sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Salaisuus selän takana

Pitkästä aikaa esittelyssä ihan oikea kirpparilöytö. Olen kai kertonutkin, että olen muuttunut nirsommaksi kuluttajaksi myös kirppareilla. Oikeasti rakastettavia löytöjä tekee harvemmin, kun kulutuskriittinen järjen ääni vaatii harkitsemaan jokaista ostosta tarkempaan. Eiliseltä Fashion Kirppikseltä Ravintola Raflasta löytyi kuitenkin paita, johon rakastuin päätä pahkaa. Pitkästä aikaa kirpparilöytö, joka vie jalat alta!


Edestä se näyttää suhteellisen tavalliselta valkoiselta t-paidalta. Paitsi että hauskana yksityiskohtana siinä on vain toinen t-paitahiha. En ole vielä ihan varma, saako se jäädä vai lähteä. Periaatteessa vähän sirommat olkaimet houkuttelisi...


Toisena ihastuttavana yksityiskohtana paidan saumat on ommeltu niin, että saumankäänteet, jotka tavallisesti ovat piilossa paidan nurjalla puolella, ovatkin tässä paidassa ommeltu kankaan etupuolelle.


Paras asia paidassa ja koko sen juju on kuitenkin selkäpuolella. Pidän selkää yhtenä ihmisvartalon kauneimmista osista (nilkkojen, ranteiden ja olkapäiden rinnalla) ja rakastan selästä avonaisia paitoja. Liian syvistä ja antavista kaula-aukoista en pidä, mutta selän vilauttelua vastaan mulla ei ole mitään.

Paita menee muuten loistavasti rannalla bikineiden kanssa, mutta taipuu myös kaupunkikäyttöön. Lyhyt rintaliivien takaosan jemmaava napatoppi (jos nyt ymmärrätte, mitä ajan takaa...) vain alle ja menoksi. Tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi musta täysimittainen pitsitoppi, jos selän tahtoo jostain syystä piilottaa.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Pitsitunika


Ostin kahdella eurolla kirpparilta viime syksynä mustan pitsimekon, jolle on tullut harmittavan vähän käyttöä. Olin heivannut sen kirppiskasaan kiertoon lähteväksi viime lauantaina, kun olin myymässä vaatekaapin hylkiöitä pois. Poikaystävän äiti oli katsomassa myyntiin lähteviä vaatteita pari päivää ennen myyntipäivää ja ehdotti, että leikkaisin pitsimekosta alemman helman pois, jolloin helmaksi jäisi vain pitsimäinen kangas. Mekossa oli siis tuplahelma, jotta sitä saattoi ylipäätään käyttää mekkona.

Ajatus jäi muhimaan, mutta kannoin mekon silti kirpparille. Jossain vaiheessa myyntipäivää aloin miettimään, että tuunattu pitsitunika olisi oikeastaan aika makee. Pelastin lopulta rekistä mekon takaisin. Mutta olen ylpeä siitä, että en lähtenyt pelastamaan mitään muuta, vaikka myynnissä oli myös vaatteita ja laukkuja, joihin on muodostunut erityinen tunneside.

Pari päivää sitten leikkasin mekosta alemman peittävän helman pois ja jätin jäljelle vain pitsimäisen helman. Oon mallaillut tunikaa nyt sekä shortsien että legginssien kanssa ja oon tosi ihastunut! Viileämpinä päivinä tunika menee hyvin leggareiden kaverina ja hellepäivinä lyhyiden shortsien kera. Ohut pitsimäinen kangas on ihanan kevyt ja päästää varmasti myös kesätuulen ihanasta helman ja hihojen läpi. Veikkaan, että käyttökerrat nousee potenssiin sata.


Lähikuvaa pistikankaasta

tiistai 25. toukokuuta 2010

Leather Bag


Uusi rakkauslaukkuni - ja mikä parasta - hankittu käytettynä! Tosin äärimmäisen vähän käytettynä. Tämän laukun haltuun saatuani, laitoin suosiolla suuren määrän laukkuja kirppiskamojen joukkoon. Tuntuu siltä, etten enää koskaan tule tarvitsemaan yhtään uutta laukkua. Laukku on todellinen tilaihme ja siitä huolimatta tosi kaunis! Kauneudesta huolimatta en ostanut laukkua vain sen upean ulkomuodon vuoksi, vaan olen todella tarvinnut isoa mustaa (teko)nahkaista laukkua ja etsinyt sopivaa jo pitkään.

Alkuperä Zara ja huudettu huuto.netistä 20 eurolla!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

"No siin on helmassa sellasia, öö... hörselöitä!"

Ihanasta pikkusiskostani tulee tänä keväänä ylioppilas! Tiedossa on siis juhlat lakkiaislauantaina. Havahduin kuukausi takaperin siihen, että mulla on tasan kaksi juhlamekkoa: oma pitsinen ylioppilasmekkoni ja silkkimekko. Omaa ylioppilasmekkoa en siskon juhliin tahdo pukea, se on kuitenkin ollut parissa kesäjuhlissa mulla päällä omien ylioppilasjuhlien jälkeen. Silkkimekko taas on pesun tarpeessa ja koska loppukesästä on häät, joihin olen sen aikonut laittaa, ajattelin pelata varman päälle ja selvitä yhdellä pesulakerralla ja olla laittamatta silkkimekkoa siskon juhliin. Olisin kuitenkin onnistunut sotkemaan sen siskon juhlissa...

Millään trikoorätilläkään en siskon juhliin tahdo lähteä. Ne ovat sentäs siskon ylioppilasjuhlat! Edessä oli siis loputtomalta tuntunut juhlamekon metsästys.



Törmäsin kai ekaa kertaa Hulluilla Päivillä tuohon Tiger of Swedenin mustaan mekkoon. Se lumosi mut yksinkertaisella yläosalla ja näyttävällä helmalla. Hintalappu sen sijaan puistatti. 180 euroa yhdestä mekosta on epäsäännöllisillä opiskelijan tuloilla vähän liian paljon. H&M:ltä sen sijaan löytyi oikein kiva opiskelijan budjettiversio (30€) hörselömekosta.

Bongasin muuten mekon Itäkeskuksen H&M:ssä jo toissa viikolla. Pienin koko mekosta siellä oli 36, joka oli muuten sopiva, mutta rinnanympärys oli pari senttiä turhan iso, niin että kangas jäi rumasti lörpöttämään kainaloiden alla. Matkasin metrolla keskustaan ja kaikki kaupungin H&M:t läpijuostuani jouduin palaamaan kotiin tyhjin käsin. Pienin koko keskustan liikkeissäkin oli 36. Käväisin samana iltana vielä Jumbossa kysäisemässä mekkoa. Myyjän oli varmasti mielenkiintoista kuunnella selostustani mekosta, jonka helmassa on jotain sellaisia pitkittäissuuntaisia hörselöitä... Selvisi, ettei koko mekkoa myydä Jumbon H&M:llä. Viime viikolla olin pikaisesti keskustassa käymässä ja päätin tsekata vielä varmuuden vuoksi H&M:n liikkeistä, löytyisikö mekkoa omassa koossa. Tsekkaus tuotti tulosta jo ekassa liikkeessä - tangolla roikkui yksi mekko koossa 34! Olipa joku palauttanut oman mekkonsa tai liikkeeseen tullut mekkoja lisää, olen kiitollinen, että juhlamekon metsästys päättyi näin onnellisesti.


Mustan mekon kuva Tiger of Swedenin sivuilta.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Kirpparikesä 2010 starttaa!

En ole viime aikoina pahemmin ehtinyt kirppikselle. Blogikin on uinunut, sillä tämähän on ennen kaikkea kirppiksiin keskittynyt blogi. Ensi viikolla on vikat koulupäivät ja kesätöiden alkuun on vielä tovi. Tänään kuitenkin starttasi mun kirpparikesä 2010, kun olin myymässä vaatekaapin hylkiöiksi jääneitä vaatteita, laukkuja ja kenkiä Valtterin kirppiksellä Vallilassa! Pianhan pääsee myös Hietsun kirppikselle kiertelemään... vai onko siellä ollut jo myyjiä, kun viime aikoina on ollut niin helteistä?!

Vaatekaappi näyttää muuten tällä hetkellä ihanan karsitulta. Rakastan sitä, kun kaapista löytyy nyt vain vaatteita, joista pidän. Enää ei tarvitse pidellä toisella kädellä vaatekaapin vaatevuorta paikoillaan, kun välistä haluaa jonkin tietyn vaatteen. Ei tarvitse pelätä, että vaatekasa räjähtää pommina lattialle. Pyhä lupaukseni on, että jatkossa harkitsen vieläkin tarkempaa uudet ostokset, niin kirppareilla kuin kaupoissa tehdyt, ettei vaatekaappi enää täyttyisi ihan kivoista vaatteista, joille käyttökertoja tulee vain muutama.

Ihan kaikkea esillä ollutta tavaraa ei myydyksi saatu, mutta takaisin tuotavaa tavaraa oli onneksi huomattavasti vähemmän kuin mitä olin kotoa aamulla pois kantanut. Myyntipöytää purkaessa osa vaatteista lähti myös UFF:n laatikkoon, paremmat matkasivat kotiin odottamaan seuraavaa myyntireissua.

Nyt kun vaatekaapin sisältöä on karsittu rajulla kädellä, huomaa myös sen puutteet paremmin. Huomasin myös, että vaatekaapin perusrunko alkaa olla aika valmis. En mä oikeastaan ihan hirveästi mitään tällä hetkellä tarvitse: mustan nahkatakin, keskisiniset kuluneet farkkushortsit, mustat nahkaballerinat ja mustat nahkakorkkarit kohtuullisella (n. 5cm) korolla. Täydennystä voi yrittää hankkia kirpparikesän 2010 aikana.

Huomasin muuten äskettäin, että Kirpparikesä '09:n sivut ovat päivitetty. Kirpparikesä 2010 -sivuista kiitos Griin Fashion Freakin Neille! Sivustolta löytyy muuten vinkkejä esimerkiksi juuri kirpparimyyntiin!




PS. Äidille kiitos kirppariavusta!


Kuva: Kirpparikesä 2010

tiistai 4. toukokuuta 2010

Rakkauslaukku


Rakas ja tekonahkalaukuksi käsittämättömän monta vuotta (lukion ekan luokan lopusta asti) palvellut musta suurehko laukku alkoi menneen pakkastalven jäljiltä viimein antaa merkkejä siitä, että se on tulossa tiensä päähän. Laukun tekonahkainen pinta alkoi halkeilla. Suunnitelmissani oli ollut ostaa laukun tilalle tällä kertaa ihan oikea nahkalaukku. On vain vaikea löytää sellaista laukkua, jossa kohtaisi omaa silmää hivelevä, esteettinen malli ja kohtuullinen hinta. Niinpä lankesin tähän o.i.s-merkkiseen laukkuun eräänä kevätpäivänä. Pistin sen tosin aluksi varaukseen, mutta lopulta tuli pakottava tarve hakea laukku omaksi ja olin varma, että surkuttelisin kohtaloani loppuvuoden, mikäli laukku jäisi hankkimatta.

Yksinkertainen ja erikoinen muoto puhutteli mua jollain tapaa ihan hirveästi. Tässä laukussa ei ollut mitään liikaa ja sen yksinkertaisuus kiehtoi. Ketjun olen lisännyt laukkuun itse, kun ensin löysin sopivat renkaat, joilla ketjun sain kiinnitettyä laukkuun. Hintaa laukulla oli muistaakseni 50€, mutta sain sen pikkuisen halvemmalla, kun Aleksilla (13) sattui olemaan kaikki laukut -20% alennuksella päivänä, jona kohtasimme. Lisäksi toisella ulkosivulla olevasta vetoketjusta puuttui vedin ja kappale oli viimeinen, sain pienen lisäalen vielä sen vuoksi. Laukku on muuten kulkenut käsipuolessa lähes tulkoon joka päivä. Se on juuri sopivan kokoinen, että lompakon, matkakortin, kännykän ja avainten lisäksi matkaan mahtuu myös kalenteri, käsirasva ja vaikka pari satsumaa välipalaksi.
 
>