Oma shoppailuhistoriikkini alkaa lukiovuosista, jolloin oma rahaa yllättäen alkoi olla enemmän kuin aikaisemmin. Kun vanhempien luona asuessa elämisestä ei tarvinnut maksaa, kuluivat kesä- ja jouluapulaisen töistä saadut palkat ja kuukausirahat lähinnä vaatteiden ostamiseen ja viikonloppuviettoihin. Tuntui tärkeältä ostaa uusia vaatteita, koska kaveritkin ostivat, vaate oli hieno ja muodikas ja shoppailun avulla pysyi muodin mukana. Halpa hinta oli merkittävä tekijä, koska sitenhän pystyi ostamaan määrällisesti enemmän, useamman vaatekappaleen.
Löysin kirpputoritkin lukion loppupuolella. Halvan hinnan perässä juoksevalla kirpputorit oli todellinen aarreaitta. Niin paljon tavaraa ja vaatteita ja niin halvalla, mahdollisuus ostaa niin paljon. Rakastuin kirppareihin oikopäätä, mutta uudesta ihastuksestani en uskaltanut kertoa kovin monelle kaverilleni. Mielikuvani kirppiksistä oli aikaisemmin ollut vähän negatiivinen ja olin kyseenalaistanut sen, voisiko kirpputorilta löytää mitään vaatteeksi kelpaavaa. Ajattelin, että muutkin ajattelisivat samalla tavalla kirpputoreista. Halpojen hintojen ja tavaramäärien äärellä sokaistuin täysin ja olenkin kirppistelyni alkuaikoina raahannut kotiin niin järkyttävät määrät turhaa ja käyttämättömäksi jääneitä laukkuja, kenkiä ja vaatteita vain, koska se oli niin halpaa.
Oma tyyli ei todellakaan ollut löytynyt vielä lukion aikana ja voin varmasti nimetä yhden käden sormilla vaatteet, joita käytin silloin ja joita käytän vielä nykyään. Niin monta turhaa ja hukkaan mennyttä ostosta.
Lukion jälkeen poikaystävä lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan armeijan opinahjoon ja pimeinä loppusyksyn iltoina löysin jotain aivan uutta ja ihmeellistä - muotiblogit. Silloiset suomalaiset muotiblogit pystyi laskemaan kahden käden sormilla. Kevättalven mittaan muotiblogien määrä alkoi hiljalleen kasvaa ja itsekin aloitin kirjoittamaan ensimmäistä omaa blogiani.
Olivatpa muut mitä mieltä tahansa, minä olen sitä mieltä, että muotiblogien lukeminen ja kirjoittaminen ruokkii tarvetta shoppailla ja saada ja ostaa uutta. Maailma on pullollaan kauniita vaatteita, asusteita ja kenkiä ja muotiblogeja lukiessa kaikki ihanuuden lävähtävät verkkokalvoille päivittäin. Ekaa blogia kirjoittaessani havahduin toukokuun tienoilla siihen, että olin shoppaillut järjettömät määrät vaatteita niin vaatekaupoista kuin kirppiksiltäkin, jotta olisi esittää jotain uutta ja ihanaa blogissa. Mulla roikkuu edelleen vaatekaapissa yksi kermanvaalea tunika, jota olen käyttänyt ostamisen jälkeen kaksi kertaa. Ihan vain siksi, että se muistuttaisi mua omasta tyhmyydestäni.
Kirpputoreilta ostaminen alkoi tuntua tutummalta ajatukselta ja aloin kertoa kavereillekin avoimemmin, että olin löytänyt ihania juttuja kirppikseltä. Ekologiset syyt ostaa kirpputorilta eivät vielä pyörineet mielessä, vaan olin ennemmin ylpeä niistä ainutlaatuisista ja uniikeista jutuista, joita olin kirpputorilta löytänyt.
Toukokuista herätystä seurasi alemyynteihin asti kestävä shoppailulakko. Shoppailulakko, jossa ei loppujen lopuksi ollut paljonkaan järkeä, sillä se päättyi vain edellistä rankempaan shoppailuun alennusmyynneissä. Shoppailulakon aikana bloggaaminen ja tilanne, johon se oli mut shoppailun kanssa ajanut alkoi ärsyttää ja suljinkin ensimmäisen blogini. Aloittaakseni seuraavan blogin vain reilun kuukauden päästä. Bloggaamisesta oli tullut tärkeä harrastus, mutta lieveilmiöt, joita se oli tuonut mukanaan, eivät tuntuneet kivoilta. Muistaakseni seuraava syksy menikin bloggaamisesta huolimatta enemmän ja vähemmän shoppailulakossa.
The Flea Market Addict on omassa shoppailuhistoriikissani jonkinlainen käännekohta. Ekologiset syyt ostaa kierrätettyä ovat alkaneet tuntua tärkeiltä, vaikka toki nautin myös siitä, jos onnistun löytämään kirppikseltä jotain aivan uniikkia ja ainutkertaista. Ostan enemmän ja enemmän vaatteita kierrätettynä. Toisaalta kiertelen edelleen myös vaateliikkeissä katselemassa ja kokeilemassa ja silloin tällöin jotain sujahtaa kaupan kassiin kassallakin.
Huomaan muuttuneeni kriittisemmäksi kuluttajaksi niin vaateliikkeissä kuin kirppiksilläkin. Tämän syksyn aikana olen tehnyt useamman kirppisreissun, jolta on palattu tyhjin kassein kotiin, koska en ole löytänyt mitään, mitä todella rakastaisin. Vaatekaupoista yhä harvemmin poistun kassan kautta, koska olen haka löytämään vaatteista niitä pieniä virheitä ja syitä, joiden vuoksi en pidä niitä täydestä sydämestä rakastamisen arvoisena. Paljon on helpottanut myös se, että oma tyylini on löytymässä ja tiedän vaatekauppaan tai kirppikselle mennessäni, millaisia vaatteita etsin ja haluan. Viime viikolla ostin pitkästä aikaa vaatekaupasta takin ja laukun. Tällä viikolla palautin ne, koska en oikeasti tarvitse niitä, enkä rakasta niitä niin paljon, että ne tarpeettomuudestaan huolimatta ansaitsisivat kodin luonani. Nykyinen ohjenuorani on, että ostan vain vaatteita, asusteita ja kenkiä, jotka sopivat muuhun vaatekaappiini ja joita voin todella rakastaa täydestä sydämestäni. Uusi ostos voi olla hinnaltaan halpa tai kallis, tärkeintä on se, että voin olla varma, että käytän ja rakastan vaatetta vielä pitkänkin ajan päästä.
