keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Vaatteidenvaihtotapahtuman anti

Viime viikkoisen Älä osta mitään -päivän vietto päättyi eilen vaatteidenvaihtotapahtumaan, joka oli järjestetty kiitokseksi kaikilla ÄOM-päivän toteuttamiseen jollain tavalla osallistuneille. Itsehän kirjoitin omien kulutustottumusteni kehittymisestä ja kiitokseksi siitä, sain kutsun tapahtumaan, jonka Green Fashion Freak -blogin Nei, Shop with Care -blogin Karita ja Luonto-Liitto olivat järjestäneet. Tapahtuma oli mun mielestä tosi mukava ja kiitokset siitä vielä järjestäjille!

Vaatteidenvaihtotapahtuma toimi yksinkertaisella vaihtokauppaperiaatteella. Vien tapahtumaan jotain itselleni tarpeetonta ja löydän kenties jotain ihanampaa tilalle. Itse kiireessä keräsin viemisiksi vaatekaapista pari viime aikoina olemattomalle käytölle jäänyttä vyötä, paitaa ja mekon. Vaihdossa löysin itselleni pidemmänmallisen valkoisen kauluspaidan/tunikan, jollaista olenkin etsinyt jo pidemmän aikaa. Paidassa on hyvä leikkaus, minkä vuoksi se ei päälle puettuna luo samanlaisia raskausviikkomielikuvia kuin aiemmin sovittamani kauluspaitatunikat. Alkuun pidin paidan miinuksena avoimeksi jäävää helmaa ja vain puoleen väliin yltävää napitusta. Nappilistan täydentää kuitenkin helmaan asti yltäväksi pienellä vaivalla. Ja nyt oikeastaan olenkin jo vähän ihastunut tohon avoimeen helmaan enkä olekaan enää niin varma parin napin lisäämisestä puseroon.




sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Niittimokkakengät

Pari edellistä viikonloppua oon ollut töissä, mutta eilen ehdin taas parin viikon tauon jälkeen kirppikselle. Sisko lähti kaveriksi mukaan, kivaa! Tarjonta oli vähän surkea, en oikein löytänyt mistään pöydästä mitään kiinnostavaa. Kotiin toin lopulta nämä niittikengät ja vyön, joka koostui "chaneltyylisistä" ketjuista.

Niittikenkien muoto oli niin hassu, etten voinut olla heltymättä kenkien edessä. Myyjä kertoi, että hänen tyttärensä on aikoinaan tuonut kengät Italiasta. Kenkien kunto on ihan moitteeton, mokkanahassa ei ole kulumaa ja niititkin vaikuttavat olevan tiukasti kiinni kengissä.

Niittikengät 2€, Valtteri

torstai 26. marraskuuta 2009

Pieni shoppailuhistoriikki

Tänään vietetään kulutuskriittistä Älä osta mitään -päivää. Vuoden teemana on ostamisen tuhannet tekosyyt eli tarkoituksena olisi herätellä ihmisiä miettimään omia kulutustottumuksiaan ja syitä ostaa. Sen vuoksi ajattelin itsekin vähän kerrata omaa shoppailuhistoriikkiani ja shoppailun takana olevia syitä.

Oma shoppailuhistoriikkini alkaa lukiovuosista, jolloin oma rahaa yllättäen alkoi olla enemmän kuin aikaisemmin. Kun vanhempien luona asuessa elämisestä ei tarvinnut maksaa, kuluivat kesä- ja jouluapulaisen töistä saadut palkat ja kuukausirahat lähinnä vaatteiden ostamiseen ja viikonloppuviettoihin. Tuntui tärkeältä ostaa uusia vaatteita, koska kaveritkin ostivat, vaate oli hieno ja muodikas ja shoppailun avulla pysyi muodin mukana. Halpa hinta oli merkittävä tekijä, koska sitenhän pystyi ostamaan määrällisesti enemmän, useamman vaatekappaleen.

Löysin kirpputoritkin lukion loppupuolella. Halvan hinnan perässä juoksevalla kirpputorit oli todellinen aarreaitta. Niin paljon tavaraa ja vaatteita ja niin halvalla, mahdollisuus ostaa niin paljon. Rakastuin kirppareihin oikopäätä, mutta uudesta ihastuksestani en uskaltanut kertoa kovin monelle kaverilleni. Mielikuvani kirppiksistä oli aikaisemmin ollut vähän negatiivinen ja olin kyseenalaistanut sen, voisiko kirpputorilta löytää mitään vaatteeksi kelpaavaa. Ajattelin, että muutkin ajattelisivat samalla tavalla kirpputoreista. Halpojen hintojen ja tavaramäärien äärellä sokaistuin täysin ja olenkin kirppistelyni alkuaikoina raahannut kotiin niin järkyttävät määrät turhaa ja käyttämättömäksi jääneitä laukkuja, kenkiä ja vaatteita vain, koska se oli niin halpaa.

Oma tyyli ei todellakaan ollut löytynyt vielä lukion aikana ja voin varmasti nimetä yhden käden sormilla vaatteet, joita käytin silloin ja joita käytän vielä nykyään. Niin monta turhaa ja hukkaan mennyttä ostosta.

Lukion jälkeen poikaystävä lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan armeijan opinahjoon ja pimeinä loppusyksyn iltoina löysin jotain aivan uutta ja ihmeellistä - muotiblogit. Silloiset suomalaiset muotiblogit pystyi laskemaan kahden käden sormilla. Kevättalven mittaan muotiblogien määrä alkoi hiljalleen kasvaa ja itsekin aloitin kirjoittamaan ensimmäistä omaa blogiani.

Olivatpa muut mitä mieltä tahansa, minä olen sitä mieltä, että muotiblogien lukeminen ja kirjoittaminen ruokkii tarvetta shoppailla ja saada ja ostaa uutta. Maailma on pullollaan kauniita vaatteita, asusteita ja kenkiä ja muotiblogeja lukiessa kaikki ihanuuden lävähtävät verkkokalvoille päivittäin. Ekaa blogia kirjoittaessani havahduin toukokuun tienoilla siihen, että olin shoppaillut järjettömät määrät vaatteita niin vaatekaupoista kuin kirppiksiltäkin, jotta olisi esittää jotain uutta ja ihanaa blogissa. Mulla roikkuu edelleen vaatekaapissa yksi kermanvaalea tunika, jota olen käyttänyt ostamisen jälkeen kaksi kertaa. Ihan vain siksi, että se muistuttaisi mua omasta tyhmyydestäni.

Kirpputoreilta ostaminen alkoi tuntua tutummalta ajatukselta ja aloin kertoa kavereillekin avoimemmin, että olin löytänyt ihania juttuja kirppikseltä. Ekologiset syyt ostaa kirpputorilta eivät vielä pyörineet mielessä, vaan olin ennemmin ylpeä niistä ainutlaatuisista ja uniikeista jutuista, joita olin kirpputorilta löytänyt.

Toukokuista herätystä seurasi alemyynteihin asti kestävä shoppailulakko. Shoppailulakko, jossa ei loppujen lopuksi ollut paljonkaan järkeä, sillä se päättyi vain edellistä rankempaan shoppailuun alennusmyynneissä. Shoppailulakon aikana bloggaaminen ja tilanne, johon se oli mut shoppailun kanssa ajanut alkoi ärsyttää ja suljinkin ensimmäisen blogini. Aloittaakseni seuraavan blogin vain reilun kuukauden päästä. Bloggaamisesta oli tullut tärkeä harrastus, mutta lieveilmiöt, joita se oli tuonut mukanaan, eivät tuntuneet kivoilta. Muistaakseni seuraava syksy menikin bloggaamisesta huolimatta enemmän ja vähemmän shoppailulakossa.

The Flea Market Addict on omassa shoppailuhistoriikissani jonkinlainen käännekohta. Ekologiset syyt ostaa kierrätettyä ovat alkaneet tuntua tärkeiltä, vaikka toki nautin myös siitä, jos onnistun löytämään kirppikseltä jotain aivan uniikkia ja ainutkertaista. Ostan enemmän ja enemmän vaatteita kierrätettynä. Toisaalta kiertelen edelleen myös vaateliikkeissä katselemassa ja kokeilemassa ja silloin tällöin jotain sujahtaa kaupan kassiin kassallakin.

Huomaan muuttuneeni kriittisemmäksi kuluttajaksi niin vaateliikkeissä kuin kirppiksilläkin. Tämän syksyn aikana olen tehnyt useamman kirppisreissun, jolta on palattu tyhjin kassein kotiin, koska en ole löytänyt mitään, mitä todella rakastaisin. Vaatekaupoista yhä harvemmin poistun kassan kautta, koska olen haka löytämään vaatteista niitä pieniä virheitä ja syitä, joiden vuoksi en pidä niitä täydestä sydämestä rakastamisen arvoisena. Paljon on helpottanut myös se, että oma tyylini on löytymässä ja tiedän vaatekauppaan tai kirppikselle mennessäni, millaisia vaatteita etsin ja haluan. Viime viikolla ostin pitkästä aikaa vaatekaupasta takin ja laukun. Tällä viikolla palautin ne, koska en oikeasti tarvitse niitä, enkä rakasta niitä niin paljon, että ne tarpeettomuudestaan huolimatta ansaitsisivat kodin luonani. Nykyinen ohjenuorani on, että ostan vain vaatteita, asusteita ja kenkiä, jotka sopivat muuhun vaatekaappiini ja joita voin todella rakastaa täydestä sydämestäni. Uusi ostos voi olla hinnaltaan halpa tai kallis, tärkeintä on se, että voin olla varma, että käytän ja rakastan vaatetta vielä pitkänkin ajan päästä.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Metallivillis

Löysin kiiltelevän ja metallihohtoisen ohuen villapaidan parin viikon takaisilta UFF:n tasarahapäiviltä. Muistaakseni meneillään oli 6 euron päivä, kun kiireessä pikaisesti pujahdin Hakaniemen UFF:iin ja viisi minuuttia myöhemmin poistuin onnellisena uuden villapaidan omistajana. En onnistunut vangitsemaan kameraan villapaidan metallista hohtoa, todellisuudessa se on kimaltavampi ja hohtavampi kuin kuvassa. Materiaaleista villaa on 55%, metallia 10% ja loput akryylia. Pidän siis kuutta euroa sopuhintana noinkin paljon villaa sisältävästä paidasta. Villapaita on lämmin ja ihanan ohuen olemuksen ansiosta laskeutuukin hyvin päällä.



tiistai 10. marraskuuta 2009

Mesopotamian prinsessan korvakorut

Törmäsin toissa viikonloppuna eräisiin kovin kauniisiin korvakoruihin Valtterin kirpparilla. Olin varmasti jonkinlaisessa mielenhäiriössä, koska en korjannut niitä omakseni. Seuraavan viikon tuskailin tyhmyyttäni.

Lauantaina törmäsin onnekseni Valtterissa uudestaan siihen samaan mummoon, jonka pöydässä kauniit korvakorut olivat olleet. Sydämeni tykytys kiihtyi hetkeksi, kun katseeni etsi korujen seasta niitä yksiä tiettyjä. Bingo! Siinä ne edelleen olivat. Lunastin korvakorut omakseni 10 eurolla. Onhan se suhteellisen paljon kirpputorikorviksista, mutta toisaalta Gina Tricotin tusinakorvakorut maksavat melkein yhtä paljon.

Korvakorut on valmistettu alpakasta. Alpakka eli uushopea on metalliseos, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä. Sitä kutsutaan uushopeaksi, koska se näyttää hopealta. Sitä käytetään usein materiaalina ruokailuvälineissä ja koriste-esineissä. (Wikipedia)

En tiedä, kenties olen ainoa, mutta korvakorut luovat mulla voimakkaita mielleyhtymiä Lapponian Space Silver -kokoelman koruihin. Korvakoruni ovat melkein kuin Kilpi-korvisten pikkusisko. Näissä korviksissa on myös jotain mystistä ikuisuuden tuntua. Korvisten mallissa on jotain sellaista aikaa kestävää muotoilua, että voin mielessä nähdä jotain samankaltaista roikkuneen jo muinaisen Mesopotamian prinsessojen korvissa. Toisaalta ne sopivat myös mielikuvaan scifisoturittaresta.

torstai 5. marraskuuta 2009

Paljettihuivi

Ulkona tuiskuttaa lunta ja pihan liukumäki, hiekkalaatikko ja keinut peittyvät vähitellen lumen alle. Olin aamulla kampaajalla ja meinasin liukastua ja kaatua seitsemän kertaa, jos pysyin laskussa mukana. Hiuksista poikkaistiin 20cm. Lyhyet hiukset ovat talvisin niin paljon pitkiä helpommat. Niskatakku, joka syntyy pitkien hiusten ja paksujen kaulaliinojen yhteisvaikutuksesta, on jaetulla ykkössijalla liukkauden ja kylmyyden kanssa mun vihatuimmat asiat talvessa -listallani.

Aion siis tänään kietoa kaulaani paksun kaulahuivin panssariksi viimaa ja lumituiskua vastaan. Ensi keväänä aion kietoa kaulaani viikonloppuna Valtterilta löytämäni paljettihuivin. Se maksoi 4€, mikä tuntui aluksi aika paljolta noin onnettoman pienestä kankaanpalasesta. Olen kuitenkin vihdoin oppinut olemaan pihistelemättä liiaksi niiden tavaroiden ja asioiden kohdalla, joita oikeasti rakastan. Pikkuinen paljettihuivi vie onneksi myös laukussa olemattoman vähän tilaa, joten se on helppo pakata mukaan ja vaihtaa sisätiloissa kaulaan sydäntalvellakin. Arvatkaa mitä! Musta tuntuu törkeen hyvältä, kun viimein olen oppinut tunnistamaan vaatteet ja asusteet, joita oikeasti rakastan sydämestäni ja jotka sopivat tyyliini!


lauantai 31. lokakuuta 2009

Niittiranneke

Olen kyllästynyt jo ikuisuuden kestäneeseen niittirannekkeen metsästykseen. Näinä aikoina, kun ketjuliikkeiden rihkamahyllyt notkuvat väärällään niittikoruista, en olisi koskaan uskonut sopivan korun etsinnän tuottavan sen suurempaa päänvaivaa tai vievän viittä minuuttia kauempaa. Tarpeeksi massiivista ja järeää sekä ohueen ranteeseeni tarpeeksi lyhyttä ranneketta ei ole vain etsinnöistä huolimatta tullut vastaan. Siro ranne ja massiivisen kokoinen koru eivät koruvalmistajien mielestä näköjään kuulu yhteen. Itse kuitenkin rakastan isoja koruja pikkuisissa ranteissani. Ne korostavat kauniisti toisiaan. Ikuiseen etsintään kyllästyneenä näpersin eräänä iltana vanhasta, kirppikseltä ostetusta nahkavyöstä ja niiteistä ihan oman ja uniikin niittirannerenkaan.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Tiger of Sweden & raitapaita

Melkein nukuin pommiin tänään. Tavallisesti tarvitsen aamutoimiin tunnin verran aikaa, koska inhoan kiirettä aamuisin. Tänä aamuna tuli kuitenkin todistettua, että aamutoimista on edelleen mahdollista selviytyä myös vajaassa puolessa tunnissa, jos tahtoa riittää. Ehdin siis siihen bussiin, johon oli tarkoituskin ehtiä ja olin yhdeksän paikkeilla Valtterissa. Musta on tullut aika ronkeli vähän kaiken pukeutumiseen liittyvän suhteen. Oikeastaan se on vain hyvä, koska virheostoksiakin tulee tehtyä nykyään vähän. Tänään kelpuutin mukaani vain Niken pinkin hupparin. Vähän epäilen, kiinnostaako ketään muita kuin urheilijoita urheiluvaatelöytöni, joten esittelen mieluummin kahden viikon takaiset paitalöydökset.

Valokuva ei todellakaan tee oikeutta tummanharmaalle, ohuelle, mutta lämpimälle Tiger of Swedenin neuleelle. Mulle normaalisti liian reilusta L-koosta huolimatta neule istuu hyvin päälle. Ihanan rennosti ja väljästi, muttei näytä silti miltään säkiltä. Neuleen koostumuksesta liki 70% on villaa, joten neule myös lämmittää mukavasti. Rakastan tota napitettavaa korkeaa kaulusta! Rahapussi kärsi naurettavan vähän näin hyväkuntoisesta ja lämpimästä puserosta. Myyjä pyysi neuleesta 4€.

H&M:n raitapaita vähän epäilytti ostohetkellä, koska en ollut oikein varma tosta rusetista ja raidoista. Nappasin kuitenkin puseron matkaan 0,50 eurolla ja onneksi nappasin, koska tällä hetkellä oon tosi rakastunut raitapaitaani. Raitapaidat ei normaalisti oikein iske muhun, mutta tällaiset ohuttakin ohuemmat raidat näyttävät oikeastaan yllättävän kivoilta.

torstai 15. lokakuuta 2009

Yrttitarhuri

Green Fashion Freak -blogia kirjoittava Nei haastoi meidät muut bloggaajat kirjoittamaan ilmastonmuutosaiheisen postauksen tänään 15.lokakuuta Blog Action Daynä. Oma toimintana ilmastonmuutoksen hidastamiseksi on vielä kovin vaatimatonta: muistan irroittaa kännykän laturin töpselistä latauksen jälkeen, käytän joukkoliikennevälineitä ja puuvillakassia ruokakaupassa asioidessani, koluan kirppiksiä ja olen vähentänyt huomattavasti halpisrättien shoppailua kuluneen vuoden aikana. Silti petrattavaa on. Tänä kesänä kasvatin omalla kuistilla yrttejä, joista viimeiset varret kuivatin ja säilöin purkkeihin talvea varten. Kreikkalainen pienilehtinen basilika ehti harmiksi paleltua ennen kuin pelastin kukkaruukut sisätiloihin, mutta kreikkalaisesta basilikasta ja sitruunatimjamista sain pari purkkia kuivatettua yrttiä.

Kuivatin yrtit ihan vain keittiön pöydällä, mutta yrttien kuivatus uunissa on myös mahdollista. Huoneenlämmössä yrttien lehdet ja varret kuivuivat rapsakoiksi ja mureneviksi viikossa.

Kreikkalaisen oreganon lehdet murskasin morttelilla, joka on äidiltä lainassa.

Sitruunatimjamin pikkuruiset lehdet säästyivät mörssäämiseltä.

Valmiit maustepurkit maustehyllyllä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kreativ Blogger?



Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
  1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
  2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
  3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
  4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
  5. Anna tunnustus seitsemälle.
  6. Linkitä nämä blogissasi.
  7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.


Little Miss -blogin Sunshe lähetti mulle tunnustuksen, joka piristi kivasti väsyn ja kiukun keskellä. Stressasin viime yönä silmätulehduksen uusineen ja nukuin vähän turhan vähän. Kiitos siis Sunshelle kivasta ylläristä! Mieluiten kiittäisin lähettämällä tunnustuksen takaisin, sillä Little Miss on yksi mua eniten inspiroineista blogeista viime viikkoina.
Tarkoituksena on kuitenkin takaisin lähettämisen sijaan lähettää tunnustusta eteenpäin, joten pähkäilyn jälkeen tunnustus lähtee seuraaville seitsemälle bloggaajalle: Auroran henkareiden Auroralle, Pupulandian Jennille, Elle est -blogin Nialle, Clean-blogin Maylle, Vendetalle, Green Fashion Freakin Neille ja Tyyliä metsästämässä -blogin Tuhlaukselle. Kaikkien kirjoittajien blogit ovat inspiroineet mua viime aikoina.
Ja sitten niihin seitsemään asiaan, joita ette ehkä tienneet:
  1. Kammoan muovisia astioita. En kerta kaikkiaan pysty syömään tai juomaan astioista, jotka on valmistettu muovista.
  2. Olen seurustellut koko nuoruuteni saman miehen alun kanssa.
  3. Olen koukussa urheiluun. Aina aikaisemmin kovin pakkopullamaiselta tuntunut lenkkeily on viime aikoina noussut salakavalasti lempparikseni.
  4. Pullista puheen ollen, olen onnistunut sytyttämään pullapitkon tuleen uunissa.
  5. Olen stressihiiri (minkä ehkä voitte päätellä viimeöisestä silmäpaiseilusta).
  6. Hampaassani oli ekan kerran reikä 22-vuotiaana.
  7. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Astetta järeämmät

Ulkona sataa räntää. On kai aika kaivaa esiin syysmyrskyjen varalta astetta järeämmät kengät, maiharit. Kun kuiva asfalttipinta muuttuu jääkerrokseksi, en varmaan muita kenkiä enää käytäkään...

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Ketjuröykkiö

Oon ollut oikeastaan aina aika huono käyttämään muita koruja kuin korviksia. Oon laiska ja muistamaton korujen suhteen ja lisäksi aamuisin niin kiireinen, että korujen olemassaolo ja uupuminen asusta muistuu mieleen yleensä vasta bussissa. Tänä syksynä olen oikeasti harpannut ison askeleen korujen käytössä. Ranteesta löytyy useimpina päivinä jonkinlainen koru. Rannekorut tuntuvatkin jotenkin enemmän omilta kuin kaulakoristukset. Niissä on monesti enemmän asennetta kuin kaulakoruissa.


Eilen törmäsin kuitenkin Valtterissa koruun, joka sykähdytti ja tuntui omalta, sellaiselta korulta, jota tahdon pitää ihoani vasten. Kettinkikorussa on myös sitä asennetta, jota arkikoruilta kaipaan. Koru on Morganin ja pulitinkin siitä 7 euroa onnistuneen kolmen euron tinkauksen jälkeen. Tiedän, että olisin kaivannut enemmän korua kuin niitä seitsemää euroa, jos olisin laskenut ketjuröykkiön takaisin pöydälle.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ripsaritragedia

Tragedia kohtasi mua IsaDoran meikkihyllyllä eilen. Ripsiväri, johon olen luottanut viimeiset viisi vuotta, on poistunut tuotannosta. Ihana sisko lahjoitti mulle omasta laatikostaan löytämänsä avaamattoman kyseisen sorttimentin ripsivärin. Todellisuudessahan tämä on vain keino lykätä väistämätöntä vähän vielä. Edessä on siis uuden lemppariripsarin metsästys ja olen enemmän kuin iloinen kaikista ripsarivinkeistä!

maanantai 5. lokakuuta 2009

Sydämen tykytyksiä

Eilinen syysmyrsky, kolea sää ja koko päivän jatkunut kova vesisade oli omassa syksyssäni taitekohta. Pakkasin viimeisetkin pikkukengät kenkälaatikoihin ja kaapin perälle odottamaan ensi kevättä ja kuivia asvalttikatuja. Samalla loputkin nilkkurit ja saappaat pääsivät eteisen yläkaapeista taas esille. Tai melkein kaikki. Tänä aamuna kesken aamupuuron tajusin, että yksi nilkkuripari jäi johonkin kaappien kätköihin piilosille. Aamupuuro jäi väistämättä kakkoseksi pöydälle jäähtymään. Pengoin eteisen yläkaapit uudelleen. Pengoin koko räjähtäneen varastona toimivan vaatehuoneen läpikotaisin. Pengoin omat ja poikaystävän vaatekaapit. Ei missään merkkiäkään rakkaista nahkanilkkureista. Tiesin, että jossain asunnon kätköissä kenkien oli pakko olla, mutta sydämeni tykytti silti kiukkuisesti ja peloissaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Nilkkurit löytyivät lopulta vaatekaappien päältä, seinään kiinni työnnetystä laatikosta, jonka havaitsin vasta sängyn päällä seistessäni.



Heräsin muuten tänä aamuna Ellen lehtimyyjän puhelinsoittoon. Olen kuulemma ollut erityisen hyvä asiakas Ellelle ja he tahtoisivat tehdä mulle erityistarjouksen. Huvittavaa, sillä en ole elämäni kuuna päivänä tilannut Elle-lehteä. Sanoin jo tässä vaiheessa, että kiitos, mutta en ole tilaamassa nyt mitään. Lehtimyyjä oli siihen ihan okei, okei, ei tarvitse. Ja seuraavassa hetkessä sitten myymässä lehteä mulle sillä erityistarjouksellaan. Olin vähän kiukkuinen, mutta lähinnä huvittunut.

Tänäänkin taivas on pilvessä ja asunnon ainoaan kirppislöytöjen otolliseen kuvauspaikkaan paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja näin aamupäivällä sinne ei millään riitä valoa tarpeeksi. Löytöjen kuvaaminen jää siis tältä päivältä, mutta ehkä huomisaamuna paistaisi aurinko?

lauantai 3. lokakuuta 2009

Saappaat jotka yltävät yli polven

Aika on viime aikoina kulunut ihan älytöntä tahtia. Viikot vaihtuvat ja äkkiä tajuan, etten ole taaskaan kirjoittanut mitään viikkoon. Nyt mulla on kuitenkin jaettavana jotain sellaista, jota olen kauan kaivannut ja etsinyt ja joka saa sydämeni hyppimään onnesta.

Viime syksystä asti oon kirppiksiä kiertäessäni ollut erityisen valpas silmäilemään myös kirpparipöytien alla olevaa rojua siinä toivossa, että löytäisin jonkin pöydän alta unelmieni saappaat, jotka yltäisivät yli polven. Unelmieni saappaita on tullut vastaan hirveän harvakseltaan ja nekin harvat ovat aina olleet omaan koon 36 jalkaani auttamattomasti liian isoja. Pari viikkoa sitten liippasi jo aika läheltä, kun törmäsin vain koon liian suuriin saappaisiin. Vaan niin se koko 37 on kuitenkin liian iso ja pettyneenä laskin saappaat takaisin pöydälle. Nythän ylipolvensaappaita löytyy jo yhden jos toisenkin kenkäkaupan tarjonnasta, mutta kierrätetyssä ja second handissa on oma viehätyksensä. Siksipä jatkoin sinnikkäästi etsintöjäni enkä langennut houkutukseen hankkia omat unelmasaappaani niin paljon helpommalla, kävelemällä lähimpään kenkäkauppaan.

Unelmieni saappaat tulivat lopulta vastaan huuto.netissä, jonka saapastarjontaa olen kytännyt myös ahkerasti jo vuoden verran. Pelkäsin, että saappaiden hinta nousisi alhaisesta lähtöhinnasta huolimatta korkeuksiin. Kuka nyt ei haluaisi näitä Pertti Palmrothin upeuksia omakseen? Pelko osoittautui turhaksi, sillä olinkin ainut huutaja ja sain unelmieni ylipolvensaappaat omakseni vain 13,50 eurolla. Hyväkuntoisten, suomalaisten, menneiden vuosikymmenten kenkien arvo on oikeasti niin paljon suurempi, että melkein hävettää, millaisella pilkkahinnalla sain saappaat omakseni.







Saappaiden varsi on mokkanahkaa. Kääntökaistaleen ja nilkan alapuolinen materiaali ovat nahkajäljitelmää. Nämä istuvat jalkaan niin hyvin, vaikka panikoinkin huudon voitettuani, että saappaat ovat superkapeaa mallia ja urheilijanpohkeeni eivät niihin mahdu! Turha pelko sekin, saappaat eivät purista eivätkä kiristä mistään kohtaan.

Arvatkaa vain, kuinka onnellinen ja iloinen olen nyt löydettyäni vihdoin täydelliset, unelmien ylipolvensaappaat!?

lauantai 26. syyskuuta 2009

Helmipaljettilaukku

Paljetein ja helmin kirjailtu juhlava pikkulaukku löydetty Valtterista pari viikkoa sitten. Kustansi 3 euroa. Nyt oon valmis pitkän ja pimeän talven juhliin!

lauantai 19. syyskuuta 2009

Kasari-Rykiel

Olin taas tänä aamuna Valtterissa kirppiskierroksella, mutta vähän epäilen, ettei muita juurikaan kiinnosta urheiluvaatelöytöni ja se yksi pitkään vaatekaapista puuttunut musta pitkähihainen tunika, jonka tänään vihdoin löysin. Törmäsin kierroksella kummitätiin ja pikkuserkkuun, jonka kanssa olin koko lapsuuden kirjeenvaihdossa. Kirpparit on arvaamattomia paikkoja, oon törmännyt siellä niin monesti yllättäviin tuttuihin, joiden en ole tiennyt olevan laisinkaan kiinnostunut kirppisideasta.

No mutta siis asiaan. Niiden urheilurytkyjen sijaan esittelen ranskalaisen suunnittelijan, Sonia Rykielin hiilenmustan collegepaidan, joka myyjän mukaan on ehtaa kasaria. Wikipedia kertoo, että Sonia Rykiel oli ensimmäinen suunnittelija, joka jätti vaatteiden saumat vaatteen ulkopuolelle näkyviin ja joka painatti kirjoitusta puseroihin. Omassa löydössäni ovat kummatkin elementit olemassa: ihastuttava kiiltävillä pikkukivillä painettu tekstikirjoitus ja vaatteen ulkopuolella olevat sivu- ja hihasaumat. Tykästyin myös collegepuseron väljään malliin, joka kuitenkin istuu kivasti eikä näytä säkiltä vain juuri ja juuri navan peittävän pituuden ansiosta. Myös materiaalin pehmeys ja kulumattomuus tekivät vaikutuksen.

Pusero tarttui mukaani jo viime lauantaina Valtterissa. Maksoin siitä 10€. Tarkoitus oli esitellä pusero jo aikaisemmin viikolla, mutta yllättäen kuluva viikko on ollutkin todella raskas.

Työharjoittelun alkaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudessa työyhteisössä oman paikan etsiminen on verottanut voimia ja olen iltaisin kyennyt lähinnä makaamaan sohvalla ja kiukuttelemaan väsymystäni. Viimeinen niitti jo muutenkin raskaaseen viikkoon oli eilinen hätä, suru, shokki ja paniikki, kun luulin joutuvani saattelemaan maailman rakkaimman koiran, jonka kanssa olen kasvanut, viimeiseen uneen. Eläinlääkäri totesi lemmikkimme sairastavan kuitenkin "vain" vestibulaarioireyhtymää, joka on melko tyypillinen vanhojen koirien sairaus ja paranemisennuste erittäin hyvä. Nyt rakas toipuu jo onneksi.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Mummo- ja herrainkenkien risteytys

Moi! Onpa siitä paljon aikaa, kun oon viimeksi mitään kirjoitellut. Koulutehtävät ja niistä stressaaminen ovat tappaneet motivaation kirjoittaa kiireessä blogia. Alkusyksyn puristus alkaa nyt kuitenkin olla takana ja maanantaina alkaa työharjoittelu. Se tarkoittaa sitä, että en istu joka ilta joko nenä kiinni kirjassa tai kirjoittamassa jotain esseetä tai ryhmätehtävää, jes!

Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä (no okei, viime kerrasta on joku vähän vajaa kuukausi aikaa). Olin unohtanut laittaa herätyskellon illalla soimaan, mutta kulta onneksi älysi herättää mutkin, kun oli itse aikaisin hereillä. Olisin ollut murtunut, jos kirppisreissu olisi mennyt puihin pommiin nukkumisen takia. Oon vähän sitä mieltä, että Valtteriin on parempi lähteä aikaisin aamulla, niin tekee parempia löytöjä.

Tässä nyt yksi tämän aamuinen löytö. Tamariksen kengät, jotka ovat jotain mummokenkien ja herrainkenkien väliltä.


Kengät ovat ihan kunnon nahkaa ja jalassa tosi pehmeät ja kevyet. Ihastuin reikäiseen nahkaan, joka menee ruttuun jalkapöydän päällä, kun kengännauhat solmii kiinni. Ihanat sirot kävelykengät, jollaisia olen kaivannut. Varallisuuttani kengät rokottivat neljä euroa eli ei juuri mitään verrattuna siihen rakkauden määrään, jota olen jo ehtinyt kenkiin kohdistaa.

PS. Törmäsin tänään ohimennen Herttaiseen. Vasta törmääminen toiseen bloggariin havahdutti mut, kuinka pitkä aika edellisestä merkinnästä onkaan ja inspiroi kirjoittamaan taas!

PPS. Saksin eilen otsatukkaa lyhyemmäksi ja tasoittaessani tukkaa onnistuin leikkaamaan pienen vekin silmäluomeeni. Voiko kukaan olla yhtä rähmäkäpälä?

tiistai 25. elokuuta 2009

Lauantain 22/8 saalis

Huh! Koulu on startannut sellaisella vauhdilla, ettei mistään pehmeästä laskusta, vapaapäivistä ja vain yhden luennon päivistä ei ole oikein voinut uneksiakaan! Sen lisäksi olen nyt kesän jälkeen innostunut taas superpaljon urheilusta eli jos en illalla ole nököttänyt tietokoneella koulutehtävien parissa, olen ollut joko salilla tai lenkkipolulla. Blogi on jäänyt ihan paitsioon, mutta toisaalta enpä ole ehtinyt viime aikoina oikein kirppiksiään kiertämään.

Viime lauantaina ehdin kuitenkin pyörähtää Valtterissa ja kotiin tuomisina oli nämä kaksi paitaa. H&M:n t-paita on väriltään oikeasti kauniin haalean helmenharmaa. Tykkään noista helmillä koristellusta pääntiestä paljon. Tässä paidassa on jotain melkein käsin kosketeltavaa herkkyyttä. Zaran valkoinen toppi on ihanaa, harsomaista neulosta, mikä näkyykin ehkä noista alla olevista yksityiskohtakuvista paremmin. Toppi laskeutuu nätistä, vähän lörttönä. Metallivetoketjusta harsomainen olemus saa juuri sopivasti potkua. Rakastan kontrasteja!



Kumpainenkin euron.

 
>