Helmipaljettilaukku

Paljetein ja helmin kirjailtu juhlava pikkulaukku löydetty Valtterista pari viikkoa sitten. Kustansi 3 euroa. Nyt oon valmis pitkän ja pimeän talven juhliin!

Kasari-Rykiel

Olin taas tänä aamuna Valtterissa kirppiskierroksella, mutta vähän epäilen, ettei muita juurikaan kiinnosta urheiluvaatelöytöni ja se yksi pitkään vaatekaapista puuttunut musta pitkähihainen tunika, jonka tänään vihdoin löysin. Törmäsin kierroksella kummitätiin ja pikkuserkkuun, jonka kanssa olin koko lapsuuden kirjeenvaihdossa. Kirpparit on arvaamattomia paikkoja, oon törmännyt siellä niin monesti yllättäviin tuttuihin, joiden en ole tiennyt olevan laisinkaan kiinnostunut kirppisideasta.

No mutta siis asiaan. Niiden urheilurytkyjen sijaan esittelen ranskalaisen suunnittelijan, Sonia Rykielin hiilenmustan collegepaidan, joka myyjän mukaan on ehtaa kasaria. Wikipedia kertoo, että Sonia Rykiel oli ensimmäinen suunnittelija, joka jätti vaatteiden saumat vaatteen ulkopuolelle näkyviin ja joka painatti kirjoitusta puseroihin. Omassa löydössäni ovat kummatkin elementit olemassa: ihastuttava kiiltävillä pikkukivillä painettu tekstikirjoitus ja vaatteen ulkopuolella olevat sivu- ja hihasaumat. Tykästyin myös collegepuseron väljään malliin, joka kuitenkin istuu kivasti eikä näytä säkiltä vain juuri ja juuri navan peittävän pituuden ansiosta. Myös materiaalin pehmeys ja kulumattomuus tekivät vaikutuksen.

Pusero tarttui mukaani jo viime lauantaina Valtterissa. Maksoin siitä 10€. Tarkoitus oli esitellä pusero jo aikaisemmin viikolla, mutta yllättäen kuluva viikko on ollutkin todella raskas.

Työharjoittelun alkaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudessa työyhteisössä oman paikan etsiminen on verottanut voimia ja olen iltaisin kyennyt lähinnä makaamaan sohvalla ja kiukuttelemaan väsymystäni. Viimeinen niitti jo muutenkin raskaaseen viikkoon oli eilinen hätä, suru, shokki ja paniikki, kun luulin joutuvani saattelemaan maailman rakkaimman koiran, jonka kanssa olen kasvanut, viimeiseen uneen. Eläinlääkäri totesi lemmikkimme sairastavan kuitenkin "vain" vestibulaarioireyhtymää, joka on melko tyypillinen vanhojen koirien sairaus ja paranemisennuste erittäin hyvä. Nyt rakas toipuu jo onneksi.

Mummo- ja herrainkenkien risteytys

Moi! Onpa siitä paljon aikaa, kun oon viimeksi mitään kirjoitellut. Koulutehtävät ja niistä stressaaminen ovat tappaneet motivaation kirjoittaa kiireessä blogia. Alkusyksyn puristus alkaa nyt kuitenkin olla takana ja maanantaina alkaa työharjoittelu. Se tarkoittaa sitä, että en istu joka ilta joko nenä kiinni kirjassa tai kirjoittamassa jotain esseetä tai ryhmätehtävää, jes!

Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä (no okei, viime kerrasta on joku vähän vajaa kuukausi aikaa). Olin unohtanut laittaa herätyskellon illalla soimaan, mutta kulta onneksi älysi herättää mutkin, kun oli itse aikaisin hereillä. Olisin ollut murtunut, jos kirppisreissu olisi mennyt puihin pommiin nukkumisen takia. Oon vähän sitä mieltä, että Valtteriin on parempi lähteä aikaisin aamulla, niin tekee parempia löytöjä.

Tässä nyt yksi tämän aamuinen löytö. Tamariksen kengät, jotka ovat jotain mummokenkien ja herrainkenkien väliltä.

Kengät ovat ihan kunnon nahkaa ja jalassa tosi pehmeät ja kevyet. Ihastuin reikäiseen nahkaan, joka menee ruttuun jalkapöydän päällä, kun kengännauhat solmii kiinni. Ihanat sirot kävelykengät, jollaisia olen kaivannut. Varallisuuttani kengät rokottivat neljä euroa eli ei juuri mitään verrattuna siihen rakkauden määrään, jota olen jo ehtinyt kenkiin kohdistaa.

PS. Törmäsin tänään ohimennen Herttaiseen. Vasta törmääminen toiseen bloggariin havahdutti mut, kuinka pitkä aika edellisestä merkinnästä onkaan ja inspiroi kirjoittamaan taas!

PPS. Saksin eilen otsatukkaa lyhyemmäksi ja tasoittaessani tukkaa onnistuin leikkaamaan pienen vekin silmäluomeeni. Voiko kukaan olla yhtä rähmäkäpälä?