittaa, ajattelin pelata varman päälle ja selvitä yhdellä pesulakerralla ja olla laittamatta silkkimekkoa siskon juhliin. Olisin kuitenkin onnistunut sotkemaan sen siskon juhlissa...

Millään trikoorätilläkään en siskon juhliin tahdo lähteä. Ne ovat sentäs siskon ylioppilasjuhlat! Edessä oli siis loputtomalta tuntunut juhlamekon metsästys.

Törmäsin kai ekaa kertaa Hulluilla Päivillä tuohon Tiger of Swedenin mustaan mekkoon. Se lumosi mut yksinkertaisella yläosalla ja näyttävällä helmalla. Hintalappu sen sijaan puistatti. 180 euroa yhdestä mekosta on epäsäännöllisillä opiskelijan tuloilla vähän liian paljon. H&M:ltä sen sijaan löytyi oikein kiva opiskelijan budjettiversio (30€) hörselömekosta.

Bongasin muuten mekon Itäkeskuksen H&M:ssä jo toissa viikolla. Pienin koko mekosta siellä oli 36, joka oli muuten sopiva, mutta rinnanympärys oli pari senttiä turhan iso, niin että kangas jäi rumasti lörpöttämään kainaloiden alla. Matkasin metrolla keskustaan ja kaikki kaupungin H&M:t läpijuostuani jouduin palaamaan kotiin tyhjin käsin. Pienin koko keskustan liikkeissäkin oli 36. Käväisin samana iltana vielä Jumbossa kysäisemässä mekkoa. Myyjän oli varmasti mielenkiintoista kuunnella selostustani mekosta, jonka helmassa on jotain sellaisia pitkittäissuuntaisia hörselöitä... Selvisi, ettei koko mekkoa myydä Jumbon H&M:llä. Viime viikolla olin pikaisesti keskustassa käymässä ja päätin tsekata vielä varmuuden vuoksi H&M:n liikkeistä, löytyisikö mekkoa omassa koossa. Tsekkaus tuotti tulosta jo ekassa liikkeessä - tangolla roikkui yksi mekko koossa 34! Olipa joku palauttanut oman mekkonsa tai liikkeeseen tullut mekkoja lisää, olen kiitollinen, että juhlamekon metsästys päättyi näin onnellisesti.

Mustan mekon kuva Tiger of Swedenin sivuilta.

Kirpparikesä 2010 starttaa!

2010-05-22T19:15:00.001+03:00

En ole viime aikoina pahemmin ehtinyt kirppikselle. Blogikin on uinunut, sillä tämähän on ennen kaikkea kirppiksiin keskittynyt blogi. Ensi viikolla on vikat koulupäivät ja kesätöiden alkuun on vielä tovi. Tänään kuitenkin starttasi mun kirpparikesä 2010, kun olin myymässä vaatekaapin hylkiöiksi jääneitä vaatteita, laukkuja ja kenkiä Valtterin kirppiksellä Vallilassa! Pianhan pääsee myös Hietsun kirppikselle kiertelemään... vai onko siellä ollut jo myyjiä, kun viime aikoina on ollut niin helteistä?!

Vaatekaappi näyttää muuten tällä hetkellä ihanan karsitulta. Rakastan sitä, kun kaapista löytyy nyt vain vaatteita, joista pidän. Enää ei tarvitse pidellä toisella kädellä vaatekaapin vaatevuorta paikoillaan, kun välistä haluaa jonkin tietyn vaatteen. Ei tarvitse pelätä, että vaatekasa räjähtää pommina lattialle. Pyhä lupaukseni on, että jatkossa harkitsen vieläkin tarkempaa uudet ostokset, niin kirppareilla kuin kaupoissa tehdyt, ettei vaatekaappi enää täyttyisi ihan kivoista vaatteista, joille käyttökertoja tulee vain muutama.

Ihan kaikkea esillä ollutta tavaraa ei myydyksi saatu, mutta takaisin tuotavaa tavaraa oli onneksi huomattavasti vähemmän kuin mitä olin kotoa aamulla pois kantanut. Myyntipöytää purkaessa osa vaatteista lähti myös UFF:n laatikkoon, paremmat matkasivat kotiin odottamaan seuraavaa myyntireissua.

Nyt kun vaatekaapin sisältöä on karsittu rajulla kädellä, huomaa myös sen puutteet paremmin. Huomasin myös, että vaatekaapin perusrunko alkaa olla aika valmis. En mä oikeastaan ihan hirveästi mitään tällä hetkellä tarvitse: mustan nahkatakin, keskisiniset kuluneet farkkushortsit, mustat nahkaballerinat ja mustat nahkakorkkarit kohtuullisella (n. 5cm) korolla. Täydennystä voi yrittää hankkia kirpparikesän 2010 aikana.

Huomasin muuten äskettäin, että Kirpparikesä '09:n sivut ovat päivitetty. Kirpparikesä 2010 -sivuista kiitos Griin Fashion Freakin Neille! Sivustolta löytyy muuten vinkkejä esimerkiksi juuri kirpparimyyntiin!

PS. Äidille kiitos kirppariavusta!

Kuva: Kirpparikesä 2010

Rakkauslaukku

2010-05-04T20:24:00.002+03:00

Rakas ja tekonahkalaukuksi käsittämättömän monta vuotta (lukion ekan luokan lopusta asti) palvellut musta suurehko laukku alkoi menneen pakkastalven jäljiltä viimein antaa merkkejä siitä, että se on tulossa tiensä päähän. Laukun tekonahkainen pinta alkoi halkeilla. Suunnitelmissani oli ollut ostaa laukun tilalle tällä kertaa ihan oikea nahkalaukku. On vain vaikea löytää sellaista laukkua, jossa kohtaisi omaa silmää hivelevä, esteettinen malli ja kohtuullinen hinta. Niinpä lankesin tähän o.i.s-merkkiseen laukkuun eräänä kevätpäivänä. Pistin sen tosin aluksi varaukseen, mutta lopulta tuli pakottava tarve hakea laukku omaksi ja olin varma, että surkuttelisin kohtaloani loppuvuoden, mikäli laukku jäisi hankkimatta.

Yksinkertainen ja erikoinen muoto puhutteli mua jollain tapaa ihan hirveästi. Tässä laukussa ei ollut mitään liikaa ja sen yksinkertaisuus kiehtoi. Ketjun olen lisännyt laukkuun itse, kun ensin löysin sopivat renkaat, joilla ketjun sain kiinnitettyä laukkuun. Hintaa laukulla oli muistaakseni 50€, mutta sain sen pikkuisen halvemmalla, kun Aleksilla (13) sattui olemaan kaikki laukut -20% alennuksella päivänä, jona kohtasimme. Lisäksi toisella ulkosivulla olevasta vetoketjusta puuttui vedin ja kappale oli viimeinen, sain pienen lisäalen vielä sen vuoksi. Laukku on muuten kulkenut käsipuolessa lähes tulkoon joka päivä. Se on juuri sopivan kokoinen, että lompakon, matkakortin, kännykän ja avainten lisäksi matkaan mahtuu myös kalenteri, käsirasva ja vaikka pari satsumaa välipalaksi.

Oranssit huulet

2010-04-27T10:41:00.001+03:00

Oranssit huulet ovat kiehtoneet jo viime keväästä asti. Viime kesänä vilkuilin kosmetiikkahyllyjä silloin tällöin oranssia huulipunaa silmällä pitäen. Vaihtoehtoja tuntui silloin olevan kovin vähän, mutta tänä keväänä on markettienkin kosmetiikkaosastoilla näkynyt useampia eri sävyisiä oransseja huulipunia. En ole oikein koskaan ollut huulipuna- tai huulikiiltotyttö ja arkena harvoin meikkaan huulia. Huulipunan yhdistän kuitenkin ajatuksissani huoliteltuun ja viimeistyyn meikkiin ja tahtoisin opetella myös arkena punaamaan huuleni.

Eli nyt suosituksia oransseista huulipunista kehiin! Koska ihoni ja hiukseni ja koko olemukseni on tosi vaalea, luulen, että ekan kuvan kaltainen pehmeämpi eikä ihan niin räväkkä oranssi huulipuna sopisi kasvoilleni paremmin. Käytättekö te arkena huulipunaa? Mikä on lemppari huulipunasi! Kommenttilaatikko on auki huulipunakeskustelulle!

Psst! Miiman ja Heikun meikkiblogista löytyy myös postaus oransseista huulista vinkkien kera, millainen oranssin sävy sopii mihinkin ihonsävyyn!

Kuvat Google-haulla: 1, 2, 3, 4, 5

Tahtoo tummansinisen bleiserin!

2010-04-25T19:32:00.000+03:00

En tykkää seilorityylistä. Oikeastaan voisin sanoa inhoavani sitä. Silti tuorein päähänpinttymäni on tummansininen (navy blue) bleiseri, jonka nyt voi yhdistää suoralta kädeltä seilorityyliin, jota en siis siedä. Kevät on varmaan laittanut pääni pahemman kerran sekaisin. Totuus nyt kuitenkin on se, että olen lähdössä tummansinisen bleiserin jahtiin ensi viikolla jonain vapaapäivänä. Tarkoituksena olisi tehdä kierros Helsingin second hand -liikkeisiin ja pitää silmät avoinna tummansinisten bleisereiden ja mustien nahkatakkien varalta. Tummansininen värinä tuntuu tällä hetkellä mustaa pehmeämmältä. Se luo myös mielikuvia raikkaudesta ja puhtaudesta. Ja tummansininen bleiseri on klassinen ja yksinkertainen, mutta ei tylsä. Ja sitä klassisuutta ja yksinkertaisuuttahan minä olen kaivannut pukeutumiseen tänä keväänä.

P.S. Mitään merimiestakkia ankkurinapeilla en kyllä osta!

kuvat: 1. Lookbook.nu: Anil A. 2. Luv Charlie The Online Boutique

Niittinahkatakki

2010-04-22T10:20:00.001+03:00

Vaikka jossain vaiheessa kai vaahtosin täälläkin, kuinka niitit ja remmit ja kaikki rouhea alkaa tulla jo korvista ulos ja kaipaan jotain yksinkertaisempaa ja klassista, niin olisin valmis hautaamaan mielikuvani täydellisestä nahkatakista, jos vain saisin omakseni samanlaisen niittinahkatakin, jonka Facehunter bongasi Pariisin muotiviikoilla. Niin kaunis.

Jokaisessa blogissa ja katumuotisaiteilla silmille hyppivät kuvat maksimekoista ovat myös aivopesseet mut klikkaamaan H&M:n nettikaupassa tilaukseen samaisen mustan maksimekon, josta Yummy!-Jennikin kirjoitteli. Olen ollut vakuuttunut, ettei täyspitkä helma voi näyttää hyvältä lyhyen tytön päällä. Totuus selviää, kun tilauspaketti ensi viikon puolella pitäisi vihdoin olla noudettavissa postista. En nyt lähde avautumaan sen kummemmin H&M:n nettipuljun toimituksista, mutta lievästi ärsyttää, että olen odottanut tilauksen toimitusta jo toista kuukautta ja eräs tilaamani kesätoppi toimitetaan heinä-elokuun vaihteessa.

Kuva: Facehunter

Helsinki 10 shoes

2010-04-18T17:53:00.000+03:00

Olin kaupungilla viime viikonloppuna. Mulla on tällä hetkellä käynnissä täydellisten mustien nahkaballerinojen ja täydellisen mustan nahkatakin metsästys. Erityisesti nahkatakin suhteen mulla on mielessäni niin tarkat mielikuvat, millaisen takin tahdon, että metsästys tuntuu epätoivoiselta. No, epätoivoisena päätin tsekata myös Helsinki 10:n tarjonnan. Rekillä komeilikin lähes mielikuviani vastaava marjan pejoskin nahkatakki reippaasti yli 400 euron hintalapulla varustettuna. Onneksi omaa kokoa ei ollut, niin ei harmita jättää täydellistä nahkatakkia rekkiin roikkumaan muiden löydettäväksi. Ihan kuin mun opiskelijakukkarosta nyt mitään neljän huntin nahkatakkeja maksettaisi.

Helsinki 10:n vintagepuolelta löytyi kuitenkin jotain munkin tilipussille sopivaa! Aluksi mietin, onko 49 euroa tavallaan liikaa käytetyistä kengistä. Mutta koska sydämeni sykähteli ihastuksesta näille kengille ja ajatus siitä, että jättäisin ne hyllyyn jonkun toisen mukaan poimittavaksi, kalvasi mua, ajattelin solkinilkkureissa olevan ainesta rakkauskengiksi. Yritän nykyään ostaa vain asioita, joissa on potentiaalia sellaisen rakkaussuhteen syntymiseen, että pelkään päivää, jolloin vaatekappale tai kengät leviää lopullisesti, ja sen jättämää tyhjää aukkoa tuntuu mahdottomalta täyttää.

Kengät, joita ilman kevät ei olisi saapunut

2010-04-01T14:54:00.001+03:00

Tällaisia mustia ihan matalavartisia (juuri ja juuri nilkkaan yltäviä) ja matalia nilkkureita olen etsinyt viime syksystä saakka. Terävämpi kärki tuntuu taas pyöreä- ja pehmeäkärkisten kenkien jälkeen raikkaalta. Olen kaivannut tällaisia kenkiä osaksi omaa kevättyyliäni niin kipeästi, että pelkäsin oman kevääni jäävän saapumatta, jos kenkiä ei löytyisi. Olen kolunnut kirppareita, koska kaupoista mitään lähellekään tämän tyylistä ei ole löytynyt. Etsinnät päättyivät vihdoin sunnuntaina, kun bongasin Valtterissa erään myyntipöydän alla alunperin Din Skon täysin käyttämättömät nilkkurit. Hyökkäsin haukkana kenkien kimppuun, ettei kukaan ehtisi ensin. Kengät tuntuivat kuin minun jalkoihini tehdyiltä ja maksoivat olemattomat kaksi euroa. Olin iloni ja onneni kukkuloilla. Nyt odotan vain, että asvalttikadut kuivuisivat vielä vähän, ettei mokkajäljitelmästä valmistetut nilkkurit pilaantuisi ekalla käyttökerralla. Kutkuttaisi kyllä jo päästä rakentamaan asuja näiden kenkien ympärille.

Satsuma on ilo

2010-03-30T21:42:00.000+03:00

Hei, olen kai vähän pöhkö, mutta mut yllätti äsken tahto jakaa teidän kanssa arjen pieniä ilon asioita. Tuskastuttavan hitaasti etenevää kevättä on synkistelty tarpeeksi. Yhden tämän arkipäivän iloistani kohtasin kaupan hevi-osastolla. Rakastan satsumoja yli kaiken, mutta olen tosi kranttu ja vain tietynlaiset satsumat kelpaavat mulle. Koko talven hedelmähyllyt ovat pursuilleet ällöistä klementiineistä ja mandariineista, mutta nyt mun lempparisatsumoja saa taas! Ostin samantien puolitoista kiloa. Poikaystävä ei käsitä sitä, että hedelmästä pystyy tuntemaan ja näkemään jo sen ulkomuodon perusteella, onko kyseessä hyvä vai paha hedelmä. Mut se ei syökään hedelmiä kuin silloin, kun joku toinen kuorii ne valmiiksi.

Satsuman lisäksi muita arjen pieniä iloja:

jokainen aurinkoinen päivä
lumesta vapaat (vaikkakin märät) asvalttitiet
BodyPump
treenaaminen ylipäätään viiden flunssapäivän jälkeen
toppatakki on oikeesti vihdoin liian kuuma
kävelylenkki pitkästä aikaa rakkaimman koiran kanssa
lihapullakastike ja perunamuusi
se, että vapaaehtoisesti alkaa tehdä jotain koulutehtävää ja oikeasti tuntee jotain mielenkiintoakin sitä kohtaan (joo ei tarvii varmaan pelkää, että tämä kestää kauan)
koiranpennusta haaveilu
aamupuuro
se, että on aikaa uppoutua lukemaan lehteä sohvan nurkkaan
hyvä ripsiväri
löytää kirpputorilta kengät, jollaisia on etsinyt yli puoli vuotta ja joita ilman oma henkilökohtainen kevät ei kai tulisi

Viimeisestä lisää heti, kun olen luonnon valon kannalta suotuisaan aikaan kotona räpsimässä valokuvia...

Mikä teki sinut tänään iloiseksi?

NOIR

2010-03-18T21:26:00.000+02:00

En tiedä, johtuuko sortuminen iltavuoron jälkeisestä väsymyksestä vai (jälleen kerran) pettymykseksi osoittautuneesta H&M:n tilauksesta, mutta avattuani Nellyn uutiskirjeen sähköpostista ja tultuani tietoiseksi tämän Mangon collegepuseron olemassaolosta, en voinut välttyä nopealta piipahdukselta Nellyn nettishopissa. Täydellinen malli, täydellinen väri ja makee printti. Toivottavasti en pety, kun paketti kolahtaa postiluukusta!

kuva: nelly.com

Tiikerihuivi

2010-03-17T16:01:00.000+02:00

Mieleeni muistui taas maanantaina, miksi Hakaniemen Fida on lemppari-Fidani. Sieltä voi tehdä huikeita löytöjä (melko) halpaan hintaan. Oon muistaakseni aiemminkin tästä paasannut, mutta myös Fidoissa hinnat ovat mun mielestä nousseet parin viime vuoden aikana ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. En silti maksanut itseäni kipeäksi tästä Tiger of Swedenin villahuivista (86% villaa). Se rokotti rahapussia 12 euroa. Niin mun tyylinen vaate.

Pitsiselkä

2010-03-11T09:20:00.000+02:00

Olin lauantaina piiitkästä aikaa live-kirppiksellä Vallilan Valtterissa. Saalis ei ollut kovinkaan runsas, mutta laatu korvaa määrän. Mieluummin löydän yhden tai kaksi asiaa, joita rakastan ja jotka todella tulevat käyttöön, kuin hamstraan kassit täyteen vaatteita ja laukkuja, jotka jäävät vaatekaapin perukoille käyttämättöminä. Tällä kertaa löysin Stella McCartneyn urheilutrikoot 4 eurolla (hullu löytö!) ja topin, jollaisessa olen unelmoinut viipottavani ensi kesän.

Olen siis unelmoinut painijaselkäisestä topista, jossa olisi ainakin osittain pitsimäinen selkäpuoli. Ihastuinkin samantien tähän toppiin, jossa on pitsimäisesti virkattu selkä. Niin rakkautta! Hiekanväriin taittuva haalean ruskea sävykin on yksi niistä väreistä, joille olen pitkän mustan ja valkoisen rakastamisen jälkeen hiljalleen alkanut lämmetä. Ihan paras löytö, erityisesti kun myyjäkin pyysi hyväkuntoisesta topista vain euron!

Nyt en vain malttaisi odottaa enää päivääkään kesää....

Armeijahaaveita

2010-03-08T14:33:00.001+02:00

Arvatkaa mitä! Olen mennyt ihastumaan vähän varkain khakin- ja oliivinvihreään, sotilaallisiin leikkauksiin ja yksityiskohtiin vaatteissa ja reisitaskuhousuihin (huh, en voi uskoa tätä todeksi, sillä reisitaskuhousuja jos jotain olen kammonnut!). Balmainin spring 2010 ready to wear -mallisto kolahti lujaa armeijavaikutteisten asujen osalta. Palaan uudestaan ja uudestaan helmikuun Trendin sivulle 52 ja imen itseeni inspiraatiota. Jos jollain teistä sattuu olemaan lehti kotona, niin vasemman yläkulman ja oikean alakulman catwalk-kuvat sykähdyttävät joka kerta, kun näen ne.

Vapaapäivän ajankuluksi vilkuilin parin verkkokaupan ja Zaran armeijavaikutteisten vaatteiden antia ja väkersin niistä nopsasti kokoon kollaasin. Beyond contemporaryn Bea on muuten yksi Zaran housujen onnellinen omistaja... Armeijahenkisiä housuja voisi ehkä harkita katsovansa kaupasta, kirpputorilta tuskin löytyy muita kuin niitä reisitaskukammon aiheuttaneita hirvityksiä. Istuva, sotilaallinen ja haaveissani oliivinvihreä armeijavibainen jakku/takki voisi sen sijaan löytyä kirppikseltäkin kenties...

Balmainin malliston kuvat style.comista, kollaasin kuvat Zaran, H&M:n ja Elloksen Catalog Outletin sivuilta.

Ajalta ennen blogia

2010-03-03T19:07:00.000+02:00

Mooi! Hurjan pitkä aika taas vierähtänyt viime merkinnästä. Pari viikkoa sitten alkanut työharjoittelu imi taas kaikki mehut musta ekan viikon aikana ja viime viikko menikin tiiviisti joko työharjoittelussa tai sitten palkkaduunissa. Kirpputorille en ole ehtinyt tammikuun alun jälkeen, mutta tänä lauantaina aion pitkästä aikaa ehtiä tonkimaan Valtterin kirppistä! Koska tylsää ja lyhyttä kuulumispostausta ei kukaan jaksa lukea, ajattelin jakaa kanssanne pari lempparikirppislöytöäni vuoden 2009 alusta. Tässä blogissa niitä en ole esitellyt, mutta aikaisemmassa blogissani ne ovat vilahtaneet eli saattavat olla tuttuja jo joillekin.

By Malene Birger -pusero 10€

Biker-tekonahkatakki 4€

Nahkalaukku, johon lisäsin ketjun itse, muistaakseni kai 3€

Nilsonin saappaat 3€

Mokkanahkainen hapsutakki 3€

Paljettiballerinat muistaakseni 4€

Synttäritakki

2010-02-12T14:06:00.000+02:00

Huh, mitä vauhtia viikot vierivät! Edellisestä postauksestakin on taas aikaa viikko, vaikka tuntuu siltä, että vastahan kirjoitin edellisen kerran blogiin. Jos sama meno jatkuu, on huhtikuu täällä nopeammin kuin olen koskaan uskaltanut odottaa ja kuvitella.

Vanhenin taas vuodella helmikuun alkupuoliskon aikana. Viime viikonloppuna oltiin viikonlopun ruokaostoksilla Jumbossa ja piipahdettiin parissa vaatekaupassa samalla. Zarassa oli ihan tajuttomat loppualet meneillään ja löysinkin mm. sen taivaansinisen kauluspaidan, jota ilman kevät ei saapuisi koskaan. Lisäksi kassalle matkasi ihan tajuttoman makee välikausitakki (64% villaa!). Kärvistelen entistä kiukkuisemmin pakkassäissä enkä jaksa odottaa enää päivääkään, että lämpömittari kohoaa nollan tuntumaan tai vähän päälle, että pääsen käyttämään uutta synttäritakkiani! Odotusta on toistaiseksi lievittänyt vähän takin silittely ja sovittelu aina ohi kulkiessa, mutta ei se enää kauan riitä.

Oon tajuttoman rakastunut uuteen takkiini. Se istuu niin nätisti, napakasti ja hyvin ja sopii tyyliini ja tämän hetken tyylillisiin mieltymyksiin täydellisesti. Malli on tavallaan klassinen, mutta leikkaukset, vetoketjut ja soljet tuovat kuitenkin eloa ja kontrastia liialle klassisuudelle. Tummanharmaa väri, soljella pystyyn nostettava kaulus ja takaa lyhyempi leikkaus on suurta rakkautta. Takki ja muutkin samalla reissulla ostetut vaatteet ovat siis lahja poikaystävältä, joka Zaran kassajonossa ilmoitti, että tahtoo ehdottomasti ostaa vaatteet mulle lahjaksi. :)

Nyt on pakko siirtyä kotitentin pariin. Luulin, että luentojen tenttiminen kotitentillä ei olisi homma eikä mikään, mutta olin väärässä. Koko aamupäivä on mennyt useamman melkein 100-sivuisen PowerPoint-esityksen läpikäymisessä ja ymmärtämisen yrittämisessä.

Kaipuu klassiseen

2010-02-05T11:55:00.000+02:00

Kevät on kai jonkinlaista uudistumisen aikaa. En tiedä, johtuuko oma yllättävä vaalean-/taivaansinisen kauluspaidan himo kevään lähestymisestä vai aikuistumisesta vai mistä, mutta viime aikoina olen löytänyt itseni haikailemasta vaatekaappiin tiukkaa ja hyvin istuvaa taivaansinistä kauluspaitaa (eli siis vähän tummempaa kuin kuvituksena olevat paidat). Myös hennon lila kauluspaita voisi olla makea... Löydän itseni suunnittelemasta asuja sellaisen vaatekappaleen ympärille, jota en vielä edes omista. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että oma kevät ei voi saapua ilman uutta kauluspaitaa.

Hassua, kuinka oma tyyli muokkaantuu, vaikka hetken uskookin löytäneensä sellaisen tyylin, johon voisi jumiutua ikuisuudeksi. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella pukevani kauluspaitaa päälle arkena. Vaatekaapissa roikkuu se yksi ainut klassinen valkoinen kauluspaita ihan vain juhlavampien tilaisuuksien varalta. Tänä kevättalvena olen huomannut kaipaavani kaikkea suhteellisen klassista, kuten tämä kauluspaitavillitys. Tarvitsen kevääksi myös mustat nahkaiset ballerinat, mutta tahdon ne ilman niittejä, kettinkejä ja muita turhia rockviboja. Vuosi sitten kuvittelin eläväni loppuelämän niitein, ketjuin ja vetskarein koristelluissa vaatteissa ja kengissä. Tummanpuhuvasta, vähän ehkä rocksärmäisestä tyylistä en ole luopumassa, mutta nyt kaipaan nahkan ja ketjujen seuraksi jotain klassista ja raikasta, vähän myös väriä.

Eka kuva: Facehunter, toka kuva: The Sartoalist

Eskimon takki

2010-02-02T13:35:00.004+02:00

Arvatkaa mitä! Kirpeä pakkanen ulkona on hellittänyt ja äsken kioskilla ja kaupassa käydessä aurinko paistoi, ehkä ihan vähäsen lämmitti myös poskia ja linnut lauloivat pensaissa! Toivoa kevään saapumisesta on ehkä sittenkin! Oon kuitenkin kyyninen ja varma, että pakkasista saadaan kärsiä vielä monet kerrat, mutta arvatkaapas, kuka ei aio enää palella tänä talvena!? No minä!

Hain tänään Elloksen paketin kotiin, johan paketin saapumista ehdinkin odotella melkein pari viikkoa. Oon tottunut pettymään usein netistä tilattuihin vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin, joten yllätys, ilo ja onni on suuri, kun paketin uumenista paljastui mielikuviani ja odotuksiani paremmin vastaava eskimotakki kuin olin uskaltanut odottaakaan! Ja kerrankin Elloksen 34 ei pyöri päällä.

Oon etsinyt koko talven vaatekaupoista pepun puoliväliin yltävää, malliltaan kapeaa ja vartalonmyötäistä, hupulla varustettua toppatakkia, jossa on muhkea karvareunus. Irrotettava huppu on plussaa, vaikka paukkupakkasilla olenkin hyvin onnellinen paksusta hupusta. Metallinen vetoketju ja hupun nöyrit, joissa roikkuu metalliset kiristyssysteemit, ovat myös tosi mieluinen takkiin persoonallisuutta tuova lisä. Vyötäröllä takin sisäpuolella kulkee kiristysnyöri, jolla paksuunkin eskimotakkiin saa taiottua naisellisempaa muotoa. Vaikka tykkään kyllä hurjasti ihan suoranakin takista. Elloksen kuvauksen mukaan takin kankaan pitäisi myös olla tuulenpitävä ja vettähylkivä.

Elloksen kuva takista ei muuten vakuuttanut mua juurikaan ja ehkä siksi en uskaltanut toivoa ja odottaa takilta oikeastaan mitään. Onneksi uskalsin kuitenkin ottaa riskin, sillä oon niin onneni kukkuloilla nyt takin vuoksi. Lompakkoa takki rokotti -30% alennuksen jälkeen kolmisenkymppiä eli ei paha. Kivointa oli myös se, että Ellos tarjosi viikolla, jolloin takin tilasin, ilmaiset toimituskulut.

Mitä te tykkäätte näistä karvareunuksista eskimotakeista? Mulle oikeastaan on aikaisemmin tullut niistä mieleen lähinnä möhköfantti, mutta tämän talven aikana oon ihastunut yllättäen muhkumpiinkin takkeihin, kunhan ne ovat kauniisti leikattuja ja istuvat muhkeudestaan huolimatta hyvin päälle. Oon onnellinen, että pitkän etsinnän jälkeen olen löytänyt omani.

Niin ja selvennykseksi vielä, että tämä takkihan on siis tilattu uutena. Kaikki aiemmat tähän asti blogissa esitellyt vaatteet, kengät ja asusteet ovat second handina hankittua. Mitä mieltä te lukijat olette siitä, että sisällyttäisin blogiin second hand -löytöjen lisäksi myös jotain uutena ostettuja juttuja, jos ne ovat erityisen hienoja tai olen itse hullaantunut niihin? Mistä te haluatte lukea tässä blogissa?

Kun mies on poissa, ompelukone hyppää pöydälle

2010-01-29T14:49:00.002+02:00

Minulla ja ompelukoneella on viharakkaussuhde. Pidän kyllä ompelemisesta ja tahtoisin kovasti kehittyä siinä. Ompelukone ei vain taida pitää minusta kovinkaan paljon. Se kiukuttelee ja sen mielipuuhaa on vetää alalanka myttyyn puolakoteloon. Tapahtumat johtavat yleensä aina pinnan kiristymiseen ja räjähdykseen, jolloin kukaan lähellä oleva ei säästy ilkeiltä sanoilta ja raivoamiselta. Siksi ompelenkin nykyään vain silloin, kun olen yksin kotona. Joitakin viikkoja sitten poikaystävä lähti koko päiväksi pilkille ja minä surruttelin, taistelin ja kiroilin ompelukoneen kanssa koko sunnuntaipäivän.

Löysin vuosi sitten kirppikseltä aivan liian suuren, nilkkoihin asti yltävän, ruman a-linjaisen hameen (ylhäällä vasemmalla). Ihastuin kuitenkin kivipestyyn ohueen farkkukankaaseen, joten hame oli pakko lunastaa eurolla omaksi. Tarkoitus oli kaventaa, pienentää ja muokata malli jo viime kesää varten, mutta mulla nämä tuunausprojektit tuppaavat aina venymään...

No, joitakin viikkoja sitten sain vihdoin tartuttua projektiin ja kaiken ompelukonekiukun jälkeen olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Onhan toi vähän omatekoisen näköinen ja voisi olla huolitellumpi, mutta pidän siitä silti. Kuvasta ei malli käy oikein ilmi, mutta hame on pallomainen. Helmassa kulkeva kangaskaistale pingottaa kankaan kivasta jaloista tiukaksi, niin ettei helman alta vilku pikkuhousut, mutta malli on silti miellyttävä ja rento päällä. Rakastan pallohelmaisia hameita! Hame kaipaa seurakseen enää vain mustan yksinkertaisen tiukan topin, kesäiset pikkukengät ja ranteisiin kasan koruja - ja olen valmis kesäkaduille!

Tuoksuvinkit jakoon!

2010-01-25T12:55:00.000+02:00

Sain poikaystävältä joululahjaksi hänen omin käsin askarteleman lahjakortin, joka olisi tarkoitus käyttää ensi lauantaina, jos suunnitelmat eivät pahemmin muutu. Lahjakortti sisältää muun muassa valitsemani uuden hajuveden, poikaystävä kun tahtoi varmistaa, että tuoksu on varmasti mieleinen. Olen käynyt tuoksuttelemassa tammikuun mittaan useasti eri tuoksuja Stockmannin hajuvesiosastolla ja muutama vahva suosikki onkin jo mielessä. Mutta mitä jos jokin varteenotettava ehdokas onkin jäänyt huomaamatta? Siksi pyytäisinkin teitä ihania lukijoitani jakamaan omat tuoksusuosikkinni! Mikä on sinun suosikkituoksusi? Miltä se tuoksuu?

Itsehän en hajuvesistä juuri mitään tiedä tai tajua, mutta oman tuoksuni toivoisin olevan ainakin tummahko, syvä, intensiivinen, kukkainen, pehmeä, ehkä hieman mystinen. Liian makeista tai pistävistä tuoksuista en pidä. Tahdon myös tuoksun pysyvän iholla pitkään, siksi jätän eau de toilettet suosiolla hyllyyn. Niillä on tapana haihtua iholtani liian pikaisesti.

kuva täältä

Bloglovin

2010-01-19T09:41:00.002+02:00

Oon kurkkuani myöten täynnä Blogilistan viimeaikaista kiukuttelua. Kiukuttelusta suivaantuneena ajattelin tutustua vihdoin myös Blogloviniin ja lisätä samalla mahdollisuuden seurata blogiani myös Bloglovinin kautta. Mutta joku teistä lukijoista olikin jo lisännyt blogini Bloglovinin listalle (oikeastaan kahteen kertaan). Pointtini siis oli, että jatkossa blogiani on mahdollista seurata myös Bloglovinin kautta. Nyt kiirehdin kouluun, moikka ja kivaa päivää kaikille!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

PS. No Fashion Victimsissä alkoi tänään Blogibileet, tänään arvotaan lahjakortti Vilaan!

Tinakorutyttö

2010-01-17T15:10:00.001+02:00

Pakkasasteiden lasku siedettäviin lukemiin tämän viikon aikana ilahdutti. Harmi vain, että myös aurinko karkasi samantien jonnekin paksujen harmaiden pilvimassojen taakse. Siksi kai nämä postauksetkin tulevat viiveellä. Vihaan kuvata käyttäen kameran salamavaloa, koska se vääristää kaiken. Tänään luonnon valoa riitti puolilta päivin sen verran, että sain napattua kuvan viikon takaisesta kirppislöydöstä, tinakorusta. Kaikessa rosoisuudessaan se on musta aika kaunis. Kokonaan mustat asu eivät muuta rinnalleen kaipaakaan. Tinakorussa riittää yksityiskohtia katsottavaksi.

Kukonaskeltakki

2010-01-08T13:50:00.001+02:00

Niin kuin alkuviikosta mainitsinkin, käväisin tosiaan Hakaniemen Fidalla tiistaina tarkastamassa liikkeen sen hetkisen tarjonnan, kun alepäivätkin sattuivat sopivasti tälle viikolle. Olen pariin otteeseen tehnyt melko huikeita löytöjä juuri Hakaniemen Fidalta. Siksi se onkin mun lemppari-Fida. Liike on tarpeeksi pieni, että sen katsastaa tarpeen tullen nopeastikin. Silloin kun Hakaniemen Fida pari vuotta sitten avattiin, sitä markkinoitiin enemmän katumuotiin keskittyvänä Fidana muiden Fidojen rinnalla. Alkuun tarjonta ehkä olikin mielestäni parempaa kuin nykyisin. Tosin olenhan itsekin muuttunut ronkelimmaksi löytöjen suhteen, mutta siltikin Hakaniemen Fidan valikoima on mun mielestä nykyään aika yhteneväinen muiden liikkeiden valikoiman kanssa.

Tiistaiseltakaan reissulta ei mitään löytynyt, mutta tahdon esitellä teille nyt Marks&Spencerin villakangastakkini, jonka ostin Hakaniemen Fidalta avajaispäivänä. Se on 100% lampaan villaa ja ainoa villakangastakki, jolla olen pärjännyt myös näissä vähän turhan pitkään jatkuneissa -15 asteen pakkasissa. Kukonaskelkuosihan oli joitakin vuosia sitten pinnalla ja moni varmasti sai siitä silloin (tai jo aikaisemmin) yliannostuksen. Mun silmää kukonaskelkuosi on kuitenkin aina miellyttänyt, enkä ole vielä siihen kyllästynyt (tuskin koskaan kyllästynkään). Hihat ovat vajaamittaiset, ja rakastankin niitä juuri siksi. Ohuiden sormikkaiden päälle voi vetää rannekorut näkyviin eikä niitä tarvitse piilotella takin hihojen suojissa.

Takki maksoi avajaispäivänä muistaakseni 7 euroa. Toki hinnoissa saattoi olla silloin mukana avajaishuumaa, mutta kyllä Fidallakin saa nykyään pulittaa vähintään tuplahinnan takeista. Hintataso on mielestäni pikku hiljaa Fidallakin alkanut kipuamaan ylöspäin.

Fidassa vaatteet -50%

2010-01-04T14:44:00.001+02:00

Moi!

Olen kiitämässä ihan just salille pilates-tunnille, mutta sitä ennen vinkkaan teille, että pääkaupunkiseudun, Keravan ja Järvenpään Fidoissa alkoi tänään vaatteiden -50%-alemyynti. Ale kestää lauantaihin 9.1.2010 saakka. Ajattelin ratsata huomenna suokkarini eli Hakaniemen katumuoti-Fidan, kun oon joka tapauksessa liikkumassa keskustan suuntaan. Tulkaa kertomaan, jos löydätte jotain!

kuva: Fida

2010

2010-01-03T20:37:00.001+02:00

Joulutauon ei ollut tarkoitus venyä kuukauden mittaiseksi, mutta kiireiset (ja työntäyteiset) joulua edeltäneet päivät ja joulupyhät vuodenvaihteineen niin vain vierähtivät, ja yllättäen huomaan melkein unohtaneeni blogini. No, enpä mä ole kuukauteen edes ehtinyt kirppikselle, vaikka toki jotain vanhoja helmiä olisin voinut jakaa kanssanne. Ensi viikonloppuna yritän kuitenkin tosissani jaksaa herätä kirpparia penkomaan, koska kirpparikynnet syyhyävät jo.

No, mitä sitten olen ehtinyt tehdä?

No töitä, herkutella jouluherkuilla ja koukuttaa itseni suklaaseen (oikeesti, olen hirveessä suklaakoukussa joulusuklaiden vuoksi ja pahinta on, että ne eivät ole edelleenkään lähellekään lopussa), opetella pelaamaan biljardia lähikuppilassa (räkälässä), uppoutua joululahjakirjoihin, säikkyä uudenvuodenraketteja ja vähän shoppailla alennusmyynneissäkin. Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että olen ostanut vain ja ainoastaan sellaista, joka on ollut jo aiemmin ostoslistalla eli mustan jakun, mustan neuleen, mustan mesh-paidan, mustat rennot mutta istuvat housut (niissä on ihan vähän haaremivaikutteita) ja hopeisen mattapaljettitakin. Se on todellista rakkautta - olen läpi syksyn himoinnut takkia Vilassa ja käynyt varmistelemassa kokotilannetta silloin tällöin ja aina kuitenkin lykännyt ostamista vielä vähän. Onnea on löytää alennusmyynneistä jotain, jota on jo pitkään tahtonut.

Mutta hei, nyt tahdon toivottaa teille lukijoille tosi ihanaa ja jännittävää vuotta 2010! Mulla on ainakin tiedossa aika jännittävä ja muutoksiakin sisältävä tuleva vuosi. Ensi syksynä olisi tarkoitus saada tutkinto suoritetuksi ja valmistua. Sen myötä myös uuden kodin etsintä tulee ajankohtaiseksi. Syksyllä on tiedossa myös yksi tosi jännittävä, mutta myös äärettömän ihana asia, jos suunnitelmat eivät nyt ihan radikaalisti muutu.

PS. Mitä teille kuuluu?

Vaatteidenvaihtotapahtuman anti

2009-12-02T12:48:00.000+02:00

Viime viikkoisen Älä osta mitään -päivän vietto päättyi eilen vaatteidenvaihtotapahtumaan, joka oli järjestetty kiitokseksi kaikilla ÄOM-päivän toteuttamiseen jollain tavalla osallistuneille. Itsehän kirjoitin omien kulutustottumusteni kehittymisestä ja kiitokseksi siitä, sain kutsun tapahtumaan, jonka Green Fashion Freak -blogin Nei, Shop with Care -blogin Karita ja Luonto-Liitto olivat järjestäneet. Tapahtuma oli mun mielestä tosi mukava ja kiitokset siitä vielä järjestäjille!

Vaatteidenvaihtotapahtuma toimi yksinkertaisella vaihtokauppaperiaatteella. Vien tapahtumaan jotain itselleni tarpeetonta ja löydän kenties jotain ihanampaa tilalle. Itse kiireessä keräsin viemisiksi vaatekaapista pari viime aikoina olemattomalle käytölle jäänyttä vyötä, paitaa ja mekon. Vaihdossa löysin itselleni pidemmänmallisen valkoisen kauluspaidan/tunikan, jollaista olenkin etsinyt jo pidemmän aikaa. Paidassa on hyvä leikkaus, minkä vuoksi se ei päälle puettuna luo samanlaisia raskausviikkomielikuvia kuin aiemmin sovittamani kauluspaitatunikat. Alkuun pidin paidan miinuksena avoimeksi jäävää helmaa ja vain puoleen väliin yltävää napitusta. Nappilistan täydentää kuitenkin helmaan asti yltäväksi pienellä vaivalla. Ja nyt oikeastaan olenkin jo vähän ihastunut tohon avoimeen helmaan enkä olekaan enää niin varma parin napin lisäämisestä puseroon.

Niittimokkakengät

2009-11-29T11:46:00.003+02:00

Pari edellistä viikonloppua oon ollut töissä, mutta eilen ehdin taas parin viikon tauon jälkeen kirppikselle. Sisko lähti kaveriksi mukaan, kivaa! Tarjonta oli vähän surkea, en oikein löytänyt mistään pöydästä mitään kiinnostavaa. Kotiin toin lopulta nämä niittikengät ja vyön, joka koostui "chaneltyylisistä" ketjuista.

Niittikenkien muoto oli niin hassu, etten voinut olla heltymättä kenkien edessä. Myyjä kertoi, että hänen tyttärensä on aikoinaan tuonut kengät Italiasta. Kenkien kunto on ihan moitteeton, mokkanahassa ei ole kulumaa ja niititkin vaikuttavat olevan tiukasti kiinni kengissä.

Niittikengät 2€, Valtteri

Pieni shoppailuhistoriikki

2009-11-26T15:11:00.006+02:00

Tänään vietetään kulutuskriittistä Älä osta mitään -päivää. Vuoden teemana on ostamisen tuhannet tekosyyt eli tarkoituksena olisi herätellä ihmisiä miettimään omia kulutustottumuksiaan ja syitä ostaa. Sen vuoksi ajattelin itsekin vähän kerrata omaa shoppailuhistoriikkiani ja shoppailun takana olevia syitä.

Oma shoppailuhistoriikkini alkaa lukiovuosista, jolloin oma rahaa yllättäen alkoi olla enemmän kuin aikaisemmin. Kun vanhempien luona asuessa elämisestä ei tarvinnut maksaa, kuluivat kesä- ja jouluapulaisen töistä saadut palkat ja kuukausirahat lähinnä vaatteiden ostamiseen ja viikonloppuviettoihin. Tuntui tärkeältä ostaa uusia vaatteita, koska kaveritkin ostivat, vaate oli hieno ja muodikas ja shoppailun avulla pysyi muodin mukana. Halpa hinta oli merkittävä tekijä, koska sitenhän pystyi ostamaan määrällisesti enemmän, useamman vaatekappaleen.

Löysin kirpputoritkin lukion loppupuolella. Halvan hinnan perässä juoksevalla kirpputorit oli todellinen aarreaitta. Niin paljon tavaraa ja vaatteita ja niin halvalla, mahdollisuus ostaa niin paljon. Rakastuin kirppareihin oikopäätä, mutta uudesta ihastuksestani en uskaltanut kertoa kovin monelle kaverilleni. Mielikuvani kirppiksistä oli aikaisemmin ollut vähän negatiivinen ja olin kyseenalaistanut sen, voisiko kirpputorilta löytää mitään vaatteeksi kelpaavaa. Ajattelin, että muutkin ajattelisivat samalla tavalla kirpputoreista. Halpojen hintojen ja tavaramäärien äärellä sokaistuin täysin ja olenkin kirppistelyni alkuaikoina raahannut kotiin niin järkyttävät määrät turhaa ja käyttämättömäksi jääneitä laukkuja, kenkiä ja vaatteita vain, koska se oli niin halpaa.

Oma tyyli ei todellakaan ollut löytynyt vielä lukion aikana ja voin varmasti nimetä yhden käden sormilla vaatteet, joita käytin silloin ja joita käytän vielä nykyään. Niin monta turhaa ja hukkaan mennyttä ostosta.

Lukion jälkeen poikaystävä lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan armeijan opinahjoon ja pimeinä loppusyksyn iltoina löysin jotain aivan uutta ja ihmeellistä - muotiblogit. Silloiset suomalaiset muotiblogit pystyi laskemaan kahden käden sormilla. Kevättalven mittaan muotiblogien määrä alkoi hiljalleen kasvaa ja itsekin aloitin kirjoittamaan ensimmäistä omaa blogiani.

Olivatpa muut mitä mieltä tahansa, minä olen sitä mieltä, että muotiblogien lukeminen ja kirjoittaminen ruokkii tarvetta shoppailla ja saada ja ostaa uutta. Maailma on pullollaan kauniita vaatteita, asusteita ja kenkiä ja muotiblogeja lukiessa kaikki ihanuuden lävähtävät verkkokalvoille päivittäin. Ekaa blogia kirjoittaessani havahduin toukokuun tienoilla siihen, että olin shoppaillut järjettömät määrät vaatteita niin vaatekaupoista kuin kirppiksiltäkin, jotta olisi esittää jotain uutta ja ihanaa blogissa. Mulla roikkuu edelleen vaatekaapissa yksi kermanvaalea tunika, jota olen käyttänyt ostamisen jälkeen kaksi kertaa. Ihan vain siksi, että se muistuttaisi mua omasta tyhmyydestäni.

Kirpputoreilta ostaminen alkoi tuntua tutummalta ajatukselta ja aloin kertoa kavereillekin avoimemmin, että olin löytänyt ihania juttuja kirppikseltä. Ekologiset syyt ostaa kirpputorilta eivät vielä pyörineet mielessä, vaan olin ennemmin ylpeä niistä ainutlaatuisista ja uniikeista jutuista, joita olin kirpputorilta löytänyt.

Toukokuista herätystä seurasi alemyynteihin asti kestävä shoppailulakko. Shoppailulakko, jossa ei loppujen lopuksi ollut paljonkaan järkeä, sillä se päättyi vain edellistä rankempaan shoppailuun alennusmyynneissä. Shoppailulakon aikana bloggaaminen ja tilanne, johon se oli mut shoppailun kanssa ajanut alkoi ärsyttää ja suljinkin ensimmäisen blogini. Aloittaakseni seuraavan blogin vain reilun kuukauden päästä. Bloggaamisesta oli tullut tärkeä harrastus, mutta lieveilmiöt, joita se oli tuonut mukanaan, eivät tuntuneet kivoilta. Muistaakseni seuraava syksy menikin bloggaamisesta huolimatta enemmän ja vähemmän shoppailulakossa.

The Flea Market Addict on omassa shoppailuhistoriikissani jonkinlainen käännekohta. Ekologiset syyt ostaa kierrätettyä ovat alkaneet tuntua tärkeiltä, vaikka toki nautin myös siitä, jos onnistun löytämään kirppikseltä jotain aivan uniikkia ja ainutkertaista. Ostan enemmän ja enemmän vaatteita kierrätettynä. Toisaalta kiertelen edelleen myös vaateliikkeissä katselemassa ja kokeilemassa ja silloin tällöin jotain sujahtaa kaupan kassiin kassallakin.

Huomaan muuttuneeni kriittisemmäksi kuluttajaksi niin vaateliikkeissä kuin kirppiksilläkin. Tämän syksyn aikana olen tehnyt useamman kirppisreissun, jolta on palattu tyhjin kassein kotiin, koska en ole löytänyt mitään, mitä todella rakastaisin. Vaatekaupoista yhä harvemmin poistun kassan kautta, koska olen haka löytämään vaatteista niitä pieniä virheitä ja syitä, joiden vuoksi en pidä niitä täydestä sydämestä rakastamisen arvoisena. Paljon on helpottanut myös se, että oma tyylini on löytymässä ja tiedän vaatekauppaan tai kirppikselle mennessäni, millaisia vaatteita etsin ja haluan. Viime viikolla ostin pitkästä aikaa vaatekaupasta takin ja laukun. Tällä viikolla palautin ne, koska en oikeasti tarvitse niitä, enkä rakasta niitä niin paljon, että ne tarpeettomuudestaan huolimatta ansaitsisivat kodin luonani. Nykyinen ohjenuorani on, että ostan vain vaatteita, asusteita ja kenkiä, jotka sopivat muuhun vaatekaappiini ja joita voin todella rakastaa täydestä sydämestäni. Uusi ostos voi olla hinnaltaan halpa tai kallis, tärkeintä on se, että voin olla varma, että käytän ja rakastan vaatetta vielä pitkänkin ajan päästä.

Metallivillis

2009-11-16T16:54:00.002+02:00

Löysin kiiltelevän ja metallihohtoisen ohuen villapaidan parin viikon takaisilta UFF:n tasarahapäiviltä. Muistaakseni meneillään oli 6 euron päivä, kun kiireessä pikaisesti pujahdin Hakaniemen UFF:iin ja viisi minuuttia myöhemmin poistuin onnellisena uuden villapaidan omistajana. En onnistunut vangitsemaan kameraan villapaidan metallista hohtoa, todellisuudessa se on kimaltavampi ja hohtavampi kuin kuvassa. Materiaaleista villaa on 55%, metallia 10% ja loput akryylia. Pidän siis kuutta euroa sopuhintana noinkin paljon villaa sisältävästä paidasta. Villapaita on lämmin ja ihanan ohuen olemuksen ansiosta laskeutuukin hyvin päällä.

Mesopotamian prinsessan korvakorut

2009-11-10T14:12:00.002+02:00

Törmäsin toissa viikonloppuna eräisiin kovin kauniisiin korvakoruihin Valtterin kirpparilla. Olin varmasti jonkinlaisessa mielenhäiriössä, koska en korjannut niitä omakseni. Seuraavan viikon tuskailin tyhmyyttäni.

Lauantaina törmäsin onnekseni Valtterissa uudestaan siihen samaan mummoon, jonka pöydässä kauniit korvakorut olivat olleet. Sydämeni tykytys kiihtyi hetkeksi, kun katseeni etsi korujen seasta niitä yksiä tiettyjä. Bingo! Siinä ne edelleen olivat. Lunastin korvakorut omakseni 10 eurolla. Onhan se suhteellisen paljon kirpputorikorviksista, mutta toisaalta Gina Tricotin tusinakorvakorut maksavat melkein yhtä paljon.

Korvakorut on valmistettu alpakasta. Alpakka eli uushopea on metalliseos, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä. Sitä kutsutaan uushopeaksi, koska se näyttää hopealta. Sitä käytetään usein materiaalina ruokailuvälineissä ja koriste-esineissä. (Wikipedia)

En tiedä, kenties olen ainoa, mutta korvakorut luovat mulla voimakkaita mielleyhtymiä Lapponian Space Silver -kokoelman koruihin. Korvakoruni ovat melkein kuin Kilpi-korvisten pikkusisko. Näissä korviksissa on myös jotain mystistä ikuisuuden tuntua. Korvisten mallissa on jotain sellaista aikaa kestävää muotoilua, että voin mielessä nähdä jotain samankaltaista roikkuneen jo muinaisen Mesopotamian prinsessojen korvissa. Toisaalta ne sopivat myös mielikuvaan scifisoturittaresta.

Paljettihuivi

2009-11-05T10:46:00.004+02:00

Ulkona tuiskuttaa lunta ja pihan liukumäki, hiekkalaatikko ja keinut peittyvät vähitellen lumen alle. Olin aamulla kampaajalla ja meinasin liukastua ja kaatua seitsemän kertaa, jos pysyin laskussa mukana. Hiuksista poikkaistiin 20cm. Lyhyet hiukset ovat talvisin niin paljon pitkiä helpommat. Niskatakku, joka syntyy pitkien hiusten ja paksujen kaulaliinojen yhteisvaikutuksesta, on jaetulla ykkössijalla liukkauden ja kylmyyden kanssa mun vihatuimmat asiat talvessa -listallani.

Aion siis tänään kietoa kaulaani paksun kaulahuivin panssariksi viimaa ja lumituiskua vastaan. Ensi keväänä aion kietoa kaulaani viikonloppuna Valtterilta löytämäni paljettihuivin. Se maksoi 4€, mikä tuntui aluksi aika paljolta noin onnettoman pienestä kankaanpalasesta. Olen kuitenkin vihdoin oppinut olemaan pihistelemättä liiaksi niiden tavaroiden ja asioiden kohdalla, joita oikeasti rakastan. Pikkuinen paljettihuivi vie onneksi myös laukussa olemattoman vähän tilaa, joten se on helppo pakata mukaan ja vaihtaa sisätiloissa kaulaan sydäntalvellakin. Arvatkaa mitä! Musta tuntuu törkeen hyvältä, kun viimein olen oppinut tunnistamaan vaatteet ja asusteet, joita oikeasti rakastan sydämestäni ja jotka sopivat tyyliini!

Niittiranneke

2009-10-31T14:33:00.002+02:00

Olen kyllästynyt jo ikuisuuden kestäneeseen niittirannekkeen metsästykseen. Näinä aikoina, kun ketjuliikkeiden rihkamahyllyt notkuvat väärällään niittikoruista, en olisi koskaan uskonut sopivan korun etsinnän tuottavan sen suurempaa päänvaivaa tai vievän viittä minuuttia kauempaa. Tarpeeksi massiivista ja järeää sekä ohueen ranteeseeni tarpeeksi lyhyttä ranneketta ei ole vain etsinnöistä huolimatta tullut vastaan. Siro ranne ja massiivisen kokoinen koru eivät koruvalmistajien mielestä näköjään kuulu yhteen. Itse kuitenkin rakastan isoja koruja pikkuisissa ranteissani. Ne korostavat kauniisti toisiaan. Ikuiseen etsintään kyllästyneenä näpersin eräänä iltana vanhasta, kirppikseltä ostetusta nahkavyöstä ja niiteistä ihan oman ja uniikin niittirannerenkaan.

Tiger of Sweden & raitapaita

2009-10-17T12:07:00.003+03:00

Melkein nukuin pommiin tänään. Tavallisesti tarvitsen aamutoimiin tunnin verran aikaa, koska inhoan kiirettä aamuisin. Tänä aamuna tuli kuitenkin todistettua, että aamutoimista on edelleen mahdollista selviytyä myös vajaassa puolessa tunnissa, jos tahtoa riittää. Ehdin siis siihen bussiin, johon oli tarkoituskin ehtiä ja olin yhdeksän paikkeilla Valtterissa. Musta on tullut aika ronkeli vähän kaiken pukeutumiseen liittyvän suhteen. Oikeastaan se on vain hyvä, koska virheostoksiakin tulee tehtyä nykyään vähän. Tänään kelpuutin mukaani vain Niken pinkin hupparin. Vähän epäilen, kiinnostaako ketään muita kuin urheilijoita urheiluvaatelöytöni, joten esittelen mieluummin kahden viikon takaiset paitalöydökset.

Valokuva ei todellakaan tee oikeutta tummanharmaalle, ohuelle, mutta lämpimälle Tiger of Swedenin neuleelle. Mulle normaalisti liian reilusta L-koosta huolimatta neule istuu hyvin päälle. Ihanan rennosti ja väljästi, muttei näytä silti miltään säkiltä. Neuleen koostumuksesta liki 70% on villaa, joten neule myös lämmittää mukavasti. Rakastan tota napitettavaa korkeaa kaulusta! Rahapussi kärsi naurettavan vähän näin hyväkuntoisesta ja lämpimästä puserosta. Myyjä pyysi neuleesta 4€.

H&M:n raitapaita vähän epäilytti ostohetkellä, koska en ollut oikein varma tosta rusetista ja raidoista. Nappasin kuitenkin puseron matkaan 0,50 eurolla ja onneksi nappasin, koska tällä hetkellä oon tosi rakastunut raitapaitaani. Raitapaidat ei normaalisti oikein iske muhun, mutta tällaiset ohuttakin ohuemmat raidat näyttävät oikeastaan yllättävän kivoilta.

Yrttitarhuri

2009-10-15T19:07:00.002+03:00

Green Fashion Freak -blogia kirjoittava Nei haastoi meidät muut bloggaajat kirjoittamaan ilmastonmuutosaiheisen postauksen tänään 15.lokakuuta Blog Action Daynä. Oma toimintana ilmastonmuutoksen hidastamiseksi on vielä kovin vaatimatonta: muistan irroittaa kännykän laturin töpselistä latauksen jälkeen, käytän joukkoliikennevälineitä ja puuvillakassia ruokakaupassa asioidessani, koluan kirppiksiä ja olen vähentänyt huomattavasti halpisrättien shoppailua kuluneen vuoden aikana. Silti petrattavaa on. Tänä kesänä kasvatin omalla kuistilla yrttejä, joista viimeiset varret kuivatin ja säilöin purkkeihin talvea varten. Kreikkalainen pienilehtinen basilika ehti harmiksi paleltua ennen kuin pelastin kukkaruukut sisätiloihin, mutta kreikkalaisesta basilikasta ja sitruunatimjamista sain pari purkkia kuivatettua yrttiä.

Kuivatin yrtit ihan vain keittiön pöydällä, mutta yrttien kuivatus uunissa on myös mahdollista. Huoneenlämmössä yrttien lehdet ja varret kuivuivat rapsakoiksi ja mureneviksi viikossa.

Kreikkalaisen oreganon lehdet murskasin morttelilla, joka on äidiltä lainassa.

Sitruunatimjamin pikkuruiset lehdet säästyivät mörssäämiseltä.

Valmiit maustepurkit maustehyllyllä.

Kreativ Blogger?

2009-10-14T20:15:00.004+03:00

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
Anna tunnustus seitsemälle.
Linkitä nämä blogissasi.
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Little Miss -blogin Sunshe lähetti mulle tunnustuksen, joka piristi kivasti väsyn ja kiukun keskellä. Stressasin viime yönä silmätulehduksen uusineen ja nukuin vähän turhan vähän. Kiitos siis Sunshelle kivasta ylläristä! Mieluiten kiittäisin lähettämällä tunnustuksen takaisin, sillä Little Miss on yksi mua eniten inspiroineista blogeista viime viikkoina.
Tarkoituksena on kuitenkin takaisin lähettämisen sijaan lähettää tunnustusta eteenpäin, joten pähkäilyn jälkeen tunnustus lähtee seuraaville seitsemälle bloggaajalle: Auroran henkareiden Auroralle, Pupulandian Jennille, Elle est -blogin Nialle, Clean-blogin Maylle, Vendetalle, Green Fashion Freakin Neille ja Tyyliä metsästämässä -blogin Tuhlaukselle. Kaikkien kirjoittajien blogit ovat inspiroineet mua viime aikoina.
Ja sitten niihin seitsemään asiaan, joita ette ehkä tienneet:

Kammoan muovisia astioita. En kerta kaikkiaan pysty syömään tai juomaan astioista, jotka on valmistettu muovista.
Olen seurustellut koko nuoruuteni saman miehen alun kanssa.
Olen koukussa urheiluun. Aina aikaisemmin kovin pakkopullamaiselta tuntunut lenkkeily on viime aikoina noussut salakavalasti lempparikseni.
Pullista puheen ollen, olen onnistunut sytyttämään pullapitkon tuleen uunissa.
Olen stressihiiri (minkä ehkä voitte päätellä viimeöisestä silmäpaiseilusta).
Hampaassani oli ekan kerran reikä 22-vuotiaana.
Haaveilen kirjan kirjoittamisesta.

Astetta järeämmät

2009-10-12T15:16:00.002+03:00

Ulkona sataa räntää. On kai aika kaivaa esiin syysmyrskyjen varalta astetta järeämmät kengät, maiharit. Kun kuiva asfalttipinta muuttuu jääkerrokseksi, en varmaan muita kenkiä enää käytäkään...

Ketjuröykkiö

2009-10-11T18:09:00.004+03:00

Oon ollut oikeastaan aina aika huono käyttämään muita koruja kuin korviksia. Oon laiska ja muistamaton korujen suhteen ja lisäksi aamuisin niin kiireinen, että korujen olemassaolo ja uupuminen asusta muistuu mieleen yleensä vasta bussissa. Tänä syksynä olen oikeasti harpannut ison askeleen korujen käytössä. Ranteesta löytyy useimpina päivinä jonkinlainen koru. Rannekorut tuntuvatkin jotenkin enemmän omilta kuin kaulakoristukset. Niissä on monesti enemmän asennetta kuin kaulakoruissa.

Eilen törmäsin kuitenkin Valtterissa koruun, joka sykähdytti ja tuntui omalta, sellaiselta korulta, jota tahdon pitää ihoani vasten. Kettinkikorussa on myös sitä asennetta, jota arkikoruilta kaipaan. Koru on Morganin ja pulitinkin siitä 7 euroa onnistuneen kolmen euron tinkauksen jälkeen. Tiedän, että olisin kaivannut enemmän korua kuin niitä seitsemää euroa, jos olisin laskenut ketjuröykkiön takaisin pöydälle.

Ripsaritragedia

2009-10-09T19:03:00.004+03:00

Tragedia kohtasi mua IsaDoran meikkihyllyllä eilen. Ripsiväri, johon olen luottanut viimeiset viisi vuotta, on poistunut tuotannosta. Ihana sisko lahjoitti mulle omasta laatikostaan löytämänsä avaamattoman kyseisen sorttimentin ripsivärin. Todellisuudessahan tämä on vain keino lykätä väistämätöntä vähän vielä. Edessä on siis uuden lemppariripsarin metsästys ja olen enemmän kuin iloinen kaikista ripsarivinkeistä!

Sydämen tykytyksiä

2009-10-05T11:01:00.003+03:00

Eilinen syysmyrsky, kolea sää ja koko päivän jatkunut kova vesisade oli omassa syksyssäni taitekohta. Pakkasin viimeisetkin pikkukengät kenkälaatikoihin ja kaapin perälle odottamaan ensi kevättä ja kuivia asvalttikatuja. Samalla loputkin nilkkurit ja saappaat pääsivät eteisen yläkaapeista taas esille. Tai melkein kaikki. Tänä aamuna kesken aamupuuron tajusin, että yksi nilkkuripari jäi johonkin kaappien kätköihin piilosille. Aamupuuro jäi väistämättä kakkoseksi pöydälle jäähtymään. Pengoin eteisen yläkaapit uudelleen. Pengoin koko räjähtäneen varastona toimivan vaatehuoneen läpikotaisin. Pengoin omat ja poikaystävän vaatekaapit. Ei missään merkkiäkään rakkaista nahkanilkkureista. Tiesin, että jossain asunnon kätköissä kenkien oli pakko olla, mutta sydämeni tykytti silti kiukkuisesti ja peloissaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Nilkkurit löytyivät lopulta vaatekaappien päältä, seinään kiinni työnnetystä laatikosta, jonka havaitsin vasta sängyn päällä seistessäni.

Heräsin muuten tänä aamuna Ellen lehtimyyjän puhelinsoittoon. Olen kuulemma ollut erityisen hyvä asiakas Ellelle ja he tahtoisivat tehdä mulle erityistarjouksen. Huvittavaa, sillä en ole elämäni kuuna päivänä tilannut Elle-lehteä. Sanoin jo tässä vaiheessa, että kiitos, mutta en ole tilaamassa nyt mitään. Lehtimyyjä oli siihen ihan okei, okei, ei tarvitse. Ja seuraavassa hetkessä sitten myymässä lehteä mulle sillä erityistarjouksellaan. Olin vähän kiukkuinen, mutta lähinnä huvittunut.

Tänäänkin taivas on pilvessä ja asunnon ainoaan kirppislöytöjen otolliseen kuvauspaikkaan paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja näin aamupäivällä sinne ei millään riitä valoa tarpeeksi. Löytöjen kuvaaminen jää siis tältä päivältä, mutta ehkä huomisaamuna paistaisi aurinko?

Saappaat jotka yltävät yli polven

2009-10-03T15:57:00.004+03:00

Aika on viime aikoina kulunut ihan älytöntä tahtia. Viikot vaihtuvat ja äkkiä tajuan, etten ole taaskaan kirjoittanut mitään viikkoon. Nyt mulla on kuitenkin jaettavana jotain sellaista, jota olen kauan kaivannut ja etsinyt ja joka saa sydämeni hyppimään onnesta.

Viime syksystä asti oon kirppiksiä kiertäessäni ollut erityisen valpas silmäilemään myös kirpparipöytien alla olevaa rojua siinä toivossa, että löytäisin jonkin pöydän alta unelmieni saappaat, jotka yltäisivät yli polven. Unelmieni saappaita on tullut vastaan hirveän harvakseltaan ja nekin harvat ovat aina olleet omaan koon 36 jalkaani auttamattomasti liian isoja. Pari viikkoa sitten liippasi jo aika läheltä, kun törmäsin vain koon liian suuriin saappaisiin. Vaan niin se koko 37 on kuitenkin liian iso ja pettyneenä laskin saappaat takaisin pöydälle. Nythän ylipolvensaappaita löytyy jo yhden jos toisenkin kenkäkaupan tarjonnasta, mutta kierrätetyssä ja second handissa on oma viehätyksensä. Siksipä jatkoin sinnikkäästi etsintöjäni enkä langennut houkutukseen hankkia omat unelmasaappaani niin paljon helpommalla, kävelemällä lähimpään kenkäkauppaan.

Unelmieni saappaat tulivat lopulta vastaan huuto.netissä, jonka saapastarjontaa olen kytännyt myös ahkerasti jo vuoden verran. Pelkäsin, että saappaiden hinta nousisi alhaisesta lähtöhinnasta huolimatta korkeuksiin. Kuka nyt ei haluaisi näitä Pertti Palmrothin upeuksia omakseen? Pelko osoittautui turhaksi, sillä olinkin ainut huutaja ja sain unelmieni ylipolvensaappaat omakseni vain 13,50 eurolla. Hyväkuntoisten, suomalaisten, menneiden vuosikymmenten kenkien arvo on oikeasti niin paljon suurempi, että melkein hävettää, millaisella pilkkahinnalla sain saappaat omakseni.

Saappaiden varsi on mokkanahkaa. Kääntökaistaleen ja nilkan alapuolinen materiaali ovat nahkajäljitelmää. Nämä istuvat jalkaan niin hyvin, vaikka panikoinkin huudon voitettuani, että saappaat ovat superkapeaa mallia ja urheilijanpohkeeni eivät niihin mahdu! Turha pelko sekin, saappaat eivät purista eivätkä kiristä mistään kohtaan.

Arvatkaa vain, kuinka onnellinen ja iloinen olen nyt löydettyäni vihdoin täydelliset, unelmien ylipolvensaappaat!?

Helmipaljettilaukku

2009-09-26T19:10:00.003+03:00

Paljetein ja helmin kirjailtu juhlava pikkulaukku löydetty Valtterista pari viikkoa sitten. Kustansi 3 euroa. Nyt oon valmis pitkän ja pimeän talven juhliin!

Kasari-Rykiel

2009-09-19T19:18:00.003+03:00

Olin taas tänä aamuna Valtterissa kirppiskierroksella, mutta vähän epäilen, ettei muita juurikaan kiinnosta urheiluvaatelöytöni ja se yksi pitkään vaatekaapista puuttunut musta pitkähihainen tunika, jonka tänään vihdoin löysin. Törmäsin kierroksella kummitätiin ja pikkuserkkuun, jonka kanssa olin koko lapsuuden kirjeenvaihdossa. Kirpparit on arvaamattomia paikkoja, oon törmännyt siellä niin monesti yllättäviin tuttuihin, joiden en ole tiennyt olevan laisinkaan kiinnostunut kirppisideasta.

No mutta siis asiaan. Niiden urheilurytkyjen sijaan esittelen ranskalaisen suunnittelijan, Sonia Rykielin hiilenmustan collegepaidan, joka myyjän mukaan on ehtaa kasaria. Wikipedia kertoo, että Sonia Rykiel oli ensimmäinen suunnittelija, joka jätti vaatteiden saumat vaatteen ulkopuolelle näkyviin ja joka painatti kirjoitusta puseroihin. Omassa löydössäni ovat kummatkin elementit olemassa: ihastuttava kiiltävillä pikkukivillä painettu tekstikirjoitus ja vaatteen ulkopuolella olevat sivu- ja hihasaumat. Tykästyin myös collegepuseron väljään malliin, joka kuitenkin istuu kivasti eikä näytä säkiltä vain juuri ja juuri navan peittävän pituuden ansiosta. Myös materiaalin pehmeys ja kulumattomuus tekivät vaikutuksen.

Pusero tarttui mukaani jo viime lauantaina Valtterissa. Maksoin siitä 10€. Tarkoitus oli esitellä pusero jo aikaisemmin viikolla, mutta yllättäen kuluva viikko on ollutkin todella raskas.

Työharjoittelun alkaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudessa työyhteisössä oman paikan etsiminen on verottanut voimia ja olen iltaisin kyennyt lähinnä makaamaan sohvalla ja kiukuttelemaan väsymystäni. Viimeinen niitti jo muutenkin raskaaseen viikkoon oli eilinen hätä, suru, shokki ja paniikki, kun luulin joutuvani saattelemaan maailman rakkaimman koiran, jonka kanssa olen kasvanut, viimeiseen uneen. Eläinlääkäri totesi lemmikkimme sairastavan kuitenkin "vain" vestibulaarioireyhtymää, joka on melko tyypillinen vanhojen koirien sairaus ja paranemisennuste erittäin hyvä. Nyt rakas toipuu jo onneksi.

Mummo- ja herrainkenkien risteytys

2009-09-12T14:18:00.005+03:00

Moi! Onpa siitä paljon aikaa, kun oon viimeksi mitään kirjoitellut. Koulutehtävät ja niistä stressaaminen ovat tappaneet motivaation kirjoittaa kiireessä blogia. Alkusyksyn puristus alkaa nyt kuitenkin olla takana ja maanantaina alkaa työharjoittelu. Se tarkoittaa sitä, että en istu joka ilta joko nenä kiinni kirjassa tai kirjoittamassa jotain esseetä tai ryhmätehtävää, jes!

Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä (no okei, viime kerrasta on joku vähän vajaa kuukausi aikaa). Olin unohtanut laittaa herätyskellon illalla soimaan, mutta kulta onneksi älysi herättää mutkin, kun oli itse aikaisin hereillä. Olisin ollut murtunut, jos kirppisreissu olisi mennyt puihin pommiin nukkumisen takia. Oon vähän sitä mieltä, että Valtteriin on parempi lähteä aikaisin aamulla, niin tekee parempia löytöjä.

Tässä nyt yksi tämän aamuinen löytö. Tamariksen kengät, jotka ovat jotain mummokenkien ja herrainkenkien väliltä.

Kengät ovat ihan kunnon nahkaa ja jalassa tosi pehmeät ja kevyet. Ihastuin reikäiseen nahkaan, joka menee ruttuun jalkapöydän päällä, kun kengännauhat solmii kiinni. Ihanat sirot kävelykengät, jollaisia olen kaivannut. Varallisuuttani kengät rokottivat neljä euroa eli ei juuri mitään verrattuna siihen rakkauden määrään, jota olen jo ehtinyt kenkiin kohdistaa.

PS. Törmäsin tänään ohimennen Herttaiseen. Vasta törmääminen toiseen bloggariin havahdutti mut, kuinka pitkä aika edellisestä merkinnästä onkaan ja inspiroi kirjoittamaan taas!

PPS. Saksin eilen otsatukkaa lyhyemmäksi ja tasoittaessani tukkaa onnistuin leikkaamaan pienen vekin silmäluomeeni. Voiko kukaan olla yhtä rähmäkäpälä?

Lauantain 22/8 saalis

2009-08-25T20:43:00.002+03:00

Huh! Koulu on startannut sellaisella vauhdilla, ettei mistään pehmeästä laskusta, vapaapäivistä ja vain yhden luennon päivistä ei ole oikein voinut uneksiakaan! Sen lisäksi olen nyt kesän jälkeen innostunut taas superpaljon urheilusta eli jos en illalla ole nököttänyt tietokoneella koulutehtävien parissa, olen ollut joko salilla tai lenkkipolulla. Blogi on jäänyt ihan paitsioon, mutta toisaalta enpä ole ehtinyt viime aikoina oikein kirppiksiään kiertämään.

Viime lauantaina ehdin kuitenkin pyörähtää Valtterissa ja kotiin tuomisina oli nämä kaksi paitaa. H&M:n t-paita on väriltään oikeasti kauniin haalean helmenharmaa. Tykkään noista helmillä koristellusta pääntiestä paljon. Tässä paidassa on jotain melkein käsin kosketeltavaa herkkyyttä. Zaran valkoinen toppi on ihanaa, harsomaista neulosta, mikä näkyykin ehkä noista alla olevista yksityiskohtakuvista paremmin. Toppi laskeutuu nätistä, vähän lörttönä. Metallivetoketjusta harsomainen olemus saa juuri sopivasti potkua. Rakastan kontrasteja!

Kumpainenkin euron.

Mökkikesä 2009

2009-08-16T21:28:00.003+03:00

Tultiin iltapäivällä viikon kestäneeltä mökkireissulta kotiin. Iltaisin tuli jo aikaisin pimeä eivätkä pimeät illat olleet enää samalla tavalla lämpimiä kuin keskikesällä. Huomenna taas paluu koulunpenkille. Minun kesäni 2009 alkaa olla lopussa. Oikeastaan se ei ihan hirveästi haittaa. Olen ehtinyt ottaa aurinkoa ja saanut ihan hivenen väriäkin kalvakkaan ihooni, hiukseni ovat vaalentuneet reippaasti, sain lomailla kokonaisen viikon mökillä luonnon helmassa kultani kanssa. Kohta syksy saakin kai saapua. Pääsen käyttämään kaikkia ihania nilkkureita ja nahkatakkia. Yksi pieni toivomus kuitenkin syksylle: saavu ilman sadetta!

By Malene Birger toppi

2009-08-08T20:56:00.005+03:00

Moi! Oon ollut lomalla tämän viikon ja koska sää on ollut upea, olen käytännössä ollut koko ajan ulkona. Olen lenkkeillyt ja käppäillyt kaupungilla ja löhönnyt kotikotona nurmikolla ja remunnut koirien kanssa. On ollut niin kuuma, että hiki on pukannut pintaan ihan vain viltillä maatessakin. Ymmärrätte siis ehkä, että tietokoneella nörttääminen ei ole ollut kovassa huudossa viime päivinä. Huomisaamuna lähdetään ajamaan landelle, poikaystävän suvun mökille. Takaisin tulosta ei olla puhuttu sen enempää, kuin että viikon kuluttua on viimeistään tultava takaisin, koska koulut ja työt alkavat taas. Tietokone matkaa mukana yhden prkleen koulutehtävän vuoksi, mutta nettiä mulla ei todennäköisesti ole käytössä, joten tavataan taas sitten, kun palaan reissusta! Aion ottaa reissun pääosin ihan relailun kannalta, tankatkaa tekin auringonvaloa itseenne - pian sitä taas kaipaa!

Tässä nyt vielä eräs alkukesän löytö, By Malene Birgerin toppi, jonka vuoksi lompakko keveni 5 euroa. Tykkään topista ihan hirveän paljon, mutta se on mulle ehkä vähän turhan tiukka. Rintsikoita alle ei oikein mahdu ja koska rintsikoitta ulos lähteminen tuntuu oudolta, ei tälle paljon käyttöä kodin ulkopuolella ole. Sääli, näin kauniille topille näyttäisi mieluummin maailmaa vähän enemmänkin kuin noin 40 neliömetrin verran.

Filippa K:n neule

2009-08-02T16:18:00.003+03:00

Olin koko viikonlopun töissä, enkä siksi ehtinyt kirppiksille ollenkaan tänä viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin esitellä teille yhden aika hyvän löytöni kesäkuulta. Hopeanharmaa Filippa K:n neule kustansi neljä euroa Hietsussa! Kuvasta ei oikein välity, mutta langassa on hopeinen hohde, joka antaa vähän särmää ja hohtoa harmaalle neulokselle. Neuleen malli on hauska, takaa vähän pitempi ja pepun peittävä niin, että neuletta voisi pitää melkein pelkkien leggareitten kanssa, jos se omaan tyyliin sopisi. Mulle tulee kyllä vähän kalsarijuntti- ja alipukeutunut olo pelkissä pitkissä paidoissa ja leggareissa helposti ja oon käyttänyt leggingsien ja neuleen kanssa vielä hametta. Pelkässä paidassa ja leggareissa on vain niin sellainen olo, että jotain on jäänyt kotiin.

Pikkumiinuksena muuten neuleessa oli ostohetkellä pieni silmäpako, mutta päättelin langan neulalla nurjalle puolelle eikä silmäpaon alkua huomaa kuin läheltä syynäämällä. Muuten neule on ihan uutta vastaavassa kunnossa. Yksi ihan huipuimpia löytöjä tämäkin!

Ps. Mulla alkaa ylihuomenna parin viikon kesäloma ennen kuin palaan taas koulun penkille syksyksi! Toivottavasti lämpimiä kelejä riittää vielä.

Pps. Kesä on mennyt ihan supernopeaa. Nyyh, kohta lempikirppikselläni Hietsussa ei ole myymässä taas kukaan.

Ehkä syksyn lemppari?

2009-07-28T16:11:00.002+03:00

Löysin viime sunnuntaina Hietsun kirpparilta trikoopuseron, jolla on paljon potentiaalia nousta vielä syksyn lemppareimmaksi t-paidaksi! Merkiltään se on Sasch ja pulitin paidasta vain vaivaiset kaksi euroa! Oon niin ihastunein ohueen metallilankaan, jolla kirjailut on tehty! Samoin selkäpuolta koristava, selkää vähän paljastava aukko on mieleeni. Kun t-paidan alle pukee mustan topin taipuu paita myös koulukäyttöön sopivaksi.

Pusero on taas yksi syy odottaa vähän syksyä sitten, kun maanantaina alkava kahden viikon kesälomani on ensin ohi. Musta ja metalli kuuluvat syksyyn! Lisäksi ei tarvita kuin mustat hyvin istuvat herrainhousut tai rokkaavat farkut ja korkeat korot. Kriisi kohtasi mua muuten samana sunnuntaiaamuna, kun lempifarkkuni sanoivat sopimuksensa irti eikä tilannetta voi enää pelastaa. Ne olivat lemppareimmat farkut koskaan, sillä ikinä ennen mua ei ole haitannut niin hirveästi farkkujen hajoaminen. Lamaannuin täysin ja sitten itkua niellen soitin kalareissussa olleelle poikaystävälle ja sopersin epäuskoisena asiaa ja toivoin, että kaikki olisi vain unta. Ei ollut.

Todellisuudessa pusero on ihan muuten pikimusta. Kirkas päivänvalo kuvaushetkellä vääristi sävyä vähän siniseen taittavaksi.

Stella McCartneyn rannekoru

2009-07-22T15:30:00.005+03:00

Olin tänään siellä Fredan UFF:llä piipahtamassa heti aamupäivästä. Sovittelin muutamia farkkuja siinä toivossa, että löytäisin viimein farkut uhrattavaksi kloorivärjäystuunausta varten. Farkkuostokset eivät ole koskaan helppoja ja second handina on vielä vaikeampaa löytää hyviä farkkuja. Kivasta mallista kun ei yleensä ole tarjolla kuin yksi koko, joka sitten joko on oikea tai ei ole. Jos onni käy, koko on oikea, mutta sitten farkkujen pitäisi vielä istua hyvin. Farkuthan muotoutuvat käyttäjänsä kinttuihin sopiviksi, joten kovassa kulutuksessa olleet farkut eivät välttämättä istu ollenkaan uuden omistajan päälle. Enpä löytänyt minäkään farkkuja tuunattavaksi enkä sen koommin mitään muutakaan UFF:lta.

Hietsusta sen sijaan löytyi jotain tosi herkullista! En aluksi edes aikonut suunnata Hietsuun, koska sää vaikutti niin epävakaiselta, etten kuvitellut kenenkään olevan ulkokirppikselle myymässä mitään. Aurinko alkoi kuitenkin vähän pilkistellä pilvien raoista, kun bussi kurvasi keskustaan, joten hyppäsin sitten kuitenkin kutosen ratikkaan.

Myyjiä ei ihan hirveästi ollut, en ole oikeastaan koko kesänä nähnyt Hietsun toria niin tyhjillään kuin tänään. Harvoista myyjistä vielä harvempi kauppasi mua kiinnostavaa tavaraa, mutta yhdestä pöydästä löysin Stella McCartneyn ja H&M:n parin vuoden takaisen yhteistyökampanjan hedelmän, Stella McCartneyn H&M:lle suunnitteleman rannekorun. Olen etsinyt samanhenkistä korua jo pitempään kirppiksiltä, joten maksoin korusta mielelläni myyjän pyytämän viisi euroa. Ah, olen niin rakastunut rosoiseen verkkomaisesti punottuun metalliin!

Paljettitoppeja

2009-07-21T16:45:00.004+03:00

Oon vähän harakka kaiken kiiltävän ja erityisesti paljettien suhteen. Tällä hetkellä unelmoin ja etsin kuumeisesti paljettijakkua, jota en ole vielä bongannut, mutta pari muuta paljettista juttua on kirpputoreilta mukaan lähtenyt tämän kesän aikana. Paljettijakku olisi kyllä täydellisin hankinta syksyä silmällä pitäen...

Kuva ei oikein tee oikeutta yllä olevalle kokonaan paljetein vuoratulle korsettitopille. Tämä on ihana! Kävi ihan mieletön tuuri, että paljettikorsettitoppi sattui olemaan omaa kokoani, sillä toppi ei jousta ollenkaan, vaan sen täytyy istua just eikä ihan näyttääkseen miltään päällä. Ainut miinuspuoli, jonka korsettitopista keksin on pituus, jota on pari senttiä turhan vähän. Koska en oikein osaa käyttää napamittaisia paitoja, on tämän alle puettava toppi tai t-paita. Mutta onneksi se ei näytä yhtään hullummalta.

Löysin paljettikorsettitopin alkukesästä Malmin Pelastusarmeijan kirppikseltä ja maksoin siitä 6 euroa, joka on älyttömän vähän, kun huomioidaan vaatteen kunto. Käytön jälkiä ei näy oikeastaan ollenkaan ja paljetteja ei ole irronnut tai vääntynyt mihinkään suuntaan.

Toinen paljettitoppi on kirppislöytö Hietsusta alkukesältä. Se maksoi muistaakseni euron tai maksimissaan kaksi. Paljettikoristeiden lisäksi tykkään tosi paljon topin mallista ja kerroksellisuudesta. Oon nimittäin ihan heikkona tällaisiin kerrostoppeihin, joissa näyttäisi olevan useampi toppi päällekkäin, vaikka todellisuudessa vaatekappale on yksittäinen, mutta siinä on vain monta kerrosta. Paljettitopin helman voi antaa liehua a-linjaisena tai kuroa ohuella vyöllä vyötärön esiin.

Psst! UFF:llä alkoi eilen tasarahapäivät! Aion käyttää huomisen vapaapäivän aamun varmaan Fredan UFF:n penkomiseen.

Nude pitsipusero

2009-07-17T18:22:00.003+03:00

Nappasin tämän ihanan, nuden värisen pitsipuseron matkaani pari viikkoa sitten Hietsussa samalla reissulla, jolla löysin Mangon nahkanilkkuritkin. Paitakin on merkiltään Mangoa ja itse asiassa saman myyjän pöydästä kuin nilkkuritkin. Myyjä pyysi paidasta kolme euroa, mutta sain vähän alennusta ja maksoin nilkkureista ja paidasta yhteensä 13 euroa. Nilkkureillahan hintaa oli se 12 euroa eli käytännössä maksamalla euron enemmän sain puseronkin omakseni.

Pusero on kiilannut heti yhdeksi lempparikseni. Oon ihastunut malliin ja brodeerauksiin pitsin pinnalla. Paidassa yhdistyvät ihanalla tavalla pitsimäinen harsomaisuus ja ajankohtainen puuterimainen nude väri. Rakkautta.

Lähikuvaa brodeerauksista

Mangonilkkurit

2009-07-14T19:36:00.002+03:00

Törmäsin näihin huikeisiin, lyhytvartisiin Penélope & Mónica Cruz for Mango -nahkanilkkureihin viikko sitten Hietsun kirppiksellä. Rakkautta ensi silmäyksellä! Tällaiset lyhytvartiset, niukasti nilkan peittävät, nilkkurit multa puuttuikin. Kengät ovat sekä päältä että sisältä ehtaa nahkaa lukuun ottamatta noita strechaavia kangaspaloja varressa. Korkoa on aika huimat 10,5cm. Piilokorokepohja, kenkäjumalien lahja naisille, pelastaa kuitenkin päkiät!

Maksoin kengistä 12 euroa, mikä hipoo kipurajojani kirpparihintojen suhteen. Pari vuotta sitten en olisi koskaan ikinä suostunut maksamaan näin "paljon" kirpputorilta hankitusta tavarasta. Ajan saatossa olen kriittiseksi kirppisshoppailijaksi oppimisen lisäksi älynnyt onneksi myös, että oikeista ihastuksista ja helmistä kannattaa maksaa. Äly hoi, olisinko saanut yhdestäkään kaupasta edes lähellekään 12 eurolla aidosta nahasta valmistettuja nilkkureita!?

Arvatkaa mitä! Olen näihin uusiin nilkkureihini niin ihastunut, että syksyn saapuminen harmittaa mua kymmenen kertaa vähemmän kuin normaalisti. Silti, älä ihan vielä saavu, syksy, vaikka pieni osa minusta sitä toivookin! (En oikeasti voi toivoa syksyn vielä saapuvan, kun hurja kahden viikon mittainen lomakin on vielä pitämättä!)

Topshopin kerrostoppi

2009-07-12T16:23:00.004+03:00

Moi!

Oon kolunnut Hietsun kirppiksellä tänä viikonloppuna sekä eilen lauantaina että tänään sunnuntaina. Siitä huolimatta kirppissaalis on jäänyt säälittävän pieneksi. Koko viikonlopun kirppissaldo jäi tähän yhteen Topshopin valkoiseen toppiin, jonka lunastin omakseni 2 eurolla. No, aina ei onnista ja toisaalta on helpottavaa, että olen oppinut olemaan vihdoin kriittinen myös kirppisostosten suhteen. Kirpputorilla kun monesti sokaistuu halvoista hinnoista ja kantaa kotiin ties mitä turhaa ja käyttämättömäksi jäävää vain halvan hinnan vuoksi.

Valkoinen perustoppi uupuikin vaatekaapista. Toisaalta tässä perustopissa on kuitenkin perusvaatteisiin kaipaamani pieni juju. Topissa on kaksi kerrosta, ikään kuin kaksi toppia päällekkäin. Rakastuin topissa tohon selkäpuolella sijaitsevaan solmumaiseen yksityiskohtaan!

-Janita

Moi kaikille ja tervetuloa lukemaan blogiani!

2009-07-09T10:38:00.000+03:00

Ensimmäisen merkinnän kirjoittaminen on vähän hankalaa. En oikein tiedä, mitä kertoisin itsestäni. Olen nyt kuitenkin 22-vuotias opiskelija. Olen syntynyt ja asunut koko elämäni Helsingissä enkä osaisi kuvitella asuvani muualla. Rakastan kenkiä yli kaiken ja nurkat ja kaapit kotona ovat täyttyneet salakavalasti viime vuosina kenkälaatikoilla. Olen myös kiinnostunut muodista ja pukeutumisesta. Olen menettänyt sydämeni shetlanninlammaskoirille ja haaveilen omasta shelttivauvasta. Kirppisten kiertäminen on rakkauteni, heikkouteni ja harrastukseni. Lisäksi harrastan urheilua, vaihtelevasti ohjattuja ryhmäliikuntatunteja ja lenkkeilyä pääasiassa.

Tämä blogi on syntynyt yksin rakkaudesta kirpputoreihin. Olen addiktoitunut kirppisten kiertämiseen, ehkä jäänyt myös vähän koukkuun siihen tunteeseen, kun löytää jotain älyttömän makeeta ja uniikimpaa kuin vaatekaupasta. Blogi on minulle paikka koota rakkaimmat löydöt, kirkkaimmat helmet yhteen. Harvoin pitäydyn kuitenkaan ihan yhden aiheen äärellä, koulua varten kirjoitetut esseetkin lähtevät herkästi rönsyilemään, joten en lupaa blogin pysyvän orjallisesti pelkkien kirppislöytöjen esittelypaikkana.

Yksi periaate minulla kuitenkin on - yritän pitää vaatekaupoista uutena ostetut rytkyt tämän blogin ulkopuolella. Internet on pullollaan muotiblogeja, joissa vaatekauppojen tarjonta on silmien edessä. Olen miettinyt omaa kuluttamistani paljon viime aikoina. Vähän turhamaisenakin vaate- ja pukeutumisfriikkinä tuskin koskaan pääsen täysin eroon himosta etsiä ja löytää ja hankkia kauniita vaatteita ja asusteita. Enkä oikeastaan haluakaan päästä. Tämä blogi on kuitenkin osaltaan myös kannustin minulle siirtyessäni kohti ekologisempaa kuluttamista. Olisi hienoa, jos se kannustaisi myös jotakuta toista muuttamaan kulutustottumuksiaan vähän vihreämmiksi ja löytämään kirpputorien upeuden.

Tämä ei ole ensimmäinen blogi, jota kirjoitan. Olen aiemmin väkertänyt "muotiblogin" kimpussa, kunnes sen kirjoittaminen alkoi maistua puulta enkä kokenut kirjoittamisen enää antavan mitään minulle sen enempää kuin kenellekään toisellekaan. Bloggaamista kuitenkin ikävöin, jolloin syntyi ajatus tästä blogista. Kirpputoriblogeja ei verkko ole vielä pullollaan ja siten koen tämän blogin niin itselleni kuin ehkä jollekulle toiselle kirppisaddiktillekin merkityksellisempänä ja mielekkäämpänä kirjoittaa kuin entisen tusinamuotiblogini.

Ilahtuisin paljon, jos jättäisit käydessäsi kommentin, vaikkakaan se ei mikään välttämättömyys ole. Arvostan yhtälailla myös lukijoitani, jotka eivät koskaan jätä merkkiäkään käynnistään. Olette jokainen tervetulleita blogini äärelle!

Sydämellä, Janita