lauantai 31. lokakuuta 2009

Niittiranneke

Olen kyllästynyt jo ikuisuuden kestäneeseen niittirannekkeen metsästykseen. Näinä aikoina, kun ketjuliikkeiden rihkamahyllyt notkuvat väärällään niittikoruista, en olisi koskaan uskonut sopivan korun etsinnän tuottavan sen suurempaa päänvaivaa tai vievän viittä minuuttia kauempaa. Tarpeeksi massiivista ja järeää sekä ohueen ranteeseeni tarpeeksi lyhyttä ranneketta ei ole vain etsinnöistä huolimatta tullut vastaan. Siro ranne ja massiivisen kokoinen koru eivät koruvalmistajien mielestä näköjään kuulu yhteen. Itse kuitenkin rakastan isoja koruja pikkuisissa ranteissani. Ne korostavat kauniisti toisiaan. Ikuiseen etsintään kyllästyneenä näpersin eräänä iltana vanhasta, kirppikseltä ostetusta nahkavyöstä ja niiteistä ihan oman ja uniikin niittirannerenkaan.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Tiger of Sweden & raitapaita

Melkein nukuin pommiin tänään. Tavallisesti tarvitsen aamutoimiin tunnin verran aikaa, koska inhoan kiirettä aamuisin. Tänä aamuna tuli kuitenkin todistettua, että aamutoimista on edelleen mahdollista selviytyä myös vajaassa puolessa tunnissa, jos tahtoa riittää. Ehdin siis siihen bussiin, johon oli tarkoituskin ehtiä ja olin yhdeksän paikkeilla Valtterissa. Musta on tullut aika ronkeli vähän kaiken pukeutumiseen liittyvän suhteen. Oikeastaan se on vain hyvä, koska virheostoksiakin tulee tehtyä nykyään vähän. Tänään kelpuutin mukaani vain Niken pinkin hupparin. Vähän epäilen, kiinnostaako ketään muita kuin urheilijoita urheiluvaatelöytöni, joten esittelen mieluummin kahden viikon takaiset paitalöydökset.

Valokuva ei todellakaan tee oikeutta tummanharmaalle, ohuelle, mutta lämpimälle Tiger of Swedenin neuleelle. Mulle normaalisti liian reilusta L-koosta huolimatta neule istuu hyvin päälle. Ihanan rennosti ja väljästi, muttei näytä silti miltään säkiltä. Neuleen koostumuksesta liki 70% on villaa, joten neule myös lämmittää mukavasti. Rakastan tota napitettavaa korkeaa kaulusta! Rahapussi kärsi naurettavan vähän näin hyväkuntoisesta ja lämpimästä puserosta. Myyjä pyysi neuleesta 4€.

H&M:n raitapaita vähän epäilytti ostohetkellä, koska en ollut oikein varma tosta rusetista ja raidoista. Nappasin kuitenkin puseron matkaan 0,50 eurolla ja onneksi nappasin, koska tällä hetkellä oon tosi rakastunut raitapaitaani. Raitapaidat ei normaalisti oikein iske muhun, mutta tällaiset ohuttakin ohuemmat raidat näyttävät oikeastaan yllättävän kivoilta.

torstai 15. lokakuuta 2009

Yrttitarhuri

Green Fashion Freak -blogia kirjoittava Nei haastoi meidät muut bloggaajat kirjoittamaan ilmastonmuutosaiheisen postauksen tänään 15.lokakuuta Blog Action Daynä. Oma toimintana ilmastonmuutoksen hidastamiseksi on vielä kovin vaatimatonta: muistan irroittaa kännykän laturin töpselistä latauksen jälkeen, käytän joukkoliikennevälineitä ja puuvillakassia ruokakaupassa asioidessani, koluan kirppiksiä ja olen vähentänyt huomattavasti halpisrättien shoppailua kuluneen vuoden aikana. Silti petrattavaa on. Tänä kesänä kasvatin omalla kuistilla yrttejä, joista viimeiset varret kuivatin ja säilöin purkkeihin talvea varten. Kreikkalainen pienilehtinen basilika ehti harmiksi paleltua ennen kuin pelastin kukkaruukut sisätiloihin, mutta kreikkalaisesta basilikasta ja sitruunatimjamista sain pari purkkia kuivatettua yrttiä.

Kuivatin yrtit ihan vain keittiön pöydällä, mutta yrttien kuivatus uunissa on myös mahdollista. Huoneenlämmössä yrttien lehdet ja varret kuivuivat rapsakoiksi ja mureneviksi viikossa.

Kreikkalaisen oreganon lehdet murskasin morttelilla, joka on äidiltä lainassa.

Sitruunatimjamin pikkuruiset lehdet säästyivät mörssäämiseltä.

Valmiit maustepurkit maustehyllyllä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kreativ Blogger?



Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
  1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
  2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
  3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
  4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
  5. Anna tunnustus seitsemälle.
  6. Linkitä nämä blogissasi.
  7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.


Little Miss -blogin Sunshe lähetti mulle tunnustuksen, joka piristi kivasti väsyn ja kiukun keskellä. Stressasin viime yönä silmätulehduksen uusineen ja nukuin vähän turhan vähän. Kiitos siis Sunshelle kivasta ylläristä! Mieluiten kiittäisin lähettämällä tunnustuksen takaisin, sillä Little Miss on yksi mua eniten inspiroineista blogeista viime viikkoina.
Tarkoituksena on kuitenkin takaisin lähettämisen sijaan lähettää tunnustusta eteenpäin, joten pähkäilyn jälkeen tunnustus lähtee seuraaville seitsemälle bloggaajalle: Auroran henkareiden Auroralle, Pupulandian Jennille, Elle est -blogin Nialle, Clean-blogin Maylle, Vendetalle, Green Fashion Freakin Neille ja Tyyliä metsästämässä -blogin Tuhlaukselle. Kaikkien kirjoittajien blogit ovat inspiroineet mua viime aikoina.
Ja sitten niihin seitsemään asiaan, joita ette ehkä tienneet:
  1. Kammoan muovisia astioita. En kerta kaikkiaan pysty syömään tai juomaan astioista, jotka on valmistettu muovista.
  2. Olen seurustellut koko nuoruuteni saman miehen alun kanssa.
  3. Olen koukussa urheiluun. Aina aikaisemmin kovin pakkopullamaiselta tuntunut lenkkeily on viime aikoina noussut salakavalasti lempparikseni.
  4. Pullista puheen ollen, olen onnistunut sytyttämään pullapitkon tuleen uunissa.
  5. Olen stressihiiri (minkä ehkä voitte päätellä viimeöisestä silmäpaiseilusta).
  6. Hampaassani oli ekan kerran reikä 22-vuotiaana.
  7. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Astetta järeämmät

Ulkona sataa räntää. On kai aika kaivaa esiin syysmyrskyjen varalta astetta järeämmät kengät, maiharit. Kun kuiva asfalttipinta muuttuu jääkerrokseksi, en varmaan muita kenkiä enää käytäkään...

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Ketjuröykkiö

Oon ollut oikeastaan aina aika huono käyttämään muita koruja kuin korviksia. Oon laiska ja muistamaton korujen suhteen ja lisäksi aamuisin niin kiireinen, että korujen olemassaolo ja uupuminen asusta muistuu mieleen yleensä vasta bussissa. Tänä syksynä olen oikeasti harpannut ison askeleen korujen käytössä. Ranteesta löytyy useimpina päivinä jonkinlainen koru. Rannekorut tuntuvatkin jotenkin enemmän omilta kuin kaulakoristukset. Niissä on monesti enemmän asennetta kuin kaulakoruissa.


Eilen törmäsin kuitenkin Valtterissa koruun, joka sykähdytti ja tuntui omalta, sellaiselta korulta, jota tahdon pitää ihoani vasten. Kettinkikorussa on myös sitä asennetta, jota arkikoruilta kaipaan. Koru on Morganin ja pulitinkin siitä 7 euroa onnistuneen kolmen euron tinkauksen jälkeen. Tiedän, että olisin kaivannut enemmän korua kuin niitä seitsemää euroa, jos olisin laskenut ketjuröykkiön takaisin pöydälle.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ripsaritragedia

Tragedia kohtasi mua IsaDoran meikkihyllyllä eilen. Ripsiväri, johon olen luottanut viimeiset viisi vuotta, on poistunut tuotannosta. Ihana sisko lahjoitti mulle omasta laatikostaan löytämänsä avaamattoman kyseisen sorttimentin ripsivärin. Todellisuudessahan tämä on vain keino lykätä väistämätöntä vähän vielä. Edessä on siis uuden lemppariripsarin metsästys ja olen enemmän kuin iloinen kaikista ripsarivinkeistä!

maanantai 5. lokakuuta 2009

Sydämen tykytyksiä

Eilinen syysmyrsky, kolea sää ja koko päivän jatkunut kova vesisade oli omassa syksyssäni taitekohta. Pakkasin viimeisetkin pikkukengät kenkälaatikoihin ja kaapin perälle odottamaan ensi kevättä ja kuivia asvalttikatuja. Samalla loputkin nilkkurit ja saappaat pääsivät eteisen yläkaapeista taas esille. Tai melkein kaikki. Tänä aamuna kesken aamupuuron tajusin, että yksi nilkkuripari jäi johonkin kaappien kätköihin piilosille. Aamupuuro jäi väistämättä kakkoseksi pöydälle jäähtymään. Pengoin eteisen yläkaapit uudelleen. Pengoin koko räjähtäneen varastona toimivan vaatehuoneen läpikotaisin. Pengoin omat ja poikaystävän vaatekaapit. Ei missään merkkiäkään rakkaista nahkanilkkureista. Tiesin, että jossain asunnon kätköissä kenkien oli pakko olla, mutta sydämeni tykytti silti kiukkuisesti ja peloissaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Nilkkurit löytyivät lopulta vaatekaappien päältä, seinään kiinni työnnetystä laatikosta, jonka havaitsin vasta sängyn päällä seistessäni.



Heräsin muuten tänä aamuna Ellen lehtimyyjän puhelinsoittoon. Olen kuulemma ollut erityisen hyvä asiakas Ellelle ja he tahtoisivat tehdä mulle erityistarjouksen. Huvittavaa, sillä en ole elämäni kuuna päivänä tilannut Elle-lehteä. Sanoin jo tässä vaiheessa, että kiitos, mutta en ole tilaamassa nyt mitään. Lehtimyyjä oli siihen ihan okei, okei, ei tarvitse. Ja seuraavassa hetkessä sitten myymässä lehteä mulle sillä erityistarjouksellaan. Olin vähän kiukkuinen, mutta lähinnä huvittunut.

Tänäänkin taivas on pilvessä ja asunnon ainoaan kirppislöytöjen otolliseen kuvauspaikkaan paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja näin aamupäivällä sinne ei millään riitä valoa tarpeeksi. Löytöjen kuvaaminen jää siis tältä päivältä, mutta ehkä huomisaamuna paistaisi aurinko?

lauantai 3. lokakuuta 2009

Saappaat jotka yltävät yli polven

Aika on viime aikoina kulunut ihan älytöntä tahtia. Viikot vaihtuvat ja äkkiä tajuan, etten ole taaskaan kirjoittanut mitään viikkoon. Nyt mulla on kuitenkin jaettavana jotain sellaista, jota olen kauan kaivannut ja etsinyt ja joka saa sydämeni hyppimään onnesta.

Viime syksystä asti oon kirppiksiä kiertäessäni ollut erityisen valpas silmäilemään myös kirpparipöytien alla olevaa rojua siinä toivossa, että löytäisin jonkin pöydän alta unelmieni saappaat, jotka yltäisivät yli polven. Unelmieni saappaita on tullut vastaan hirveän harvakseltaan ja nekin harvat ovat aina olleet omaan koon 36 jalkaani auttamattomasti liian isoja. Pari viikkoa sitten liippasi jo aika läheltä, kun törmäsin vain koon liian suuriin saappaisiin. Vaan niin se koko 37 on kuitenkin liian iso ja pettyneenä laskin saappaat takaisin pöydälle. Nythän ylipolvensaappaita löytyy jo yhden jos toisenkin kenkäkaupan tarjonnasta, mutta kierrätetyssä ja second handissa on oma viehätyksensä. Siksipä jatkoin sinnikkäästi etsintöjäni enkä langennut houkutukseen hankkia omat unelmasaappaani niin paljon helpommalla, kävelemällä lähimpään kenkäkauppaan.

Unelmieni saappaat tulivat lopulta vastaan huuto.netissä, jonka saapastarjontaa olen kytännyt myös ahkerasti jo vuoden verran. Pelkäsin, että saappaiden hinta nousisi alhaisesta lähtöhinnasta huolimatta korkeuksiin. Kuka nyt ei haluaisi näitä Pertti Palmrothin upeuksia omakseen? Pelko osoittautui turhaksi, sillä olinkin ainut huutaja ja sain unelmieni ylipolvensaappaat omakseni vain 13,50 eurolla. Hyväkuntoisten, suomalaisten, menneiden vuosikymmenten kenkien arvo on oikeasti niin paljon suurempi, että melkein hävettää, millaisella pilkkahinnalla sain saappaat omakseni.







Saappaiden varsi on mokkanahkaa. Kääntökaistaleen ja nilkan alapuolinen materiaali ovat nahkajäljitelmää. Nämä istuvat jalkaan niin hyvin, vaikka panikoinkin huudon voitettuani, että saappaat ovat superkapeaa mallia ja urheilijanpohkeeni eivät niihin mahdu! Turha pelko sekin, saappaat eivät purista eivätkä kiristä mistään kohtaan.

Arvatkaa vain, kuinka onnellinen ja iloinen olen nyt löydettyäni vihdoin täydelliset, unelmien ylipolvensaappaat!?
 
>