The End

Hei teille kaikille, jotka tänne vielä eksytte viikkoja jatkuneesta postaustauosta huolimatta.

Varmasti olette huomanneet, että tällä hetkellä elämässäni tämä blogi ei ole se merkityksellisin asia. Ihana pieni koiramme ja opintojen viimeistely ovat vieneet kaiken ajatustilan. Silloin kun en touhua pennun kanssa tai kirjoita opinnäytetyötä, olen todennäköisimmin treenaamassa salilla. Ennen niin tärkeä, jokaviikonloppuinen kirpputoriharrastus on jäänyt taka-alalle. En tarkoita sitä, että en enää pitäisi metsästysretkistä kirpputoreilla. Ne ovat hauskoja silloin tällöin tehtyinä, mutta jokaviikonloppuinen kirpputorien ravaaminen ei enää kiinnosta. Lauantaiaamuisin suuntaan nykyään mieluummin salille BodyCombat-tunnille kuin lähden kiertämään kirppiksiä.

Elämässäni on kai tarpeeksi sisältöä, niin etten tarvitse yhtään uutta rättiä vaatekaappiin. En vaatekaupoista enkä kirpputoreilta. Koska tämä blogi on profiloitunut vahvasti kirpputorilöytöihin enkä enää kierrä kirppiksiä aktiivisesti, koen että tämä blogi on kulkenut nyt tiensä päähän.

Kiitos kaikille teille, jotka olette blogiani seuranneet, jättäneet kommenttinne ja iloinneet kanssani löydöistä, jotka aikanaan tuottivat minulle niin suuresti iloa.

Janita

Pikkuinen

Musta ei ole mitään kuulunut melkein koko kesänä. Viikonloput ovat kuluneet töissä, ja jos nyt olen sattunut olemaan vapaalla viikonlopun, on niillekin viikonlopuille sovittu etukäteen kaikenlaista menoa. Hietsun kirppikselle olen ehtinyt vain pari kertaa alkukesän aikana. Kirppisten kiertelylle ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa eikä siten mitään blogissa jaettavaakaan.

Nyt tahdon kuitenkin jakaa erään asian. Kerroin joskus alkuvuodesta, että tämä vuosi tulee pitämään sisällä kenties useammankin muutoksen. Tässä niistä ensimmäinen, ihanin, suloisin ja pehmoisin.

Tanssihamosesta topiksi

Pari viikkoa sitten lähti Hietsun kirppikseltä mukaan 2 eurolla vanha kilpatanssihamonen. Nojoo, hapsuhameesta en oikein syttynyt, mutta vinde, kuinka makeelta se näyttää topin päälle puettuna! Epäsymmetrisyys, eri pituiset hapsut tuovat eloa toppiin. Henkarilla kuvattuna se ei näytä juuri miltään ja hapsutoppi näyttääkin parhaalta liikkeessä.

Koru, huivi, mikälie...

Olin juhannusviikkoa edeltävänä sunnuntaina ensimmäistä kertaa tänä kesänä kiertämässä Hietsun kirppistä. Olin melkein ehtinyt jo unohtaa, kuinka paljon pidänkään tunnelmasta, joka Hietsun torilla vallitsee: aurinkoinen päivä, hyvä kirpputorimeininki ja kihelmöivä odotus, jos jostain pöydästä löytyisikin jotain ihan mahtavaa! Yksi kesän ekan Hietsu-reissun mahtava löytö on tässä:

Löytöni alkuperäinen käyttötarkoitus oli pieni arvoitus myyjällekin. Tiedä sitten, onko se huivi vai koru vai mikälie, itse näin siinä heti potentiaalia upeana isokokoisena kaulakoruna. Rakastuin ensi silmäyksellä ohuisiin kangassuikaleisiin sidottuihin "kiviin"! Eipä näytä muuten tavallistakaan tavallisempi ja tylsempi yksivärinen t-paita kauaa tylsältä, kun kaulaan kietoo tämän korun.

Uusi rakkauskoruni maksoi 4€ ja on joka sentin arvoinen. Olisin varmasti maksanut enemmänkin, jos myyjä olisi pyytänyt. Se kai kertoo jotakin ihastumisen asteesta.

miu miu

Nämä kaunokaiset eivät kai sen kummempia selityksiä kaipaa. Ensimmäiset käyttöön ostamani merkkikengät (yhdet kirppikseltä löydetyt liian isot Diorin korkkarit ovat kirjahyllyn koristuksena). Hommasin ihanat Miu Miuni huuto.netistä ja kuntoonsa nähden tosi edulliseen hintaan! Ainoat vähäiset käytön jäljet näkyvät kenkien ulkopohjassa. Ennen kuin otan uudet balleriinani käyttöön, ajattelin kuitenkin käydä näyttämässä niitä suutarilla, josko nahkaisen ulkopohjan päälle saisi asennettua ehkä hieman paremmin käveltyjä kilometrejä kestävän kumipohjan...

Olen rakastunut pehmeään mokkanahkaiseen pintaan. Kenkiä on ihan pakko silitellä vähän väliä. Olen niin rakastunut.

Salaisuus selän takana

Pitkästä aikaa esittelyssä ihan oikea kirpparilöytö. Olen kai kertonutkin, että olen muuttunut nirsommaksi kuluttajaksi myös kirppareilla. Oikeasti rakastettavia löytöjä tekee harvemmin, kun kulutuskriittinen järjen ääni vaatii harkitsemaan jokaista ostosta tarkempaan. Eiliseltä Fashion Kirppikseltä Ravintola Raflasta löytyi kuitenkin paita, johon rakastuin päätä pahkaa. Pitkästä aikaa kirpparilöytö, joka vie jalat alta!

Edestä se näyttää suhteellisen tavalliselta valkoiselta t-paidalta. Paitsi että hauskana yksityiskohtana siinä on vain toinen t-paitahiha. En ole vielä ihan varma, saako se jäädä vai lähteä. Periaatteessa vähän sirommat olkaimet houkuttelisi...

Toisena ihastuttavana yksityiskohtana paidan saumat on ommeltu niin, että saumankäänteet, jotka tavallisesti ovat piilossa paidan nurjalla puolella, ovatkin tässä paidassa ommeltu kankaan etupuolelle.

Paras asia paidassa ja koko sen juju on kuitenkin selkäpuolella. Pidän selkää yhtenä ihmisvartalon kauneimmista osista (nilkkojen, ranteiden ja olkapäiden rinnalla) ja rakastan selästä avonaisia paitoja. Liian syvistä ja antavista kaula-aukoista en pidä, mutta selän vilauttelua vastaan mulla ei ole mitään.

Paita menee muuten loistavasti rannalla bikineiden kanssa, mutta taipuu myös kaupunkikäyttöön. Lyhyt rintaliivien takaosan jemmaava napatoppi (jos nyt ymmärrätte, mitä ajan takaa...) vain alle ja menoksi. Tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi musta täysimittainen pitsitoppi, jos selän tahtoo jostain syystä piilottaa.

Pitsitunika

Ostin kahdella eurolla kirpparilta viime syksynä mustan pitsimekon, jolle on tullut harmittavan vähän käyttöä. Olin heivannut sen kirppiskasaan kiertoon lähteväksi viime lauantaina, kun olin myymässä vaatekaapin hylkiöitä pois. Poikaystävän äiti oli katsomassa myyntiin lähteviä vaatteita pari päivää ennen myyntipäivää ja ehdotti, että leikkaisin pitsimekosta alemman helman pois, jolloin helmaksi jäisi vain pitsimäinen kangas. Mekossa oli siis tuplahelma, jotta sitä saattoi ylipäätään käyttää mekkona.

Ajatus jäi muhimaan, mutta kannoin mekon silti kirpparille. Jossain vaiheessa myyntipäivää aloin miettimään, että tuunattu pitsitunika olisi oikeastaan aika makee. Pelastin lopulta rekistä mekon takaisin. Mutta olen ylpeä siitä, että en lähtenyt pelastamaan mitään muuta, vaikka myynnissä oli myös vaatteita ja laukkuja, joihin on muodostunut erityinen tunneside.

Pari päivää sitten leikkasin mekosta alemman peittävän helman pois ja jätin jäljelle vain pitsimäisen helman. Oon mallaillut tunikaa nyt sekä shortsien että legginssien kanssa ja oon tosi ihastunut! Viileämpinä päivinä tunika menee hyvin leggareiden kaverina ja hellepäivinä lyhyiden shortsien kera. Ohut pitsimäinen kangas on ihanan kevyt ja päästää varmasti myös kesätuulen ihanasta helman ja hihojen läpi. Veikkaan, että käyttökerrat nousee potenssiin sata.

Lähikuvaa pistikankaasta

Leather Bag

Uusi rakkauslaukkuni - ja mikä parasta - hankittu käytettynä! Tosin äärimmäisen vähän käytettynä. Tämän laukun haltuun saatuani, laitoin suosiolla suuren määrän laukkuja kirppiskamojen joukkoon. Tuntuu siltä, etten enää koskaan tule tarvitsemaan yhtään uutta laukkua. Laukku on todellinen tilaihme ja siitä huolimatta tosi kaunis! Kauneudesta huolimatta en ostanut laukkua vain sen upean ulkomuodon vuoksi, vaan olen todella tarvinnut isoa mustaa (teko)nahkaista laukkua ja etsinyt sopivaa jo pitkään.

Alkuperä Zara ja huudettu huuto.netistä 20 eurolla!

"No siin on helmassa sellasia, öö... hörselöitä!"

Ihanasta pikkusiskostani tulee tänä keväänä ylioppilas! Tiedossa on siis juhlat lakkiaislauantaina. Havahduin kuukausi takaperin siihen, että mulla on tasan kaksi juhlamekkoa: oma pitsinen ylioppilasmekkoni ja silkkimekko. Omaa ylioppilasmekkoa en siskon juhliin tahdo pukea, se on kuitenkin ollut parissa kesäjuhlissa mulla päällä omien ylioppilasjuhlien jälkeen. Silkkimekko taas on pesun tarpeessa ja koska loppukesästä on häät, joihin olen sen aikonut laittaa, ajattelin pelata varman päälle ja selvitä yhdellä pesulakerralla ja olla laittamatta silkkimekkoa siskon juhliin. Olisin kuitenkin onnistunut sotkemaan sen siskon juhlissa...

Millään trikoorätilläkään en siskon juhliin tahdo lähteä. Ne ovat sentäs siskon ylioppilasjuhlat! Edessä oli siis loputtomalta tuntunut juhlamekon metsästys.

Törmäsin kai ekaa kertaa Hulluilla Päivillä tuohon Tiger of Swedenin mustaan mekkoon. Se lumosi mut yksinkertaisella yläosalla ja näyttävällä helmalla. Hintalappu sen sijaan puistatti. 180 euroa yhdestä mekosta on epäsäännöllisillä opiskelijan tuloilla vähän liian paljon. H&M:ltä sen sijaan löytyi oikein kiva opiskelijan budjettiversio (30€) hörselömekosta.

Bongasin muuten mekon Itäkeskuksen H&M:ssä jo toissa viikolla. Pienin koko mekosta siellä oli 36, joka oli muuten sopiva, mutta rinnanympärys oli pari senttiä turhan iso, niin että kangas jäi rumasti lörpöttämään kainaloiden alla. Matkasin metrolla keskustaan ja kaikki kaupungin H&M:t läpijuostuani jouduin palaamaan kotiin tyhjin käsin. Pienin koko keskustan liikkeissäkin oli 36. Käväisin samana iltana vielä Jumbossa kysäisemässä mekkoa. Myyjän oli varmasti mielenkiintoista kuunnella selostustani mekosta, jonka helmassa on jotain sellaisia pitkittäissuuntaisia hörselöitä... Selvisi, ettei koko mekkoa myydä Jumbon H&M:llä. Viime viikolla olin pikaisesti keskustassa käymässä ja päätin tsekata vielä varmuuden vuoksi H&M:n liikkeistä, löytyisikö mekkoa omassa koossa. Tsekkaus tuotti tulosta jo ekassa liikkeessä - tangolla roikkui yksi mekko koossa 34! Olipa joku palauttanut oman mekkonsa tai liikkeeseen tullut mekkoja lisää, olen kiitollinen, että juhlamekon metsästys päättyi näin onnellisesti.

Mustan mekon kuva Tiger of Swedenin sivuilta.

Kirpparikesä 2010 starttaa!

En ole viime aikoina pahemmin ehtinyt kirppikselle. Blogikin on uinunut, sillä tämähän on ennen kaikkea kirppiksiin keskittynyt blogi. Ensi viikolla on vikat koulupäivät ja kesätöiden alkuun on vielä tovi. Tänään kuitenkin starttasi mun kirpparikesä 2010, kun olin myymässä vaatekaapin hylkiöiksi jääneitä vaatteita, laukkuja ja kenkiä Valtterin kirppiksellä Vallilassa! Pianhan pääsee myös Hietsun kirppikselle kiertelemään... vai onko siellä ollut jo myyjiä, kun viime aikoina on ollut niin helteistä?!

Vaatekaappi näyttää muuten tällä hetkellä ihanan karsitulta. Rakastan sitä, kun kaapista löytyy nyt vain vaatteita, joista pidän. Enää ei tarvitse pidellä toisella kädellä vaatekaapin vaatevuorta paikoillaan, kun välistä haluaa jonkin tietyn vaatteen. Ei tarvitse pelätä, että vaatekasa räjähtää pommina lattialle. Pyhä lupaukseni on, että jatkossa harkitsen vieläkin tarkempaa uudet ostokset, niin kirppareilla kuin kaupoissa tehdyt, ettei vaatekaappi enää täyttyisi ihan kivoista vaatteista, joille käyttökertoja tulee vain muutama.

Ihan kaikkea esillä ollutta tavaraa ei myydyksi saatu, mutta takaisin tuotavaa tavaraa oli onneksi huomattavasti vähemmän kuin mitä olin kotoa aamulla pois kantanut. Myyntipöytää purkaessa osa vaatteista lähti myös UFF:n laatikkoon, paremmat matkasivat kotiin odottamaan seuraavaa myyntireissua.

Nyt kun vaatekaapin sisältöä on karsittu rajulla kädellä, huomaa myös sen puutteet paremmin. Huomasin myös, että vaatekaapin perusrunko alkaa olla aika valmis. En mä oikeastaan ihan hirveästi mitään tällä hetkellä tarvitse: mustan nahkatakin, keskisiniset kuluneet farkkushortsit, mustat nahkaballerinat ja mustat nahkakorkkarit kohtuullisella (n. 5cm) korolla. Täydennystä voi yrittää hankkia kirpparikesän 2010 aikana.

Huomasin muuten äskettäin, että Kirpparikesä '09:n sivut ovat päivitetty. Kirpparikesä 2010 -sivuista kiitos Griin Fashion Freakin Neille! Sivustolta löytyy muuten vinkkejä esimerkiksi juuri kirpparimyyntiin!

PS. Äidille kiitos kirppariavusta!


Kuva: Kirpparikesä 2010

Rakkauslaukku

Rakas ja tekonahkalaukuksi käsittämättömän monta vuotta (lukion ekan luokan lopusta asti) palvellut musta suurehko laukku alkoi menneen pakkastalven jäljiltä viimein antaa merkkejä siitä, että se on tulossa tiensä päähän. Laukun tekonahkainen pinta alkoi halkeilla. Suunnitelmissani oli ollut ostaa laukun tilalle tällä kertaa ihan oikea nahkalaukku. On vain vaikea löytää sellaista laukkua, jossa kohtaisi omaa silmää hivelevä, esteettinen malli ja kohtuullinen hinta. Niinpä lankesin tähän o.i.s-merkkiseen laukkuun eräänä kevätpäivänä. Pistin sen tosin aluksi varaukseen, mutta lopulta tuli pakottava tarve hakea laukku omaksi ja olin varma, että surkuttelisin kohtaloani loppuvuoden, mikäli laukku jäisi hankkimatta.

Yksinkertainen ja erikoinen muoto puhutteli mua jollain tapaa ihan hirveästi. Tässä laukussa ei ollut mitään liikaa ja sen yksinkertaisuus kiehtoi. Ketjun olen lisännyt laukkuun itse, kun ensin löysin sopivat renkaat, joilla ketjun sain kiinnitettyä laukkuun. Hintaa laukulla oli muistaakseni 50€, mutta sain sen pikkuisen halvemmalla, kun Aleksilla (13) sattui olemaan kaikki laukut -20% alennuksella päivänä, jona kohtasimme. Lisäksi toisella ulkosivulla olevasta vetoketjusta puuttui vedin ja kappale oli viimeinen, sain pienen lisäalen vielä sen vuoksi. Laukku on muuten kulkenut käsipuolessa lähes tulkoon joka päivä. Se on juuri sopivan kokoinen, että lompakon, matkakortin, kännykän ja avainten lisäksi matkaan mahtuu myös kalenteri, käsirasva ja vaikka pari satsumaa välipalaksi.

Oranssit huulet

 

Oranssit huulet ovat kiehtoneet jo viime keväästä asti. Viime kesänä vilkuilin kosmetiikkahyllyjä silloin tällöin oranssia huulipunaa silmällä pitäen. Vaihtoehtoja tuntui silloin olevan kovin vähän, mutta tänä keväänä on markettienkin kosmetiikkaosastoilla näkynyt useampia eri sävyisiä oransseja huulipunia. En ole oikein koskaan ollut huulipuna- tai huulikiiltotyttö ja arkena harvoin meikkaan huulia. Huulipunan yhdistän kuitenkin ajatuksissani huoliteltuun ja viimeistyyn meikkiin ja tahtoisin opetella myös arkena punaamaan huuleni.

Eli nyt suosituksia oransseista huulipunista kehiin! Koska ihoni ja hiukseni ja koko olemukseni on tosi vaalea, luulen, että ekan kuvan kaltainen pehmeämpi eikä ihan niin räväkkä oranssi huulipuna sopisi kasvoilleni paremmin. Käytättekö te arkena huulipunaa? Mikä on lemppari huulipunasi! Kommenttilaatikko on auki huulipunakeskustelulle!

Psst! Miiman ja Heikun meikkiblogista löytyy myös postaus oransseista huulista vinkkien kera, millainen oranssin sävy sopii mihinkin ihonsävyyn!

Kuvat Google-haulla: 1, 2, 3, 4, 5

Tahtoo tummansinisen bleiserin!

En tykkää seilorityylistä. Oikeastaan voisin sanoa inhoavani sitä. Silti tuorein päähänpinttymäni on tummansininen (navy blue) bleiseri, jonka nyt voi yhdistää suoralta kädeltä seilorityyliin, jota en siis siedä. Kevät on varmaan laittanut pääni pahemman kerran sekaisin. Totuus nyt kuitenkin on se, että olen lähdössä tummansinisen bleiserin jahtiin ensi viikolla jonain vapaapäivänä. Tarkoituksena olisi tehdä kierros Helsingin second hand -liikkeisiin ja pitää silmät avoinna tummansinisten bleisereiden ja mustien nahkatakkien varalta. Tummansininen värinä tuntuu tällä hetkellä mustaa pehmeämmältä. Se luo myös mielikuvia raikkaudesta ja puhtaudesta. Ja tummansininen bleiseri on klassinen ja yksinkertainen, mutta ei tylsä. Ja sitä klassisuutta ja yksinkertaisuuttahan minä olen kaivannut pukeutumiseen tänä keväänä.

P.S. Mitään merimiestakkia ankkurinapeilla en kyllä osta!

kuvat: 1. Lookbook.nu: Anil A. 2. Luv Charlie The Online Boutique

Niittinahkatakki

Vaikka jossain vaiheessa kai vaahtosin täälläkin, kuinka niitit ja remmit ja kaikki rouhea alkaa tulla jo korvista ulos ja kaipaan jotain yksinkertaisempaa ja klassista, niin olisin valmis hautaamaan mielikuvani täydellisestä nahkatakista, jos vain saisin omakseni samanlaisen niittinahkatakin, jonka Facehunter bongasi Pariisin muotiviikoilla. Niin kaunis.

Jokaisessa blogissa ja katumuotisaiteilla silmille hyppivät kuvat maksimekoista ovat myös aivopesseet mut klikkaamaan H&M:n nettikaupassa tilaukseen samaisen mustan maksimekon, josta Yummy!-Jennikin kirjoitteli. Olen ollut vakuuttunut, ettei täyspitkä helma voi näyttää hyvältä lyhyen tytön päällä. Totuus selviää, kun tilauspaketti ensi viikon puolella pitäisi vihdoin olla noudettavissa postista. En nyt lähde avautumaan sen kummemmin H&M:n nettipuljun toimituksista, mutta lievästi ärsyttää, että olen odottanut tilauksen toimitusta jo toista kuukautta ja eräs tilaamani kesätoppi toimitetaan heinä-elokuun vaihteessa.

Kuva: Facehunter

Helsinki 10 shoes

Olin kaupungilla viime viikonloppuna. Mulla on tällä hetkellä käynnissä täydellisten mustien nahkaballerinojen ja täydellisen mustan nahkatakin metsästys. Erityisesti nahkatakin suhteen mulla on mielessäni niin tarkat mielikuvat, millaisen takin tahdon, että metsästys tuntuu epätoivoiselta. No, epätoivoisena päätin tsekata myös Helsinki 10:n tarjonnan. Rekillä komeilikin lähes mielikuviani vastaava marjan pejoskin nahkatakki reippaasti yli 400 euron hintalapulla varustettuna. Onneksi omaa kokoa ei ollut, niin ei harmita jättää täydellistä nahkatakkia rekkiin roikkumaan muiden löydettäväksi. Ihan kuin mun opiskelijakukkarosta nyt mitään neljän huntin nahkatakkeja maksettaisi.

Helsinki 10:n vintagepuolelta löytyi kuitenkin jotain munkin tilipussille sopivaa! Aluksi mietin, onko 49 euroa tavallaan liikaa käytetyistä kengistä. Mutta koska sydämeni sykähteli ihastuksesta näille kengille ja ajatus siitä, että jättäisin ne hyllyyn jonkun toisen mukaan poimittavaksi, kalvasi mua, ajattelin solkinilkkureissa olevan ainesta rakkauskengiksi. Yritän nykyään ostaa vain asioita, joissa on potentiaalia sellaisen rakkaussuhteen syntymiseen, että pelkään päivää, jolloin vaatekappale tai kengät leviää lopullisesti, ja sen jättämää tyhjää aukkoa tuntuu mahdottomalta täyttää.