Minulla ja ompelukoneella on viharakkaussuhde. Pidän kyllä ompelemisesta ja tahtoisin kovasti kehittyä siinä. Ompelukone ei vain taida pitää minusta kovinkaan paljon. Se kiukuttelee ja sen mielipuuhaa on vetää alalanka myttyyn puolakoteloon. Tapahtumat johtavat yleensä aina pinnan kiristymiseen ja räjähdykseen, jolloin kukaan lähellä oleva ei säästy ilkeiltä sanoilta ja raivoamiselta. Siksi ompelenkin nykyään vain silloin, kun olen yksin kotona. Joitakin viikkoja sitten poikaystävä lähti koko päiväksi pilkille ja minä surruttelin, taistelin ja kiroilin ompelukoneen kanssa koko sunnuntaipäivän.
Löysin vuosi sitten kirppikseltä aivan liian suuren, nilkkoihin asti yltävän, ruman a-linjaisen hameen (ylhäällä vasemmalla). Ihastuin kuitenkin kivipestyyn ohueen farkkukankaaseen, joten hame oli pakko lunastaa eurolla omaksi. Tarkoitus oli kaventaa, pienentää ja muokata malli jo viime kesää varten, mutta mulla nämä tuunausprojektit tuppaavat aina venymään...
No, joitakin viikkoja sitten sain vihdoin tartuttua projektiin ja kaiken ompelukonekiukun jälkeen olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Onhan toi vähän omatekoisen näköinen ja voisi olla huolitellumpi, mutta pidän siitä silti. Kuvasta ei malli käy oikein ilmi, mutta hame on pallomainen. Helmassa kulkeva kangaskaistale pingottaa kankaan kivasta jaloista tiukaksi, niin ettei helman alta vilku pikkuhousut, mutta malli on silti miellyttävä ja rento päällä. Rakastan pallohelmaisia hameita! Hame kaipaa seurakseen enää vain mustan yksinkertaisen tiukan topin, kesäiset pikkukengät ja ranteisiin kasan koruja - ja olen valmis kesäkaduille!