torstai 26. marraskuuta 2009

Pieni shoppailuhistoriikki

Tänään vietetään kulutuskriittistä Älä osta mitään -päivää. Vuoden teemana on ostamisen tuhannet tekosyyt eli tarkoituksena olisi herätellä ihmisiä miettimään omia kulutustottumuksiaan ja syitä ostaa. Sen vuoksi ajattelin itsekin vähän kerrata omaa shoppailuhistoriikkiani ja shoppailun takana olevia syitä.

Oma shoppailuhistoriikkini alkaa lukiovuosista, jolloin oma rahaa yllättäen alkoi olla enemmän kuin aikaisemmin. Kun vanhempien luona asuessa elämisestä ei tarvinnut maksaa, kuluivat kesä- ja jouluapulaisen töistä saadut palkat ja kuukausirahat lähinnä vaatteiden ostamiseen ja viikonloppuviettoihin. Tuntui tärkeältä ostaa uusia vaatteita, koska kaveritkin ostivat, vaate oli hieno ja muodikas ja shoppailun avulla pysyi muodin mukana. Halpa hinta oli merkittävä tekijä, koska sitenhän pystyi ostamaan määrällisesti enemmän, useamman vaatekappaleen.

Löysin kirpputoritkin lukion loppupuolella. Halvan hinnan perässä juoksevalla kirpputorit oli todellinen aarreaitta. Niin paljon tavaraa ja vaatteita ja niin halvalla, mahdollisuus ostaa niin paljon. Rakastuin kirppareihin oikopäätä, mutta uudesta ihastuksestani en uskaltanut kertoa kovin monelle kaverilleni. Mielikuvani kirppiksistä oli aikaisemmin ollut vähän negatiivinen ja olin kyseenalaistanut sen, voisiko kirpputorilta löytää mitään vaatteeksi kelpaavaa. Ajattelin, että muutkin ajattelisivat samalla tavalla kirpputoreista. Halpojen hintojen ja tavaramäärien äärellä sokaistuin täysin ja olenkin kirppistelyni alkuaikoina raahannut kotiin niin järkyttävät määrät turhaa ja käyttämättömäksi jääneitä laukkuja, kenkiä ja vaatteita vain, koska se oli niin halpaa.

Oma tyyli ei todellakaan ollut löytynyt vielä lukion aikana ja voin varmasti nimetä yhden käden sormilla vaatteet, joita käytin silloin ja joita käytän vielä nykyään. Niin monta turhaa ja hukkaan mennyttä ostosta.

Lukion jälkeen poikaystävä lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan armeijan opinahjoon ja pimeinä loppusyksyn iltoina löysin jotain aivan uutta ja ihmeellistä - muotiblogit. Silloiset suomalaiset muotiblogit pystyi laskemaan kahden käden sormilla. Kevättalven mittaan muotiblogien määrä alkoi hiljalleen kasvaa ja itsekin aloitin kirjoittamaan ensimmäistä omaa blogiani.

Olivatpa muut mitä mieltä tahansa, minä olen sitä mieltä, että muotiblogien lukeminen ja kirjoittaminen ruokkii tarvetta shoppailla ja saada ja ostaa uutta. Maailma on pullollaan kauniita vaatteita, asusteita ja kenkiä ja muotiblogeja lukiessa kaikki ihanuuden lävähtävät verkkokalvoille päivittäin. Ekaa blogia kirjoittaessani havahduin toukokuun tienoilla siihen, että olin shoppaillut järjettömät määrät vaatteita niin vaatekaupoista kuin kirppiksiltäkin, jotta olisi esittää jotain uutta ja ihanaa blogissa. Mulla roikkuu edelleen vaatekaapissa yksi kermanvaalea tunika, jota olen käyttänyt ostamisen jälkeen kaksi kertaa. Ihan vain siksi, että se muistuttaisi mua omasta tyhmyydestäni.

Kirpputoreilta ostaminen alkoi tuntua tutummalta ajatukselta ja aloin kertoa kavereillekin avoimemmin, että olin löytänyt ihania juttuja kirppikseltä. Ekologiset syyt ostaa kirpputorilta eivät vielä pyörineet mielessä, vaan olin ennemmin ylpeä niistä ainutlaatuisista ja uniikeista jutuista, joita olin kirpputorilta löytänyt.

Toukokuista herätystä seurasi alemyynteihin asti kestävä shoppailulakko. Shoppailulakko, jossa ei loppujen lopuksi ollut paljonkaan järkeä, sillä se päättyi vain edellistä rankempaan shoppailuun alennusmyynneissä. Shoppailulakon aikana bloggaaminen ja tilanne, johon se oli mut shoppailun kanssa ajanut alkoi ärsyttää ja suljinkin ensimmäisen blogini. Aloittaakseni seuraavan blogin vain reilun kuukauden päästä. Bloggaamisesta oli tullut tärkeä harrastus, mutta lieveilmiöt, joita se oli tuonut mukanaan, eivät tuntuneet kivoilta. Muistaakseni seuraava syksy menikin bloggaamisesta huolimatta enemmän ja vähemmän shoppailulakossa.

The Flea Market Addict on omassa shoppailuhistoriikissani jonkinlainen käännekohta. Ekologiset syyt ostaa kierrätettyä ovat alkaneet tuntua tärkeiltä, vaikka toki nautin myös siitä, jos onnistun löytämään kirppikseltä jotain aivan uniikkia ja ainutkertaista. Ostan enemmän ja enemmän vaatteita kierrätettynä. Toisaalta kiertelen edelleen myös vaateliikkeissä katselemassa ja kokeilemassa ja silloin tällöin jotain sujahtaa kaupan kassiin kassallakin.

Huomaan muuttuneeni kriittisemmäksi kuluttajaksi niin vaateliikkeissä kuin kirppiksilläkin. Tämän syksyn aikana olen tehnyt useamman kirppisreissun, jolta on palattu tyhjin kassein kotiin, koska en ole löytänyt mitään, mitä todella rakastaisin. Vaatekaupoista yhä harvemmin poistun kassan kautta, koska olen haka löytämään vaatteista niitä pieniä virheitä ja syitä, joiden vuoksi en pidä niitä täydestä sydämestä rakastamisen arvoisena. Paljon on helpottanut myös se, että oma tyylini on löytymässä ja tiedän vaatekauppaan tai kirppikselle mennessäni, millaisia vaatteita etsin ja haluan. Viime viikolla ostin pitkästä aikaa vaatekaupasta takin ja laukun. Tällä viikolla palautin ne, koska en oikeasti tarvitse niitä, enkä rakasta niitä niin paljon, että ne tarpeettomuudestaan huolimatta ansaitsisivat kodin luonani. Nykyinen ohjenuorani on, että ostan vain vaatteita, asusteita ja kenkiä, jotka sopivat muuhun vaatekaappiini ja joita voin todella rakastaa täydestä sydämestäni. Uusi ostos voi olla hinnaltaan halpa tai kallis, tärkeintä on se, että voin olla varma, että käytän ja rakastan vaatetta vielä pitkänkin ajan päästä.

8 kommenttia:

nei kirjoitti...

Loistava teksti! Tuo on kyllä asia, jota harva uskaltaa sanoa ääneen, mutta olen samaa mieltä: muotiblogit ruokkivat tarvetta ostaa uutta. Toisaalta muotiblogien lukeminen on hyvä tapa harrastaa muotia ja katsella vaatteita virtuaalisesti niin, ettei tarvitse välttämättä koluta kaupoissa houkutusten äärellä. Riippuu varmaan henkilöstä, millaiset ovat vaikutukset...

Tämänhetkinen ostofilosofiasi kuulostaa mahtavalta. Olen ihmetellyt, miten ihmiset, jotka sanovat rakastavansa vaatteita kyllästyvät vaatteisiinsa niin nopeasti. Jos vaatetta todella rakastaa, niin eiköhän sitä pysty käyttämään muutamankin vuoden ajan?

Tintti kirjoitti...

Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Munkin olisi aika miettiä tätä omaa kuluttamistani. Itselläni oli sama juttu lukioaikoina eli kotona asuessa rahaa jäi töistä käteen ja kyllä, ne tuli kaikki tuhlattua juuri vaatteisiin, meikkeihin ja iltamenoihin. Lukion jälkeen muutin omilleni, mutta asuin hyvin halvassa vuokra-asunnossa (n. 200 €/kk) ja lisäksi sain opintotuet ja kävin lähes täyspäiväisesti töissä. Rahaa jäi jälleen reilusti ja tuli ostettua kalliimpia (tosin myös laadukkaita) vaatteita, jotka ovat vielä runsaan viiden vuoden päästäkin käytössä. Yhdessä vaiheessa olin myös ikäisekseni erittäin hyväpalkkaisessa työssä, jolloin tuhlasin surutta matkusteluun ja niin, vaatteisiin ja kalliimpaan kosmetiikkaan.

Nykyään asuntolainan myötä ostelua saa miettiä tarkemmin, mutta silti helposti tulee kulutettua pari kymppiä sinne tai tänne. Löysin kuitenkin kirpparit pari vuotta sitten, joten nykyään en kaupasta helposti raaski ostaa mitään muuta kuin todella tarpeellista. Lähes kaikki nykyiset ostokseni ovatkin käytettyä tavaraa mm. Huuto.netistä, kirppareilta ja eBaysta. Hyvä niin, mutta aika paljon voisi vielä kuluttamistaan kriittisemminkin miettiä. Voisi ne rahansa varmasti paremminkin käyttää...Etenkin kun kaapit ja laatikot pursuavat vaatteita, joita tulee käytettyä ehkä kerran vuodessa.

Tintti kirjoitti...

Pakko vielä kommentoida myös muotiblogeista. Aloin lukea niitä noin vuosi sitten ja oma kuluttamiseni lähti kyllä nousuun. Kavereiden kanssa en ole koskaan vaatteista tai kosmetiikasta paljon keskustellut, joten blogit olivat kanava saada tietoa kaikesta uudesta ja erilaisesta. Halusin tavaroita, joista en ollut ennen tietoinen enkä ollut ajatellut tarvitsevani. Aikaisemmin minulle riittivät hyvin mustat ja ruskeat kengät, yhtäkkiä piti saada punaisia, pinkkejä, sinisiä jne. Ei sillä, tuleehan niitä käytettyä, mutta harvoin, joten luultavasti selviäisin ilman keltaisia korkkareitani.

En kuitenkaan tuomitse blogimaailmaa mitenkään, se on kivaa viihdettä. Mutta kun on tällainen vaikutuksille altis niin kuin minä, niin helposti keksii itsekin "tarvitsevansa" sellaisen ja sellaisen tuotteen.

Janita kirjoitti...

Nei, nykyään minäkin nautin muotiblogien lukemisesta ihan viihteenä ja harrastuksena enkä koe enää samanlaista tarvetta shoppailla kuin vielä pari vuotta sitten. Rohkenen väittää, että ikä on tuonut järkeä päähän ja jos esim. omassa yläasteiässäni olisi muotiblogeja ollut, niin ne olisi varmasti vaikuttanut vielä enemmän omaan kuluttamiseen. Itse ainakin teini-ikäisenä olin kovin altis ulkopuolisille vaikutteille ja odotuksille.
Ja oon muuten kanssasi ihan samaa mieltä, että vaatetta tai muuta tavaraa, jota todella rakastaa, rakastaa myös vuosien päästä. Todisteena siitä laukku, jonka olen ostanut viisi vuotta sitten ja se on edelleen kaikista laukuistani käytetyin ja vähän ahdistaa, kun se nyt alkaa vedellä viimeisiään.

Tintti, mullekin tuli jossain vaiheessa toi, ettei vaatekaupasta enää mitään oikein raaskinutkaan ostaa, kun kirppiksellä oli tottunut parin euron hintoihin. Tosiaan muotiblogien lukeminen laajentaa omaa tietoisuuttaan huomattavasti ja välillä keksii ihan uusia (muka)tarpeita, kun näkee jotain ihanaa uutta, johon ei ole aiemmin törmännyt. Enkä minäkään siis muotiblogeja ole tuomitsemassa, mutta oma järjenkäyttö on sallittua. Sit jos on vähemmän järkeä päässä niin kuin mulla pari vuotta sitten, niin nopeasti sitä keksii tosiaan tarvitsevansa vaikka mitä siitäkin huolimatta, että vaatekaapit pursuilevat jo ennestään.

Hilja kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Itsellänikin on omaa tyyliä etsiessä tullut tehtyä monta turhaa ja epäonnistunutta kirppari- ja alennusmyyntiostosta. Iän myötä tosiaan on tullut järkeä päähän ostosten suhteen.
Blogien negatiivisesta vaikutuksesta en tosin osaa sanoa, koska minulla pahin ostosvimma sai vuosia sitten alkunsa siitä tosiasiasta, että minulla ei yhteen aikaan yksinkertaisesti ollut vaatteita ja tarvitsin aivan (oikeasti) uusia vaatteita (lähes koko vaatevarastollisen, koska kaikki vaatteeni olivat joko liian pieniä, suuria, kuluneita, reikäisiä jne..), joten aloin niitä vaatteita ahkerasti hankkimaan ja kiinnittämään muutenkin enemmän huomiota pukeutumiseen ja ulkoiseen olemukseeni. Jossakin vaiheessa tosin huomasin, että erilaisia ja erittäin yhteensopimattomia vaatteita alkaa olla jo hieman liikaa, mutta omaa uutta tyyliä ei ole löytynyt. Blogien löytäminen (ja nyt myöhemmin oman aloittaminen) on oikeastaan helpottanut vielä entisestään löytämään sitä, mikä on itselle sopivaa ja omaa tyyliä, ja ylipäätään auttanut jäsentämään ajatuksia pukeutumisen suhteen:)

Janita kirjoitti...

Hilja, se on kai väistämätöntäkin, että tyyliä etsiessä virheostoksia tulee tehtyä. Enkä minäkään tahdo loppuelämäkseni tähän tyyliin jumiutua ja oma tyyli elää jollain tapaa koko ajan, joten ehkä nyt hyvältä tuntuvat jutut tuntuvat viiden tai kymmenen vuoden päästä turhilta, jos klassikkoja ei oteta lukuun.

Henna kirjoitti...

Mäkin huomasin itsessäni tuon shoppailupakon aloittaessani bloggamaan. Taisinkin sitä sivuta myös itse jossain kulutusjutussani. Sinällään alan nykyisin olla kaikenlaisia manioita ja tietyntyyppisiä stereotypioita vastaan. Tarkoitan sitä, etten halua itse herkästi mennä minkään yhden ideologian mukaan vain siksi, että muutkin menee tai että se on pinnalla. Useinhan sitä höyrähtää sokeasti ja tahtomattaan johonkin yhteen totuuteen, vaikka se ei välttämättä olisikaan se, mitä sisimmässään tahtoo.

Vaikka haluan kyseenalaistaa kerskakulutuksen, haluan kyseenalaistaa myös ekologisuusvilltiyksen tai sen, mitä sanotaan ekoksi. Kirjoittelinkin siitä pätkää tänään ÄÖM-päivänä. Mun mielestä sun blogissa toteutetaan sitä omaa juttua, mikä näkyy blogisi mielenkiintoisuutena. Eikä tällaiset mielipidetekstit ole yhtään hullumpi lisä kirppariesittleyjen joukossa :)

Janita kirjoitti...

Sunshe, luinkin sun ÄOM-päivään liittyvän kirjoituksesi, jossa oli siinäkin hyvä näkökulma ja pointti. Mielipidetekstit varmasti rikastuttaisivat blogin sisältöä, mutta katsotaan nyt, mihin tää tekele lähtee kehkeytymään.

 
>