Oranssit huulet

 

Oranssit huulet ovat kiehtoneet jo viime keväästä asti. Viime kesänä vilkuilin kosmetiikkahyllyjä silloin tällöin oranssia huulipunaa silmällä pitäen. Vaihtoehtoja tuntui silloin olevan kovin vähän, mutta tänä keväänä on markettienkin kosmetiikkaosastoilla näkynyt useampia eri sävyisiä oransseja huulipunia. En ole oikein koskaan ollut huulipuna- tai huulikiiltotyttö ja arkena harvoin meikkaan huulia. Huulipunan yhdistän kuitenkin ajatuksissani huoliteltuun ja viimeistyyn meikkiin ja tahtoisin opetella myös arkena punaamaan huuleni.

Eli nyt suosituksia oransseista huulipunista kehiin! Koska ihoni ja hiukseni ja koko olemukseni on tosi vaalea, luulen, että ekan kuvan kaltainen pehmeämpi eikä ihan niin räväkkä oranssi huulipuna sopisi kasvoilleni paremmin. Käytättekö te arkena huulipunaa? Mikä on lemppari huulipunasi! Kommenttilaatikko on auki huulipunakeskustelulle!

Psst! Miiman ja Heikun meikkiblogista löytyy myös postaus oransseista huulista vinkkien kera, millainen oranssin sävy sopii mihinkin ihonsävyyn!

Kuvat Google-haulla: 1, 2, 3, 4, 5

Tahtoo tummansinisen bleiserin!

En tykkää seilorityylistä. Oikeastaan voisin sanoa inhoavani sitä. Silti tuorein päähänpinttymäni on tummansininen (navy blue) bleiseri, jonka nyt voi yhdistää suoralta kädeltä seilorityyliin, jota en siis siedä. Kevät on varmaan laittanut pääni pahemman kerran sekaisin. Totuus nyt kuitenkin on se, että olen lähdössä tummansinisen bleiserin jahtiin ensi viikolla jonain vapaapäivänä. Tarkoituksena olisi tehdä kierros Helsingin second hand -liikkeisiin ja pitää silmät avoinna tummansinisten bleisereiden ja mustien nahkatakkien varalta. Tummansininen värinä tuntuu tällä hetkellä mustaa pehmeämmältä. Se luo myös mielikuvia raikkaudesta ja puhtaudesta. Ja tummansininen bleiseri on klassinen ja yksinkertainen, mutta ei tylsä. Ja sitä klassisuutta ja yksinkertaisuuttahan minä olen kaivannut pukeutumiseen tänä keväänä.

P.S. Mitään merimiestakkia ankkurinapeilla en kyllä osta!

kuvat: 1. Lookbook.nu: Anil A. 2. Luv Charlie The Online Boutique

Niittinahkatakki

Vaikka jossain vaiheessa kai vaahtosin täälläkin, kuinka niitit ja remmit ja kaikki rouhea alkaa tulla jo korvista ulos ja kaipaan jotain yksinkertaisempaa ja klassista, niin olisin valmis hautaamaan mielikuvani täydellisestä nahkatakista, jos vain saisin omakseni samanlaisen niittinahkatakin, jonka Facehunter bongasi Pariisin muotiviikoilla. Niin kaunis.

Jokaisessa blogissa ja katumuotisaiteilla silmille hyppivät kuvat maksimekoista ovat myös aivopesseet mut klikkaamaan H&M:n nettikaupassa tilaukseen samaisen mustan maksimekon, josta Yummy!-Jennikin kirjoitteli. Olen ollut vakuuttunut, ettei täyspitkä helma voi näyttää hyvältä lyhyen tytön päällä. Totuus selviää, kun tilauspaketti ensi viikon puolella pitäisi vihdoin olla noudettavissa postista. En nyt lähde avautumaan sen kummemmin H&M:n nettipuljun toimituksista, mutta lievästi ärsyttää, että olen odottanut tilauksen toimitusta jo toista kuukautta ja eräs tilaamani kesätoppi toimitetaan heinä-elokuun vaihteessa.

Kuva: Facehunter

Helsinki 10 shoes

Olin kaupungilla viime viikonloppuna. Mulla on tällä hetkellä käynnissä täydellisten mustien nahkaballerinojen ja täydellisen mustan nahkatakin metsästys. Erityisesti nahkatakin suhteen mulla on mielessäni niin tarkat mielikuvat, millaisen takin tahdon, että metsästys tuntuu epätoivoiselta. No, epätoivoisena päätin tsekata myös Helsinki 10:n tarjonnan. Rekillä komeilikin lähes mielikuviani vastaava marjan pejoskin nahkatakki reippaasti yli 400 euron hintalapulla varustettuna. Onneksi omaa kokoa ei ollut, niin ei harmita jättää täydellistä nahkatakkia rekkiin roikkumaan muiden löydettäväksi. Ihan kuin mun opiskelijakukkarosta nyt mitään neljän huntin nahkatakkeja maksettaisi.

Helsinki 10:n vintagepuolelta löytyi kuitenkin jotain munkin tilipussille sopivaa! Aluksi mietin, onko 49 euroa tavallaan liikaa käytetyistä kengistä. Mutta koska sydämeni sykähteli ihastuksesta näille kengille ja ajatus siitä, että jättäisin ne hyllyyn jonkun toisen mukaan poimittavaksi, kalvasi mua, ajattelin solkinilkkureissa olevan ainesta rakkauskengiksi. Yritän nykyään ostaa vain asioita, joissa on potentiaalia sellaisen rakkaussuhteen syntymiseen, että pelkään päivää, jolloin vaatekappale tai kengät leviää lopullisesti, ja sen jättämää tyhjää aukkoa tuntuu mahdottomalta täyttää.

Kengät, joita ilman kevät ei olisi saapunut

Tällaisia mustia ihan matalavartisia (juuri ja juuri nilkkaan yltäviä) ja matalia nilkkureita olen etsinyt viime syksystä saakka. Terävämpi kärki tuntuu taas pyöreä- ja pehmeäkärkisten kenkien jälkeen raikkaalta. Olen kaivannut tällaisia kenkiä osaksi omaa kevättyyliäni niin kipeästi, että pelkäsin oman kevääni jäävän saapumatta, jos kenkiä ei löytyisi. Olen kolunnut kirppareita, koska kaupoista mitään lähellekään tämän tyylistä ei ole löytynyt. Etsinnät päättyivät vihdoin sunnuntaina, kun bongasin Valtterissa erään myyntipöydän alla alunperin Din Skon täysin käyttämättömät nilkkurit. Hyökkäsin haukkana kenkien kimppuun, ettei kukaan ehtisi ensin. Kengät tuntuivat kuin minun jalkoihini tehdyiltä ja maksoivat olemattomat kaksi euroa. Olin iloni ja onneni kukkuloilla. Nyt odotan vain, että asvalttikadut kuivuisivat vielä vähän, ettei mokkajäljitelmästä valmistetut nilkkurit pilaantuisi ekalla käyttökerralla. Kutkuttaisi kyllä jo päästä rakentamaan asuja näiden kenkien ympärille.