Ostin kahdella eurolla kirpparilta viime syksynä mustan pitsimekon, jolle on tullut harmittavan vähän käyttöä. Olin heivannut sen kirppiskasaan kiertoon lähteväksi viime lauantaina, kun olin myymässä vaatekaapin hylkiöitä pois. Poikaystävän äiti oli katsomassa myyntiin lähteviä vaatteita pari päivää ennen myyntipäivää ja ehdotti, että leikkaisin pitsimekosta alemman helman pois, jolloin helmaksi jäisi vain pitsimäinen kangas. Mekossa oli siis tuplahelma, jotta sitä saattoi ylipäätään käyttää mekkona.
Ajatus jäi muhimaan, mutta kannoin mekon silti kirpparille. Jossain vaiheessa myyntipäivää aloin miettimään, että tuunattu pitsitunika olisi oikeastaan aika makee. Pelastin lopulta rekistä mekon takaisin. Mutta olen ylpeä siitä, että en lähtenyt pelastamaan mitään muuta, vaikka myynnissä oli myös vaatteita ja laukkuja, joihin on muodostunut erityinen tunneside.
Pari päivää sitten leikkasin mekosta alemman peittävän helman pois ja jätin jäljelle vain pitsimäisen helman. Oon mallaillut tunikaa nyt sekä shortsien että legginssien kanssa ja oon tosi ihastunut! Viileämpinä päivinä tunika menee hyvin leggareiden kaverina ja hellepäivinä lyhyiden shortsien kera. Ohut pitsimäinen kangas on ihanan kevyt ja päästää varmasti myös kesätuulen ihanasta helman ja hihojen läpi. Veikkaan, että käyttökerrat nousee potenssiin sata.
Lähikuvaa pistikankaasta
