Satsuma on ilo

Hei, olen kai vähän pöhkö, mutta mut yllätti äsken tahto jakaa teidän kanssa arjen pieniä ilon asioita. Tuskastuttavan hitaasti etenevää kevättä on synkistelty tarpeeksi. Yhden tämän arkipäivän iloistani kohtasin kaupan hevi-osastolla. Rakastan satsumoja yli kaiken, mutta olen tosi kranttu ja vain tietynlaiset satsumat kelpaavat mulle. Koko talven hedelmähyllyt ovat pursuilleet ällöistä klementiineistä ja mandariineista, mutta nyt mun lempparisatsumoja saa taas! Ostin samantien puolitoista kiloa. Poikaystävä ei käsitä sitä, että hedelmästä pystyy tuntemaan ja näkemään jo sen ulkomuodon perusteella, onko kyseessä hyvä vai paha hedelmä. Mut se ei syökään hedelmiä kuin silloin, kun joku toinen kuorii ne valmiiksi.

Satsuman lisäksi muita arjen pieniä iloja:

• jokainen aurinkoinen päivä
• lumesta vapaat (vaikkakin märät) asvalttitiet
• BodyPump
• treenaaminen ylipäätään viiden flunssapäivän jälkeen
• toppatakki on oikeesti vihdoin liian kuuma
• kävelylenkki pitkästä aikaa rakkaimman koiran kanssa
• lihapullakastike ja perunamuusi
• se, että vapaaehtoisesti alkaa tehdä jotain koulutehtävää ja oikeasti tuntee jotain mielenkiintoakin sitä kohtaan (joo ei tarvii varmaan pelkää, että tämä kestää kauan)
• koiranpennusta haaveilu
• aamupuuro
• se, että on aikaa uppoutua lukemaan lehteä sohvan nurkkaan
• hyvä ripsiväri
• löytää kirpputorilta kengät, jollaisia on etsinyt yli puoli vuotta ja joita ilman oma henkilökohtainen kevät ei kai tulisi

Viimeisestä lisää heti, kun olen luonnon valon kannalta suotuisaan aikaan kotona räpsimässä valokuvia...

Mikä teki sinut tänään iloiseksi?

NOIR

En tiedä, johtuuko sortuminen iltavuoron jälkeisestä väsymyksestä vai (jälleen kerran) pettymykseksi osoittautuneesta H&M:n tilauksesta, mutta avattuani Nellyn uutiskirjeen sähköpostista ja tultuani tietoiseksi tämän Mangon collegepuseron olemassaolosta, en voinut välttyä nopealta piipahdukselta Nellyn nettishopissa. Täydellinen malli, täydellinen väri ja makee printti. Toivottavasti en pety, kun paketti kolahtaa postiluukusta!

kuva: nelly.com

Tiikerihuivi

Mieleeni muistui taas maanantaina, miksi Hakaniemen Fida on lemppari-Fidani. Sieltä voi tehdä huikeita löytöjä (melko) halpaan hintaan. Oon muistaakseni aiemminkin tästä paasannut, mutta myös Fidoissa hinnat ovat mun mielestä nousseet parin viime vuoden aikana ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. En silti maksanut itseäni kipeäksi tästä Tiger of Swedenin villahuivista (86% villaa). Se rokotti rahapussia 12 euroa. Niin mun tyylinen vaate.

Pitsiselkä

Olin lauantaina piiitkästä aikaa live-kirppiksellä Vallilan Valtterissa. Saalis ei ollut kovinkaan runsas, mutta laatu korvaa määrän. Mieluummin löydän yhden tai kaksi asiaa, joita rakastan ja jotka todella tulevat käyttöön, kuin hamstraan kassit täyteen vaatteita ja laukkuja, jotka jäävät vaatekaapin perukoille käyttämättöminä. Tällä kertaa löysin Stella McCartneyn urheilutrikoot 4 eurolla (hullu löytö!) ja topin, jollaisessa olen unelmoinut viipottavani ensi kesän.

Olen siis unelmoinut painijaselkäisestä topista, jossa olisi ainakin osittain pitsimäinen selkäpuoli. Ihastuinkin samantien tähän toppiin, jossa on pitsimäisesti virkattu selkä. Niin rakkautta! Hiekanväriin taittuva haalean ruskea sävykin on yksi niistä väreistä, joille olen pitkän mustan ja valkoisen rakastamisen jälkeen hiljalleen alkanut lämmetä. Ihan paras löytö, erityisesti kun myyjäkin pyysi hyväkuntoisesta topista vain euron!

Nyt en vain malttaisi odottaa enää päivääkään kesää....

Armeijahaaveita

Arvatkaa mitä! Olen mennyt ihastumaan vähän varkain khakin- ja oliivinvihreään, sotilaallisiin leikkauksiin ja yksityiskohtiin vaatteissa ja reisitaskuhousuihin (huh, en voi uskoa tätä todeksi, sillä reisitaskuhousuja jos jotain olen kammonnut!). Balmainin spring 2010 ready to wear -mallisto kolahti lujaa armeijavaikutteisten asujen osalta. Palaan uudestaan ja uudestaan helmikuun Trendin sivulle 52 ja imen itseeni inspiraatiota. Jos jollain teistä sattuu olemaan lehti kotona, niin vasemman yläkulman ja oikean alakulman catwalk-kuvat sykähdyttävät joka kerta, kun näen ne.

Vapaapäivän ajankuluksi vilkuilin parin verkkokaupan ja Zaran armeijavaikutteisten vaatteiden antia ja väkersin niistä nopsasti kokoon kollaasin. Beyond contemporaryn Bea on muuten yksi Zaran housujen onnellinen omistaja... Armeijahenkisiä housuja voisi ehkä harkita katsovansa kaupasta, kirpputorilta tuskin löytyy muita kuin niitä reisitaskukammon aiheuttaneita hirvityksiä. Istuva, sotilaallinen ja haaveissani oliivinvihreä armeijavibainen jakku/takki voisi sen sijaan löytyä kirppikseltäkin kenties...

Balmainin malliston kuvat style.comista, kollaasin kuvat Zaran, H&M:n ja Elloksen Catalog Outletin sivuilta.

Ajalta ennen blogia

Mooi! Hurjan pitkä aika taas vierähtänyt viime merkinnästä. Pari viikkoa sitten alkanut työharjoittelu imi taas kaikki mehut musta ekan viikon aikana ja viime viikko menikin tiiviisti joko työharjoittelussa tai sitten palkkaduunissa. Kirpputorille en ole ehtinyt tammikuun alun jälkeen, mutta tänä lauantaina aion pitkästä aikaa ehtiä tonkimaan Valtterin kirppistä! Koska tylsää ja lyhyttä kuulumispostausta ei kukaan jaksa lukea, ajattelin jakaa kanssanne pari lempparikirppislöytöäni vuoden 2009 alusta. Tässä blogissa niitä en ole esitellyt, mutta aikaisemmassa blogissani ne ovat vilahtaneet eli saattavat olla tuttuja jo joillekin.

By Malene Birger -pusero 10€

Biker-tekonahkatakki 4€

Nahkalaukku, johon lisäsin ketjun itse, muistaakseni kai 3€

Nilsonin saappaat 3€

Mokkanahkainen hapsutakki 3€

Paljettiballerinat muistaakseni 4€

Synttäritakki

Huh, mitä vauhtia viikot vierivät! Edellisestä postauksestakin on taas aikaa viikko, vaikka tuntuu siltä, että vastahan kirjoitin edellisen kerran blogiin. Jos sama meno jatkuu, on huhtikuu täällä nopeammin kuin olen koskaan uskaltanut odottaa ja kuvitella.

Vanhenin taas vuodella helmikuun alkupuoliskon aikana. Viime viikonloppuna oltiin viikonlopun ruokaostoksilla Jumbossa ja piipahdettiin parissa vaatekaupassa samalla. Zarassa oli ihan tajuttomat loppualet meneillään ja löysinkin mm. sen taivaansinisen kauluspaidan, jota ilman kevät ei saapuisi koskaan. Lisäksi kassalle matkasi ihan tajuttoman makee välikausitakki (64% villaa!). Kärvistelen entistä kiukkuisemmin pakkassäissä enkä jaksa odottaa enää päivääkään, että lämpömittari kohoaa nollan tuntumaan tai vähän päälle, että pääsen käyttämään uutta synttäritakkiani! Odotusta on toistaiseksi lievittänyt vähän takin silittely ja sovittelu aina ohi kulkiessa, mutta ei se enää kauan riitä.

Oon tajuttoman rakastunut uuteen takkiini. Se istuu niin nätisti, napakasti ja hyvin ja sopii tyyliini ja tämän hetken tyylillisiin mieltymyksiin täydellisesti. Malli on tavallaan klassinen, mutta leikkaukset, vetoketjut ja soljet tuovat kuitenkin eloa ja kontrastia liialle klassisuudelle. Tummanharmaa väri, soljella pystyyn nostettava kaulus ja takaa lyhyempi leikkaus on suurta rakkautta. Takki ja muutkin samalla reissulla ostetut vaatteet ovat siis lahja poikaystävältä, joka Zaran kassajonossa ilmoitti, että tahtoo ehdottomasti ostaa vaatteet mulle lahjaksi. :)

Nyt on pakko siirtyä kotitentin pariin. Luulin, että luentojen tenttiminen kotitentillä ei olisi homma eikä mikään, mutta olin väärässä. Koko aamupäivä on mennyt useamman melkein 100-sivuisen PowerPoint-esityksen läpikäymisessä ja ymmärtämisen yrittämisessä.

Kaipuu klassiseen

Kevät on kai jonkinlaista uudistumisen aikaa. En tiedä, johtuuko oma yllättävä vaalean-/taivaansinisen kauluspaidan himo kevään lähestymisestä vai aikuistumisesta vai mistä, mutta viime aikoina olen löytänyt itseni haikailemasta vaatekaappiin tiukkaa ja hyvin istuvaa taivaansinistä kauluspaitaa (eli siis vähän tummempaa kuin kuvituksena olevat paidat). Myös hennon lila kauluspaita voisi olla makea... Löydän itseni suunnittelemasta asuja sellaisen vaatekappaleen ympärille, jota en vielä edes omista. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että oma kevät ei voi saapua ilman uutta kauluspaitaa.

Hassua, kuinka oma tyyli muokkaantuu, vaikka hetken uskookin löytäneensä sellaisen tyylin, johon voisi jumiutua ikuisuudeksi. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella pukevani kauluspaitaa päälle arkena. Vaatekaapissa roikkuu se yksi ainut klassinen valkoinen kauluspaita ihan vain juhlavampien tilaisuuksien varalta. Tänä kevättalvena olen huomannut kaipaavani kaikkea suhteellisen klassista, kuten tämä kauluspaitavillitys. Tarvitsen kevääksi myös mustat nahkaiset ballerinat, mutta tahdon ne ilman niittejä, kettinkejä ja muita turhia rockviboja. Vuosi sitten kuvittelin eläväni loppuelämän niitein, ketjuin ja vetskarein koristelluissa vaatteissa ja kengissä. Tummanpuhuvasta, vähän ehkä rocksärmäisestä tyylistä en ole luopumassa, mutta nyt kaipaan nahkan ja ketjujen seuraksi jotain klassista ja raikasta, vähän myös väriä.

Eka kuva: Facehunter, toka kuva: The Sartoalist

Eskimon takki

Arvatkaa mitä! Kirpeä pakkanen ulkona on hellittänyt ja äsken kioskilla ja kaupassa käydessä aurinko paistoi, ehkä ihan vähäsen lämmitti myös poskia ja linnut lauloivat pensaissa! Toivoa kevään saapumisesta on ehkä sittenkin! Oon kuitenkin kyyninen ja varma, että pakkasista saadaan kärsiä vielä monet kerrat, mutta arvatkaapas, kuka ei aio enää palella tänä talvena!? No minä!

Hain tänään Elloksen paketin kotiin, johan paketin saapumista ehdinkin odotella melkein pari viikkoa. Oon tottunut pettymään usein netistä tilattuihin vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin, joten yllätys, ilo ja onni on suuri, kun paketin uumenista paljastui mielikuviani ja odotuksiani paremmin vastaava eskimotakki kuin olin uskaltanut odottaakaan! Ja kerrankin Elloksen 34 ei pyöri päällä.

Oon etsinyt koko talven vaatekaupoista pepun puoliväliin yltävää, malliltaan kapeaa ja vartalonmyötäistä, hupulla varustettua toppatakkia, jossa on muhkea karvareunus. Irrotettava huppu on plussaa, vaikka paukkupakkasilla olenkin hyvin onnellinen paksusta hupusta. Metallinen vetoketju ja hupun nöyrit, joissa roikkuu metalliset kiristyssysteemit, ovat myös tosi mieluinen takkiin persoonallisuutta tuova lisä. Vyötäröllä takin sisäpuolella kulkee kiristysnyöri, jolla paksuunkin eskimotakkiin saa taiottua naisellisempaa muotoa. Vaikka tykkään kyllä hurjasti ihan suoranakin takista. Elloksen kuvauksen mukaan takin kankaan pitäisi myös olla tuulenpitävä ja vettähylkivä.

Elloksen kuva takista ei muuten vakuuttanut mua juurikaan ja ehkä siksi en uskaltanut toivoa ja odottaa takilta oikeastaan mitään. Onneksi uskalsin kuitenkin ottaa riskin, sillä oon niin onneni kukkuloilla nyt takin vuoksi. Lompakkoa takki rokotti -30% alennuksen jälkeen kolmisenkymppiä eli ei paha. Kivointa oli myös se, että Ellos tarjosi viikolla, jolloin takin tilasin, ilmaiset toimituskulut.

Mitä te tykkäätte näistä karvareunuksista eskimotakeista? Mulle oikeastaan on aikaisemmin tullut niistä mieleen lähinnä möhköfantti, mutta tämän talven aikana oon ihastunut yllättäen muhkumpiinkin takkeihin, kunhan ne ovat kauniisti leikattuja ja istuvat muhkeudestaan huolimatta hyvin päälle. Oon onnellinen, että pitkän etsinnän jälkeen olen löytänyt omani.

Niin ja selvennykseksi vielä, että tämä takkihan on siis tilattu uutena. Kaikki aiemmat tähän asti blogissa esitellyt vaatteet, kengät ja asusteet ovat second handina hankittua. Mitä mieltä te lukijat olette siitä, että sisällyttäisin blogiin second hand -löytöjen lisäksi myös jotain uutena ostettuja juttuja, jos ne ovat erityisen hienoja tai olen itse hullaantunut niihin? Mistä te haluatte lukea tässä blogissa?

Kun mies on poissa, ompelukone hyppää pöydälle

Minulla ja ompelukoneella on viharakkaussuhde. Pidän kyllä ompelemisesta ja tahtoisin kovasti kehittyä siinä. Ompelukone ei vain taida pitää minusta kovinkaan paljon. Se kiukuttelee ja sen mielipuuhaa on vetää alalanka myttyyn puolakoteloon. Tapahtumat johtavat yleensä aina pinnan kiristymiseen ja räjähdykseen, jolloin kukaan lähellä oleva ei säästy ilkeiltä sanoilta ja raivoamiselta. Siksi ompelenkin nykyään vain silloin, kun olen yksin kotona. Joitakin viikkoja sitten poikaystävä lähti koko päiväksi pilkille ja minä surruttelin, taistelin ja kiroilin ompelukoneen kanssa koko sunnuntaipäivän.

Löysin vuosi sitten kirppikseltä aivan liian suuren, nilkkoihin asti yltävän, ruman a-linjaisen hameen (ylhäällä vasemmalla). Ihastuin kuitenkin kivipestyyn ohueen farkkukankaaseen, joten hame oli pakko lunastaa eurolla omaksi. Tarkoitus oli kaventaa, pienentää ja muokata malli jo viime kesää varten, mutta mulla nämä tuunausprojektit tuppaavat aina venymään...

No, joitakin viikkoja sitten sain vihdoin tartuttua projektiin ja kaiken ompelukonekiukun jälkeen olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Onhan toi vähän omatekoisen näköinen ja voisi olla huolitellumpi, mutta pidän siitä silti. Kuvasta ei malli käy oikein ilmi, mutta hame on pallomainen. Helmassa kulkeva kangaskaistale pingottaa kankaan kivasta jaloista tiukaksi, niin ettei helman alta vilku pikkuhousut, mutta malli on silti miellyttävä ja rento päällä. Rakastan pallohelmaisia hameita! Hame kaipaa seurakseen enää vain mustan yksinkertaisen tiukan topin, kesäiset pikkukengät ja ranteisiin kasan koruja - ja olen valmis kesäkaduille!

Tuoksuvinkit jakoon!

Sain poikaystävältä joululahjaksi hänen omin käsin askarteleman lahjakortin, joka olisi tarkoitus käyttää ensi lauantaina, jos suunnitelmat eivät pahemmin muutu. Lahjakortti sisältää muun muassa valitsemani uuden hajuveden, poikaystävä kun tahtoi varmistaa, että tuoksu on varmasti mieleinen. Olen käynyt tuoksuttelemassa tammikuun mittaan useasti eri tuoksuja Stockmannin hajuvesiosastolla ja muutama vahva suosikki onkin jo mielessä. Mutta mitä jos jokin varteenotettava ehdokas onkin jäänyt huomaamatta? Siksi pyytäisinkin teitä ihania lukijoitani jakamaan omat tuoksusuosikkinni! Mikä on sinun suosikkituoksusi? Miltä se tuoksuu?

Itsehän en hajuvesistä juuri mitään tiedä tai tajua, mutta oman tuoksuni toivoisin olevan ainakin tummahko, syvä, intensiivinen, kukkainen, pehmeä, ehkä hieman mystinen. Liian makeista tai pistävistä tuoksuista en pidä. Tahdon myös tuoksun pysyvän iholla pitkään, siksi jätän eau de toilettet suosiolla hyllyyn. Niillä on tapana haihtua iholtani liian pikaisesti.

kuva täältä

Bloglovin

Oon kurkkuani myöten täynnä Blogilistan viimeaikaista kiukuttelua. Kiukuttelusta suivaantuneena ajattelin tutustua vihdoin myös Blogloviniin ja lisätä samalla mahdollisuuden seurata blogiani myös Bloglovinin kautta. Mutta joku teistä lukijoista olikin jo lisännyt blogini Bloglovinin listalle (oikeastaan kahteen kertaan). Pointtini siis oli, että jatkossa blogiani on mahdollista seurata myös Bloglovinin kautta. Nyt kiirehdin kouluun, moikka ja kivaa päivää kaikille!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

PS. No Fashion Victimsissä alkoi tänään Blogibileet, tänään arvotaan lahjakortti Vilaan!

Tinakorutyttö

Pakkasasteiden lasku siedettäviin lukemiin tämän viikon aikana ilahdutti. Harmi vain, että myös aurinko karkasi samantien jonnekin paksujen harmaiden pilvimassojen taakse. Siksi kai nämä postauksetkin tulevat viiveellä. Vihaan kuvata käyttäen kameran salamavaloa, koska se vääristää kaiken. Tänään luonnon valoa riitti puolilta päivin sen verran, että sain napattua kuvan viikon takaisesta kirppislöydöstä, tinakorusta. Kaikessa rosoisuudessaan se on musta aika kaunis. Kokonaan mustat asu eivät muuta rinnalleen kaipaakaan. Tinakorussa riittää yksityiskohtia katsottavaksi.

Kukonaskeltakki

Niin kuin alkuviikosta mainitsinkin, käväisin tosiaan Hakaniemen Fidalla tiistaina tarkastamassa liikkeen sen hetkisen tarjonnan, kun alepäivätkin sattuivat sopivasti tälle viikolle. Olen pariin otteeseen tehnyt melko huikeita löytöjä juuri Hakaniemen Fidalta. Siksi se onkin mun lemppari-Fida. Liike on tarpeeksi pieni, että sen katsastaa tarpeen tullen nopeastikin. Silloin kun Hakaniemen Fida pari vuotta sitten avattiin, sitä markkinoitiin enemmän katumuotiin keskittyvänä Fidana muiden Fidojen rinnalla. Alkuun tarjonta ehkä olikin mielestäni parempaa kuin nykyisin. Tosin olenhan itsekin muuttunut ronkelimmaksi löytöjen suhteen, mutta siltikin Hakaniemen Fidan valikoima on mun mielestä nykyään aika yhteneväinen muiden liikkeiden valikoiman kanssa.

Tiistaiseltakaan reissulta ei mitään löytynyt, mutta tahdon esitellä teille nyt Marks&Spencerin villakangastakkini, jonka ostin Hakaniemen Fidalta avajaispäivänä. Se on 100% lampaan villaa ja ainoa villakangastakki, jolla olen pärjännyt myös näissä vähän turhan pitkään jatkuneissa -15 asteen pakkasissa. Kukonaskelkuosihan oli joitakin vuosia sitten pinnalla ja moni varmasti sai siitä silloin (tai jo aikaisemmin) yliannostuksen. Mun silmää kukonaskelkuosi on kuitenkin aina miellyttänyt, enkä ole vielä siihen kyllästynyt (tuskin koskaan kyllästynkään). Hihat ovat vajaamittaiset, ja rakastankin niitä juuri siksi. Ohuiden sormikkaiden päälle voi vetää rannekorut näkyviin eikä niitä tarvitse piilotella takin hihojen suojissa.

Takki maksoi avajaispäivänä muistaakseni 7 euroa. Toki hinnoissa saattoi olla silloin mukana avajaishuumaa, mutta kyllä Fidallakin saa nykyään pulittaa vähintään tuplahinnan takeista. Hintataso on mielestäni pikku hiljaa Fidallakin alkanut kipuamaan ylöspäin.

Fidassa vaatteet -50%

Moi!

Olen kiitämässä ihan just salille pilates-tunnille, mutta sitä ennen vinkkaan teille, että pääkaupunkiseudun, Keravan ja Järvenpään Fidoissa alkoi tänään vaatteiden -50%-alemyynti. Ale kestää lauantaihin 9.1.2010 saakka. Ajattelin ratsata huomenna suokkarini eli Hakaniemen katumuoti-Fidan, kun oon joka tapauksessa liikkumassa keskustan suuntaan. Tulkaa kertomaan, jos löydätte jotain!

kuva: Fida