perjantai 12. helmikuuta 2010

Synttäritakki

Huh, mitä vauhtia viikot vierivät! Edellisestä postauksestakin on taas aikaa viikko, vaikka tuntuu siltä, että vastahan kirjoitin edellisen kerran blogiin. Jos sama meno jatkuu, on huhtikuu täällä nopeammin kuin olen koskaan uskaltanut odottaa ja kuvitella.

Vanhenin taas vuodella helmikuun alkupuoliskon aikana. Viime viikonloppuna oltiin viikonlopun ruokaostoksilla Jumbossa ja piipahdettiin parissa vaatekaupassa samalla. Zarassa oli ihan tajuttomat loppualet meneillään ja löysinkin mm. sen taivaansinisen kauluspaidan, jota ilman kevät ei saapuisi koskaan. Lisäksi kassalle matkasi ihan tajuttoman makee välikausitakki (64% villaa!). Kärvistelen entistä kiukkuisemmin pakkassäissä enkä jaksa odottaa enää päivääkään, että lämpömittari kohoaa nollan tuntumaan tai vähän päälle, että pääsen käyttämään uutta synttäritakkiani! Odotusta on toistaiseksi lievittänyt vähän takin silittely ja sovittelu aina ohi kulkiessa, mutta ei se enää kauan riitä.

Oon tajuttoman rakastunut uuteen takkiini. Se istuu niin nätisti, napakasti ja hyvin ja sopii tyyliini ja tämän hetken tyylillisiin mieltymyksiin täydellisesti. Malli on tavallaan klassinen, mutta leikkaukset, vetoketjut ja soljet tuovat kuitenkin eloa ja kontrastia liialle klassisuudelle. Tummanharmaa väri, soljella pystyyn nostettava kaulus ja takaa lyhyempi leikkaus on suurta rakkautta. Takki ja muutkin samalla reissulla ostetut vaatteet ovat siis lahja poikaystävältä, joka Zaran kassajonossa ilmoitti, että tahtoo ehdottomasti ostaa vaatteet mulle lahjaksi. :)


Nyt on pakko siirtyä kotitentin pariin. Luulin, että luentojen tenttiminen kotitentillä ei olisi homma eikä mikään, mutta olin väärässä. Koko aamupäivä on mennyt useamman melkein 100-sivuisen PowerPoint-esityksen läpikäymisessä ja ymmärtämisen yrittämisessä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Kaipuu klassiseen


Kevät on kai jonkinlaista uudistumisen aikaa. En tiedä, johtuuko oma yllättävä vaalean-/taivaansinisen kauluspaidan himo kevään lähestymisestä vai aikuistumisesta vai mistä, mutta viime aikoina olen löytänyt itseni haikailemasta vaatekaappiin tiukkaa ja hyvin istuvaa taivaansinistä kauluspaitaa (eli siis vähän tummempaa kuin kuvituksena olevat paidat). Myös hennon lila kauluspaita voisi olla makea... Löydän itseni suunnittelemasta asuja sellaisen vaatekappaleen ympärille, jota en vielä edes omista. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että oma kevät ei voi saapua ilman uutta kauluspaitaa.

Hassua, kuinka oma tyyli muokkaantuu, vaikka hetken uskookin löytäneensä sellaisen tyylin, johon voisi jumiutua ikuisuudeksi. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella pukevani kauluspaitaa päälle arkena. Vaatekaapissa roikkuu se yksi ainut klassinen valkoinen kauluspaita ihan vain juhlavampien tilaisuuksien varalta. Tänä kevättalvena olen huomannut kaipaavani kaikkea suhteellisen klassista, kuten tämä kauluspaitavillitys. Tarvitsen kevääksi myös mustat nahkaiset ballerinat, mutta tahdon ne ilman niittejä, kettinkejä ja muita turhia rockviboja. Vuosi sitten kuvittelin eläväni loppuelämän niitein, ketjuin ja vetskarein koristelluissa vaatteissa ja kengissä. Tummanpuhuvasta, vähän ehkä rocksärmäisestä tyylistä en ole luopumassa, mutta nyt kaipaan nahkan ja ketjujen seuraksi jotain klassista ja raikasta, vähän myös väriä.


Eka kuva: Facehunter, toka kuva: The Sartoalist

tiistai 2. helmikuuta 2010

Eskimon takki

Arvatkaa mitä! Kirpeä pakkanen ulkona on hellittänyt ja äsken kioskilla ja kaupassa käydessä aurinko paistoi, ehkä ihan vähäsen lämmitti myös poskia ja linnut lauloivat pensaissa! Toivoa kevään saapumisesta on ehkä sittenkin! Oon kuitenkin kyyninen ja varma, että pakkasista saadaan kärsiä vielä monet kerrat, mutta arvatkaapas, kuka ei aio enää palella tänä talvena!? No minä!

Hain tänään Elloksen paketin kotiin, johan paketin saapumista ehdinkin odotella melkein pari viikkoa. Oon tottunut pettymään usein netistä tilattuihin vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin, joten yllätys, ilo ja onni on suuri, kun paketin uumenista paljastui mielikuviani ja odotuksiani paremmin vastaava eskimotakki kuin olin uskaltanut odottaakaan! Ja kerrankin Elloksen 34 ei pyöri päällä.




Oon etsinyt koko talven vaatekaupoista pepun puoliväliin yltävää, malliltaan kapeaa ja vartalonmyötäistä, hupulla varustettua toppatakkia, jossa on muhkea karvareunus. Irrotettava huppu on plussaa, vaikka paukkupakkasilla olenkin hyvin onnellinen paksusta hupusta. Metallinen vetoketju ja hupun nöyrit, joissa roikkuu metalliset kiristyssysteemit, ovat myös tosi mieluinen takkiin persoonallisuutta tuova lisä. Vyötäröllä takin sisäpuolella kulkee kiristysnyöri, jolla paksuunkin eskimotakkiin saa taiottua naisellisempaa muotoa. Vaikka tykkään kyllä hurjasti ihan suoranakin takista. Elloksen kuvauksen mukaan takin kankaan pitäisi myös olla tuulenpitävä ja vettähylkivä.

Elloksen kuva takista ei muuten vakuuttanut mua juurikaan ja ehkä siksi en uskaltanut toivoa ja odottaa takilta oikeastaan mitään. Onneksi uskalsin kuitenkin ottaa riskin, sillä oon niin onneni kukkuloilla nyt takin vuoksi. Lompakkoa takki rokotti -30% alennuksen jälkeen kolmisenkymppiä eli ei paha. Kivointa oli myös se, että Ellos tarjosi viikolla, jolloin takin tilasin, ilmaiset toimituskulut.


Mitä te tykkäätte näistä karvareunuksista eskimotakeista? Mulle oikeastaan on aikaisemmin tullut niistä mieleen lähinnä möhköfantti, mutta tämän talven aikana oon ihastunut yllättäen muhkumpiinkin takkeihin, kunhan ne ovat kauniisti leikattuja ja istuvat muhkeudestaan huolimatta hyvin päälle. Oon onnellinen, että pitkän etsinnän jälkeen olen löytänyt omani.

Niin ja selvennykseksi vielä, että tämä takkihan on siis tilattu uutena. Kaikki aiemmat tähän asti blogissa esitellyt vaatteet, kengät ja asusteet ovat second handina hankittua. Mitä mieltä te lukijat olette siitä, että sisällyttäisin blogiin second hand -löytöjen lisäksi myös jotain uutena ostettuja juttuja, jos ne ovat erityisen hienoja tai olen itse hullaantunut niihin? Mistä te haluatte lukea tässä blogissa?

 
>