Helsinki 10 shoes

Olin kaupungilla viime viikonloppuna. Mulla on tällä hetkellä käynnissä täydellisten mustien nahkaballerinojen ja täydellisen mustan nahkatakin metsästys. Erityisesti nahkatakin suhteen mulla on mielessäni niin tarkat mielikuvat, millaisen takin tahdon, että metsästys tuntuu epätoivoiselta. No, epätoivoisena päätin tsekata myös Helsinki 10:n tarjonnan. Rekillä komeilikin lähes mielikuviani vastaava marjan pejoskin nahkatakki reippaasti yli 400 euron hintalapulla varustettuna. Onneksi omaa kokoa ei ollut, niin ei harmita jättää täydellistä nahkatakkia rekkiin roikkumaan muiden löydettäväksi. Ihan kuin mun opiskelijakukkarosta nyt mitään neljän huntin nahkatakkeja maksettaisi.

Helsinki 10:n vintagepuolelta löytyi kuitenkin jotain munkin tilipussille sopivaa! Aluksi mietin, onko 49 euroa tavallaan liikaa käytetyistä kengistä. Mutta koska sydämeni sykähteli ihastuksesta näille kengille ja ajatus siitä, että jättäisin ne hyllyyn jonkun toisen mukaan poimittavaksi, kalvasi mua, ajattelin solkinilkkureissa olevan ainesta rakkauskengiksi. Yritän nykyään ostaa vain asioita, joissa on potentiaalia sellaisen rakkaussuhteen syntymiseen, että pelkään päivää, jolloin vaatekappale tai kengät leviää lopullisesti, ja sen jättämää tyhjää aukkoa tuntuu mahdottomalta täyttää.

Kengät, joita ilman kevät ei olisi saapunut

Tällaisia mustia ihan matalavartisia (juuri ja juuri nilkkaan yltäviä) ja matalia nilkkureita olen etsinyt viime syksystä saakka. Terävämpi kärki tuntuu taas pyöreä- ja pehmeäkärkisten kenkien jälkeen raikkaalta. Olen kaivannut tällaisia kenkiä osaksi omaa kevättyyliäni niin kipeästi, että pelkäsin oman kevääni jäävän saapumatta, jos kenkiä ei löytyisi. Olen kolunnut kirppareita, koska kaupoista mitään lähellekään tämän tyylistä ei ole löytynyt. Etsinnät päättyivät vihdoin sunnuntaina, kun bongasin Valtterissa erään myyntipöydän alla alunperin Din Skon täysin käyttämättömät nilkkurit. Hyökkäsin haukkana kenkien kimppuun, ettei kukaan ehtisi ensin. Kengät tuntuivat kuin minun jalkoihini tehdyiltä ja maksoivat olemattomat kaksi euroa. Olin iloni ja onneni kukkuloilla. Nyt odotan vain, että asvalttikadut kuivuisivat vielä vähän, ettei mokkajäljitelmästä valmistetut nilkkurit pilaantuisi ekalla käyttökerralla. Kutkuttaisi kyllä jo päästä rakentamaan asuja näiden kenkien ympärille.

Niittimokkakengät

Pari edellistä viikonloppua oon ollut töissä, mutta eilen ehdin taas parin viikon tauon jälkeen kirppikselle. Sisko lähti kaveriksi mukaan, kivaa! Tarjonta oli vähän surkea, en oikein löytänyt mistään pöydästä mitään kiinnostavaa. Kotiin toin lopulta nämä niittikengät ja vyön, joka koostui "chaneltyylisistä" ketjuista.

Niittikenkien muoto oli niin hassu, etten voinut olla heltymättä kenkien edessä. Myyjä kertoi, että hänen tyttärensä on aikoinaan tuonut kengät Italiasta. Kenkien kunto on ihan moitteeton, mokkanahassa ei ole kulumaa ja niititkin vaikuttavat olevan tiukasti kiinni kengissä.

Niittikengät 2€, Valtteri

Astetta järeämmät

Ulkona sataa räntää. On kai aika kaivaa esiin syysmyrskyjen varalta astetta järeämmät kengät, maiharit. Kun kuiva asfalttipinta muuttuu jääkerrokseksi, en varmaan muita kenkiä enää käytäkään...

Saappaat jotka yltävät yli polven

Aika on viime aikoina kulunut ihan älytöntä tahtia. Viikot vaihtuvat ja äkkiä tajuan, etten ole taaskaan kirjoittanut mitään viikkoon. Nyt mulla on kuitenkin jaettavana jotain sellaista, jota olen kauan kaivannut ja etsinyt ja joka saa sydämeni hyppimään onnesta.

Viime syksystä asti oon kirppiksiä kiertäessäni ollut erityisen valpas silmäilemään myös kirpparipöytien alla olevaa rojua siinä toivossa, että löytäisin jonkin pöydän alta unelmieni saappaat, jotka yltäisivät yli polven. Unelmieni saappaita on tullut vastaan hirveän harvakseltaan ja nekin harvat ovat aina olleet omaan koon 36 jalkaani auttamattomasti liian isoja. Pari viikkoa sitten liippasi jo aika läheltä, kun törmäsin vain koon liian suuriin saappaisiin. Vaan niin se koko 37 on kuitenkin liian iso ja pettyneenä laskin saappaat takaisin pöydälle. Nythän ylipolvensaappaita löytyy jo yhden jos toisenkin kenkäkaupan tarjonnasta, mutta kierrätetyssä ja second handissa on oma viehätyksensä. Siksipä jatkoin sinnikkäästi etsintöjäni enkä langennut houkutukseen hankkia omat unelmasaappaani niin paljon helpommalla, kävelemällä lähimpään kenkäkauppaan.

Unelmieni saappaat tulivat lopulta vastaan huuto.netissä, jonka saapastarjontaa olen kytännyt myös ahkerasti jo vuoden verran. Pelkäsin, että saappaiden hinta nousisi alhaisesta lähtöhinnasta huolimatta korkeuksiin. Kuka nyt ei haluaisi näitä Pertti Palmrothin upeuksia omakseen? Pelko osoittautui turhaksi, sillä olinkin ainut huutaja ja sain unelmieni ylipolvensaappaat omakseni vain 13,50 eurolla. Hyväkuntoisten, suomalaisten, menneiden vuosikymmenten kenkien arvo on oikeasti niin paljon suurempi, että melkein hävettää, millaisella pilkkahinnalla sain saappaat omakseni.

Saappaiden varsi on mokkanahkaa. Kääntökaistaleen ja nilkan alapuolinen materiaali ovat nahkajäljitelmää. Nämä istuvat jalkaan niin hyvin, vaikka panikoinkin huudon voitettuani, että saappaat ovat superkapeaa mallia ja urheilijanpohkeeni eivät niihin mahdu! Turha pelko sekin, saappaat eivät purista eivätkä kiristä mistään kohtaan.

Arvatkaa vain, kuinka onnellinen ja iloinen olen nyt löydettyäni vihdoin täydelliset, unelmien ylipolvensaappaat!?

Mummo- ja herrainkenkien risteytys

Moi! Onpa siitä paljon aikaa, kun oon viimeksi mitään kirjoitellut. Koulutehtävät ja niistä stressaaminen ovat tappaneet motivaation kirjoittaa kiireessä blogia. Alkusyksyn puristus alkaa nyt kuitenkin olla takana ja maanantaina alkaa työharjoittelu. Se tarkoittaa sitä, että en istu joka ilta joko nenä kiinni kirjassa tai kirjoittamassa jotain esseetä tai ryhmätehtävää, jes!

Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä (no okei, viime kerrasta on joku vähän vajaa kuukausi aikaa). Olin unohtanut laittaa herätyskellon illalla soimaan, mutta kulta onneksi älysi herättää mutkin, kun oli itse aikaisin hereillä. Olisin ollut murtunut, jos kirppisreissu olisi mennyt puihin pommiin nukkumisen takia. Oon vähän sitä mieltä, että Valtteriin on parempi lähteä aikaisin aamulla, niin tekee parempia löytöjä.

Tässä nyt yksi tämän aamuinen löytö. Tamariksen kengät, jotka ovat jotain mummokenkien ja herrainkenkien väliltä.

Kengät ovat ihan kunnon nahkaa ja jalassa tosi pehmeät ja kevyet. Ihastuin reikäiseen nahkaan, joka menee ruttuun jalkapöydän päällä, kun kengännauhat solmii kiinni. Ihanat sirot kävelykengät, jollaisia olen kaivannut. Varallisuuttani kengät rokottivat neljä euroa eli ei juuri mitään verrattuna siihen rakkauden määrään, jota olen jo ehtinyt kenkiin kohdistaa.

PS. Törmäsin tänään ohimennen Herttaiseen. Vasta törmääminen toiseen bloggariin havahdutti mut, kuinka pitkä aika edellisestä merkinnästä onkaan ja inspiroi kirjoittamaan taas!

PPS. Saksin eilen otsatukkaa lyhyemmäksi ja tasoittaessani tukkaa onnistuin leikkaamaan pienen vekin silmäluomeeni. Voiko kukaan olla yhtä rähmäkäpälä?

Mangonilkkurit

Törmäsin näihin huikeisiin, lyhytvartisiin Penélope & Mónica Cruz for Mango -nahkanilkkureihin viikko sitten Hietsun kirppiksellä. Rakkautta ensi silmäyksellä! Tällaiset lyhytvartiset, niukasti nilkan peittävät, nilkkurit multa puuttuikin. Kengät ovat sekä päältä että sisältä ehtaa nahkaa lukuun ottamatta noita strechaavia kangaspaloja varressa. Korkoa on aika huimat 10,5cm. Piilokorokepohja, kenkäjumalien lahja naisille, pelastaa kuitenkin päkiät!

Maksoin kengistä 12 euroa, mikä hipoo kipurajojani kirpparihintojen suhteen. Pari vuotta sitten en olisi koskaan ikinä suostunut maksamaan näin "paljon" kirpputorilta hankitusta tavarasta. Ajan saatossa olen kriittiseksi kirppisshoppailijaksi oppimisen lisäksi älynnyt onneksi myös, että oikeista ihastuksista ja helmistä kannattaa maksaa. Äly hoi, olisinko saanut yhdestäkään kaupasta edes lähellekään 12 eurolla aidosta nahasta valmistettuja nilkkureita!?

Arvatkaa mitä! Olen näihin uusiin nilkkureihini niin ihastunut, että syksyn saapuminen harmittaa mua kymmenen kertaa vähemmän kuin normaalisti. Silti, älä ihan vielä saavu, syksy, vaikka pieni osa minusta sitä toivookin! (En oikeasti voi toivoa syksyn vielä saapuvan, kun hurja kahden viikon mittainen lomakin on vielä pitämättä!)