Satsuma on ilo

Hei, olen kai vähän pöhkö, mutta mut yllätti äsken tahto jakaa teidän kanssa arjen pieniä ilon asioita. Tuskastuttavan hitaasti etenevää kevättä on synkistelty tarpeeksi. Yhden tämän arkipäivän iloistani kohtasin kaupan hevi-osastolla. Rakastan satsumoja yli kaiken, mutta olen tosi kranttu ja vain tietynlaiset satsumat kelpaavat mulle. Koko talven hedelmähyllyt ovat pursuilleet ällöistä klementiineistä ja mandariineista, mutta nyt mun lempparisatsumoja saa taas! Ostin samantien puolitoista kiloa. Poikaystävä ei käsitä sitä, että hedelmästä pystyy tuntemaan ja näkemään jo sen ulkomuodon perusteella, onko kyseessä hyvä vai paha hedelmä. Mut se ei syökään hedelmiä kuin silloin, kun joku toinen kuorii ne valmiiksi.

Satsuman lisäksi muita arjen pieniä iloja:

• jokainen aurinkoinen päivä
• lumesta vapaat (vaikkakin märät) asvalttitiet
• BodyPump
• treenaaminen ylipäätään viiden flunssapäivän jälkeen
• toppatakki on oikeesti vihdoin liian kuuma
• kävelylenkki pitkästä aikaa rakkaimman koiran kanssa
• lihapullakastike ja perunamuusi
• se, että vapaaehtoisesti alkaa tehdä jotain koulutehtävää ja oikeasti tuntee jotain mielenkiintoakin sitä kohtaan (joo ei tarvii varmaan pelkää, että tämä kestää kauan)
• koiranpennusta haaveilu
• aamupuuro
• se, että on aikaa uppoutua lukemaan lehteä sohvan nurkkaan
• hyvä ripsiväri
• löytää kirpputorilta kengät, jollaisia on etsinyt yli puoli vuotta ja joita ilman oma henkilökohtainen kevät ei kai tulisi

Viimeisestä lisää heti, kun olen luonnon valon kannalta suotuisaan aikaan kotona räpsimässä valokuvia...

Mikä teki sinut tänään iloiseksi?

Bloglovin

Oon kurkkuani myöten täynnä Blogilistan viimeaikaista kiukuttelua. Kiukuttelusta suivaantuneena ajattelin tutustua vihdoin myös Blogloviniin ja lisätä samalla mahdollisuuden seurata blogiani myös Bloglovinin kautta. Mutta joku teistä lukijoista olikin jo lisännyt blogini Bloglovinin listalle (oikeastaan kahteen kertaan). Pointtini siis oli, että jatkossa blogiani on mahdollista seurata myös Bloglovinin kautta. Nyt kiirehdin kouluun, moikka ja kivaa päivää kaikille!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

PS. No Fashion Victimsissä alkoi tänään Blogibileet, tänään arvotaan lahjakortti Vilaan!

2010

Joulutauon ei ollut tarkoitus venyä kuukauden mittaiseksi, mutta kiireiset (ja työntäyteiset) joulua edeltäneet päivät ja joulupyhät vuodenvaihteineen niin vain vierähtivät, ja yllättäen huomaan melkein unohtaneeni blogini. No, enpä mä ole kuukauteen edes ehtinyt kirppikselle, vaikka toki jotain vanhoja helmiä olisin voinut jakaa kanssanne. Ensi viikonloppuna yritän kuitenkin tosissani jaksaa herätä kirpparia penkomaan, koska kirpparikynnet syyhyävät jo.

No, mitä sitten olen ehtinyt tehdä?

No töitä, herkutella jouluherkuilla ja koukuttaa itseni suklaaseen (oikeesti, olen hirveessä suklaakoukussa joulusuklaiden vuoksi ja pahinta on, että ne eivät ole edelleenkään lähellekään lopussa), opetella pelaamaan biljardia lähikuppilassa (räkälässä), uppoutua joululahjakirjoihin, säikkyä uudenvuodenraketteja ja vähän shoppailla alennusmyynneissäkin. Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että olen ostanut vain ja ainoastaan sellaista, joka on ollut jo aiemmin ostoslistalla eli mustan jakun, mustan neuleen, mustan mesh-paidan, mustat rennot mutta istuvat housut (niissä on ihan vähän haaremivaikutteita) ja hopeisen mattapaljettitakin. Se on todellista rakkautta - olen läpi syksyn himoinnut takkia Vilassa ja käynyt varmistelemassa kokotilannetta silloin tällöin ja aina kuitenkin lykännyt ostamista vielä vähän. Onnea on löytää alennusmyynneistä jotain, jota on jo pitkään tahtonut.

Mutta hei, nyt tahdon toivottaa teille lukijoille tosi ihanaa ja jännittävää vuotta 2010! Mulla on ainakin tiedossa aika jännittävä ja muutoksiakin sisältävä tuleva vuosi. Ensi syksynä olisi tarkoitus saada tutkinto suoritetuksi ja valmistua. Sen myötä myös uuden kodin etsintä tulee ajankohtaiseksi. Syksyllä on tiedossa myös yksi tosi jännittävä, mutta myös äärettömän ihana asia, jos suunnitelmat eivät nyt ihan radikaalisti muutu.

PS. Mitä teille kuuluu?

Kreativ Blogger?

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Little Miss -blogin Sunshe lähetti mulle tunnustuksen, joka piristi kivasti väsyn ja kiukun keskellä. Stressasin viime yönä silmätulehduksen uusineen ja nukuin vähän turhan vähän. Kiitos siis Sunshelle kivasta ylläristä! Mieluiten kiittäisin lähettämällä tunnustuksen takaisin, sillä Little Miss on yksi mua eniten inspiroineista blogeista viime viikkoina.
Tarkoituksena on kuitenkin takaisin lähettämisen sijaan lähettää tunnustusta eteenpäin, joten pähkäilyn jälkeen tunnustus lähtee seuraaville seitsemälle bloggaajalle: Auroran henkareiden Auroralle, Pupulandian Jennille, Elle est -blogin Nialle, Clean-blogin Maylle, Vendetalle, Green Fashion Freakin Neille ja Tyyliä metsästämässä -blogin Tuhlaukselle. Kaikkien kirjoittajien blogit ovat inspiroineet mua viime aikoina.
Ja sitten niihin seitsemään asiaan, joita ette ehkä tienneet:

1. Kammoan muovisia astioita. En kerta kaikkiaan pysty syömään tai juomaan astioista, jotka on valmistettu muovista.
2. Olen seurustellut koko nuoruuteni saman miehen alun kanssa.
3. Olen koukussa urheiluun. Aina aikaisemmin kovin pakkopullamaiselta tuntunut lenkkeily on viime aikoina noussut salakavalasti lempparikseni.
4. Pullista puheen ollen, olen onnistunut sytyttämään pullapitkon tuleen uunissa.
5. Olen stressihiiri (minkä ehkä voitte päätellä viimeöisestä silmäpaiseilusta).
6. Hampaassani oli ekan kerran reikä 22-vuotiaana.
7. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta.

Sydämen tykytyksiä

Eilinen syysmyrsky, kolea sää ja koko päivän jatkunut kova vesisade oli omassa syksyssäni taitekohta. Pakkasin viimeisetkin pikkukengät kenkälaatikoihin ja kaapin perälle odottamaan ensi kevättä ja kuivia asvalttikatuja. Samalla loputkin nilkkurit ja saappaat pääsivät eteisen yläkaapeista taas esille. Tai melkein kaikki. Tänä aamuna kesken aamupuuron tajusin, että yksi nilkkuripari jäi johonkin kaappien kätköihin piilosille. Aamupuuro jäi väistämättä kakkoseksi pöydälle jäähtymään. Pengoin eteisen yläkaapit uudelleen. Pengoin koko räjähtäneen varastona toimivan vaatehuoneen läpikotaisin. Pengoin omat ja poikaystävän vaatekaapit. Ei missään merkkiäkään rakkaista nahkanilkkureista. Tiesin, että jossain asunnon kätköissä kenkien oli pakko olla, mutta sydämeni tykytti silti kiukkuisesti ja peloissaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Nilkkurit löytyivät lopulta vaatekaappien päältä, seinään kiinni työnnetystä laatikosta, jonka havaitsin vasta sängyn päällä seistessäni.

Heräsin muuten tänä aamuna Ellen lehtimyyjän puhelinsoittoon. Olen kuulemma ollut erityisen hyvä asiakas Ellelle ja he tahtoisivat tehdä mulle erityistarjouksen. Huvittavaa, sillä en ole elämäni kuuna päivänä tilannut Elle-lehteä. Sanoin jo tässä vaiheessa, että kiitos, mutta en ole tilaamassa nyt mitään. Lehtimyyjä oli siihen ihan okei, okei, ei tarvitse. Ja seuraavassa hetkessä sitten myymässä lehteä mulle sillä erityistarjouksellaan. Olin vähän kiukkuinen, mutta lähinnä huvittunut.

Tänäänkin taivas on pilvessä ja asunnon ainoaan kirppislöytöjen otolliseen kuvauspaikkaan paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja näin aamupäivällä sinne ei millään riitä valoa tarpeeksi. Löytöjen kuvaaminen jää siis tältä päivältä, mutta ehkä huomisaamuna paistaisi aurinko?