Tiger of Sweden & raitapaita

Melkein nukuin pommiin tänään. Tavallisesti tarvitsen aamutoimiin tunnin verran aikaa, koska inhoan kiirettä aamuisin. Tänä aamuna tuli kuitenkin todistettua, että aamutoimista on edelleen mahdollista selviytyä myös vajaassa puolessa tunnissa, jos tahtoa riittää. Ehdin siis siihen bussiin, johon oli tarkoituskin ehtiä ja olin yhdeksän paikkeilla Valtterissa. Musta on tullut aika ronkeli vähän kaiken pukeutumiseen liittyvän suhteen. Oikeastaan se on vain hyvä, koska virheostoksiakin tulee tehtyä nykyään vähän. Tänään kelpuutin mukaani vain Niken pinkin hupparin. Vähän epäilen, kiinnostaako ketään muita kuin urheilijoita urheiluvaatelöytöni, joten esittelen mieluummin kahden viikon takaiset paitalöydökset.

Valokuva ei todellakaan tee oikeutta tummanharmaalle, ohuelle, mutta lämpimälle Tiger of Swedenin neuleelle. Mulle normaalisti liian reilusta L-koosta huolimatta neule istuu hyvin päälle. Ihanan rennosti ja väljästi, muttei näytä silti miltään säkiltä. Neuleen koostumuksesta liki 70% on villaa, joten neule myös lämmittää mukavasti. Rakastan tota napitettavaa korkeaa kaulusta! Rahapussi kärsi naurettavan vähän näin hyväkuntoisesta ja lämpimästä puserosta. Myyjä pyysi neuleesta 4€.

H&M:n raitapaita vähän epäilytti ostohetkellä, koska en ollut oikein varma tosta rusetista ja raidoista. Nappasin kuitenkin puseron matkaan 0,50 eurolla ja onneksi nappasin, koska tällä hetkellä oon tosi rakastunut raitapaitaani. Raitapaidat ei normaalisti oikein iske muhun, mutta tällaiset ohuttakin ohuemmat raidat näyttävät oikeastaan yllättävän kivoilta.

Yrttitarhuri

Green Fashion Freak -blogia kirjoittava Nei haastoi meidät muut bloggaajat kirjoittamaan ilmastonmuutosaiheisen postauksen tänään 15.lokakuuta Blog Action Daynä. Oma toimintana ilmastonmuutoksen hidastamiseksi on vielä kovin vaatimatonta: muistan irroittaa kännykän laturin töpselistä latauksen jälkeen, käytän joukkoliikennevälineitä ja puuvillakassia ruokakaupassa asioidessani, koluan kirppiksiä ja olen vähentänyt huomattavasti halpisrättien shoppailua kuluneen vuoden aikana. Silti petrattavaa on. Tänä kesänä kasvatin omalla kuistilla yrttejä, joista viimeiset varret kuivatin ja säilöin purkkeihin talvea varten. Kreikkalainen pienilehtinen basilika ehti harmiksi paleltua ennen kuin pelastin kukkaruukut sisätiloihin, mutta kreikkalaisesta basilikasta ja sitruunatimjamista sain pari purkkia kuivatettua yrttiä.

Kuivatin yrtit ihan vain keittiön pöydällä, mutta yrttien kuivatus uunissa on myös mahdollista. Huoneenlämmössä yrttien lehdet ja varret kuivuivat rapsakoiksi ja mureneviksi viikossa.

Kreikkalaisen oreganon lehdet murskasin morttelilla, joka on äidiltä lainassa.

Sitruunatimjamin pikkuruiset lehdet säästyivät mörssäämiseltä.

Valmiit maustepurkit maustehyllyllä.

Kreativ Blogger?

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Little Miss -blogin Sunshe lähetti mulle tunnustuksen, joka piristi kivasti väsyn ja kiukun keskellä. Stressasin viime yönä silmätulehduksen uusineen ja nukuin vähän turhan vähän. Kiitos siis Sunshelle kivasta ylläristä! Mieluiten kiittäisin lähettämällä tunnustuksen takaisin, sillä Little Miss on yksi mua eniten inspiroineista blogeista viime viikkoina.
Tarkoituksena on kuitenkin takaisin lähettämisen sijaan lähettää tunnustusta eteenpäin, joten pähkäilyn jälkeen tunnustus lähtee seuraaville seitsemälle bloggaajalle: Auroran henkareiden Auroralle, Pupulandian Jennille, Elle est -blogin Nialle, Clean-blogin Maylle, Vendetalle, Green Fashion Freakin Neille ja Tyyliä metsästämässä -blogin Tuhlaukselle. Kaikkien kirjoittajien blogit ovat inspiroineet mua viime aikoina.
Ja sitten niihin seitsemään asiaan, joita ette ehkä tienneet:

1. Kammoan muovisia astioita. En kerta kaikkiaan pysty syömään tai juomaan astioista, jotka on valmistettu muovista.
2. Olen seurustellut koko nuoruuteni saman miehen alun kanssa.
3. Olen koukussa urheiluun. Aina aikaisemmin kovin pakkopullamaiselta tuntunut lenkkeily on viime aikoina noussut salakavalasti lempparikseni.
4. Pullista puheen ollen, olen onnistunut sytyttämään pullapitkon tuleen uunissa.
5. Olen stressihiiri (minkä ehkä voitte päätellä viimeöisestä silmäpaiseilusta).
6. Hampaassani oli ekan kerran reikä 22-vuotiaana.
7. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta.

Astetta järeämmät

Ulkona sataa räntää. On kai aika kaivaa esiin syysmyrskyjen varalta astetta järeämmät kengät, maiharit. Kun kuiva asfalttipinta muuttuu jääkerrokseksi, en varmaan muita kenkiä enää käytäkään...

Ketjuröykkiö

Oon ollut oikeastaan aina aika huono käyttämään muita koruja kuin korviksia. Oon laiska ja muistamaton korujen suhteen ja lisäksi aamuisin niin kiireinen, että korujen olemassaolo ja uupuminen asusta muistuu mieleen yleensä vasta bussissa. Tänä syksynä olen oikeasti harpannut ison askeleen korujen käytössä. Ranteesta löytyy useimpina päivinä jonkinlainen koru. Rannekorut tuntuvatkin jotenkin enemmän omilta kuin kaulakoristukset. Niissä on monesti enemmän asennetta kuin kaulakoruissa.


Eilen törmäsin kuitenkin Valtterissa koruun, joka sykähdytti ja tuntui omalta, sellaiselta korulta, jota tahdon pitää ihoani vasten. Kettinkikorussa on myös sitä asennetta, jota arkikoruilta kaipaan. Koru on Morganin ja pulitinkin siitä 7 euroa onnistuneen kolmen euron tinkauksen jälkeen. Tiedän, että olisin kaivannut enemmän korua kuin niitä seitsemää euroa, jos olisin laskenut ketjuröykkiön takaisin pöydälle.

Ripsaritragedia

Tragedia kohtasi mua IsaDoran meikkihyllyllä eilen. Ripsiväri, johon olen luottanut viimeiset viisi vuotta, on poistunut tuotannosta. Ihana sisko lahjoitti mulle omasta laatikostaan löytämänsä avaamattoman kyseisen sorttimentin ripsivärin. Todellisuudessahan tämä on vain keino lykätä väistämätöntä vähän vielä. Edessä on siis uuden lemppariripsarin metsästys ja olen enemmän kuin iloinen kaikista ripsarivinkeistä!

Sydämen tykytyksiä

Eilinen syysmyrsky, kolea sää ja koko päivän jatkunut kova vesisade oli omassa syksyssäni taitekohta. Pakkasin viimeisetkin pikkukengät kenkälaatikoihin ja kaapin perälle odottamaan ensi kevättä ja kuivia asvalttikatuja. Samalla loputkin nilkkurit ja saappaat pääsivät eteisen yläkaapeista taas esille. Tai melkein kaikki. Tänä aamuna kesken aamupuuron tajusin, että yksi nilkkuripari jäi johonkin kaappien kätköihin piilosille. Aamupuuro jäi väistämättä kakkoseksi pöydälle jäähtymään. Pengoin eteisen yläkaapit uudelleen. Pengoin koko räjähtäneen varastona toimivan vaatehuoneen läpikotaisin. Pengoin omat ja poikaystävän vaatekaapit. Ei missään merkkiäkään rakkaista nahkanilkkureista. Tiesin, että jossain asunnon kätköissä kenkien oli pakko olla, mutta sydämeni tykytti silti kiukkuisesti ja peloissaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Nilkkurit löytyivät lopulta vaatekaappien päältä, seinään kiinni työnnetystä laatikosta, jonka havaitsin vasta sängyn päällä seistessäni.

Heräsin muuten tänä aamuna Ellen lehtimyyjän puhelinsoittoon. Olen kuulemma ollut erityisen hyvä asiakas Ellelle ja he tahtoisivat tehdä mulle erityistarjouksen. Huvittavaa, sillä en ole elämäni kuuna päivänä tilannut Elle-lehteä. Sanoin jo tässä vaiheessa, että kiitos, mutta en ole tilaamassa nyt mitään. Lehtimyyjä oli siihen ihan okei, okei, ei tarvitse. Ja seuraavassa hetkessä sitten myymässä lehteä mulle sillä erityistarjouksellaan. Olin vähän kiukkuinen, mutta lähinnä huvittunut.

Tänäänkin taivas on pilvessä ja asunnon ainoaan kirppislöytöjen otolliseen kuvauspaikkaan paistaa aurinko vasta iltapäivällä ja näin aamupäivällä sinne ei millään riitä valoa tarpeeksi. Löytöjen kuvaaminen jää siis tältä päivältä, mutta ehkä huomisaamuna paistaisi aurinko?

Saappaat jotka yltävät yli polven

Aika on viime aikoina kulunut ihan älytöntä tahtia. Viikot vaihtuvat ja äkkiä tajuan, etten ole taaskaan kirjoittanut mitään viikkoon. Nyt mulla on kuitenkin jaettavana jotain sellaista, jota olen kauan kaivannut ja etsinyt ja joka saa sydämeni hyppimään onnesta.

Viime syksystä asti oon kirppiksiä kiertäessäni ollut erityisen valpas silmäilemään myös kirpparipöytien alla olevaa rojua siinä toivossa, että löytäisin jonkin pöydän alta unelmieni saappaat, jotka yltäisivät yli polven. Unelmieni saappaita on tullut vastaan hirveän harvakseltaan ja nekin harvat ovat aina olleet omaan koon 36 jalkaani auttamattomasti liian isoja. Pari viikkoa sitten liippasi jo aika läheltä, kun törmäsin vain koon liian suuriin saappaisiin. Vaan niin se koko 37 on kuitenkin liian iso ja pettyneenä laskin saappaat takaisin pöydälle. Nythän ylipolvensaappaita löytyy jo yhden jos toisenkin kenkäkaupan tarjonnasta, mutta kierrätetyssä ja second handissa on oma viehätyksensä. Siksipä jatkoin sinnikkäästi etsintöjäni enkä langennut houkutukseen hankkia omat unelmasaappaani niin paljon helpommalla, kävelemällä lähimpään kenkäkauppaan.

Unelmieni saappaat tulivat lopulta vastaan huuto.netissä, jonka saapastarjontaa olen kytännyt myös ahkerasti jo vuoden verran. Pelkäsin, että saappaiden hinta nousisi alhaisesta lähtöhinnasta huolimatta korkeuksiin. Kuka nyt ei haluaisi näitä Pertti Palmrothin upeuksia omakseen? Pelko osoittautui turhaksi, sillä olinkin ainut huutaja ja sain unelmieni ylipolvensaappaat omakseni vain 13,50 eurolla. Hyväkuntoisten, suomalaisten, menneiden vuosikymmenten kenkien arvo on oikeasti niin paljon suurempi, että melkein hävettää, millaisella pilkkahinnalla sain saappaat omakseni.

Saappaiden varsi on mokkanahkaa. Kääntökaistaleen ja nilkan alapuolinen materiaali ovat nahkajäljitelmää. Nämä istuvat jalkaan niin hyvin, vaikka panikoinkin huudon voitettuani, että saappaat ovat superkapeaa mallia ja urheilijanpohkeeni eivät niihin mahdu! Turha pelko sekin, saappaat eivät purista eivätkä kiristä mistään kohtaan.

Arvatkaa vain, kuinka onnellinen ja iloinen olen nyt löydettyäni vihdoin täydelliset, unelmien ylipolvensaappaat!?

Helmipaljettilaukku

Paljetein ja helmin kirjailtu juhlava pikkulaukku löydetty Valtterista pari viikkoa sitten. Kustansi 3 euroa. Nyt oon valmis pitkän ja pimeän talven juhliin!

Kasari-Rykiel

Olin taas tänä aamuna Valtterissa kirppiskierroksella, mutta vähän epäilen, ettei muita juurikaan kiinnosta urheiluvaatelöytöni ja se yksi pitkään vaatekaapista puuttunut musta pitkähihainen tunika, jonka tänään vihdoin löysin. Törmäsin kierroksella kummitätiin ja pikkuserkkuun, jonka kanssa olin koko lapsuuden kirjeenvaihdossa. Kirpparit on arvaamattomia paikkoja, oon törmännyt siellä niin monesti yllättäviin tuttuihin, joiden en ole tiennyt olevan laisinkaan kiinnostunut kirppisideasta.

No mutta siis asiaan. Niiden urheilurytkyjen sijaan esittelen ranskalaisen suunnittelijan, Sonia Rykielin hiilenmustan collegepaidan, joka myyjän mukaan on ehtaa kasaria. Wikipedia kertoo, että Sonia Rykiel oli ensimmäinen suunnittelija, joka jätti vaatteiden saumat vaatteen ulkopuolelle näkyviin ja joka painatti kirjoitusta puseroihin. Omassa löydössäni ovat kummatkin elementit olemassa: ihastuttava kiiltävillä pikkukivillä painettu tekstikirjoitus ja vaatteen ulkopuolella olevat sivu- ja hihasaumat. Tykästyin myös collegepuseron väljään malliin, joka kuitenkin istuu kivasti eikä näytä säkiltä vain juuri ja juuri navan peittävän pituuden ansiosta. Myös materiaalin pehmeys ja kulumattomuus tekivät vaikutuksen.

Pusero tarttui mukaani jo viime lauantaina Valtterissa. Maksoin siitä 10€. Tarkoitus oli esitellä pusero jo aikaisemmin viikolla, mutta yllättäen kuluva viikko on ollutkin todella raskas.

Työharjoittelun alkaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uudessa työyhteisössä oman paikan etsiminen on verottanut voimia ja olen iltaisin kyennyt lähinnä makaamaan sohvalla ja kiukuttelemaan väsymystäni. Viimeinen niitti jo muutenkin raskaaseen viikkoon oli eilinen hätä, suru, shokki ja paniikki, kun luulin joutuvani saattelemaan maailman rakkaimman koiran, jonka kanssa olen kasvanut, viimeiseen uneen. Eläinlääkäri totesi lemmikkimme sairastavan kuitenkin "vain" vestibulaarioireyhtymää, joka on melko tyypillinen vanhojen koirien sairaus ja paranemisennuste erittäin hyvä. Nyt rakas toipuu jo onneksi.

Mummo- ja herrainkenkien risteytys

Moi! Onpa siitä paljon aikaa, kun oon viimeksi mitään kirjoitellut. Koulutehtävät ja niistä stressaaminen ovat tappaneet motivaation kirjoittaa kiireessä blogia. Alkusyksyn puristus alkaa nyt kuitenkin olla takana ja maanantaina alkaa työharjoittelu. Se tarkoittaa sitä, että en istu joka ilta joko nenä kiinni kirjassa tai kirjoittamassa jotain esseetä tai ryhmätehtävää, jes!

Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä (no okei, viime kerrasta on joku vähän vajaa kuukausi aikaa). Olin unohtanut laittaa herätyskellon illalla soimaan, mutta kulta onneksi älysi herättää mutkin, kun oli itse aikaisin hereillä. Olisin ollut murtunut, jos kirppisreissu olisi mennyt puihin pommiin nukkumisen takia. Oon vähän sitä mieltä, että Valtteriin on parempi lähteä aikaisin aamulla, niin tekee parempia löytöjä.

Tässä nyt yksi tämän aamuinen löytö. Tamariksen kengät, jotka ovat jotain mummokenkien ja herrainkenkien väliltä.

Kengät ovat ihan kunnon nahkaa ja jalassa tosi pehmeät ja kevyet. Ihastuin reikäiseen nahkaan, joka menee ruttuun jalkapöydän päällä, kun kengännauhat solmii kiinni. Ihanat sirot kävelykengät, jollaisia olen kaivannut. Varallisuuttani kengät rokottivat neljä euroa eli ei juuri mitään verrattuna siihen rakkauden määrään, jota olen jo ehtinyt kenkiin kohdistaa.

PS. Törmäsin tänään ohimennen Herttaiseen. Vasta törmääminen toiseen bloggariin havahdutti mut, kuinka pitkä aika edellisestä merkinnästä onkaan ja inspiroi kirjoittamaan taas!

PPS. Saksin eilen otsatukkaa lyhyemmäksi ja tasoittaessani tukkaa onnistuin leikkaamaan pienen vekin silmäluomeeni. Voiko kukaan olla yhtä rähmäkäpälä?

Lauantain 22/8 saalis

Huh! Koulu on startannut sellaisella vauhdilla, ettei mistään pehmeästä laskusta, vapaapäivistä ja vain yhden luennon päivistä ei ole oikein voinut uneksiakaan! Sen lisäksi olen nyt kesän jälkeen innostunut taas superpaljon urheilusta eli jos en illalla ole nököttänyt tietokoneella koulutehtävien parissa, olen ollut joko salilla tai lenkkipolulla. Blogi on jäänyt ihan paitsioon, mutta toisaalta enpä ole ehtinyt viime aikoina oikein kirppiksiään kiertämään.

Viime lauantaina ehdin kuitenkin pyörähtää Valtterissa ja kotiin tuomisina oli nämä kaksi paitaa. H&M:n t-paita on väriltään oikeasti kauniin haalean helmenharmaa. Tykkään noista helmillä koristellusta pääntiestä paljon. Tässä paidassa on jotain melkein käsin kosketeltavaa herkkyyttä. Zaran valkoinen toppi on ihanaa, harsomaista neulosta, mikä näkyykin ehkä noista alla olevista yksityiskohtakuvista paremmin. Toppi laskeutuu nätistä, vähän lörttönä. Metallivetoketjusta harsomainen olemus saa juuri sopivasti potkua. Rakastan kontrasteja!

Kumpainenkin euron.

Mökkikesä 2009

Tultiin iltapäivällä viikon kestäneeltä mökkireissulta kotiin. Iltaisin tuli jo aikaisin pimeä eivätkä pimeät illat olleet enää samalla tavalla lämpimiä kuin keskikesällä. Huomenna taas paluu koulunpenkille. Minun kesäni 2009 alkaa olla lopussa. Oikeastaan se ei ihan hirveästi haittaa. Olen ehtinyt ottaa aurinkoa ja saanut ihan hivenen väriäkin kalvakkaan ihooni, hiukseni ovat vaalentuneet reippaasti, sain lomailla kokonaisen viikon mökillä luonnon helmassa kultani kanssa. Kohta syksy saakin kai saapua. Pääsen käyttämään kaikkia ihania nilkkureita ja nahkatakkia. Yksi pieni toivomus kuitenkin syksylle: saavu ilman sadetta!

By Malene Birger toppi

Moi! Oon ollut lomalla tämän viikon ja koska sää on ollut upea, olen käytännössä ollut koko ajan ulkona. Olen lenkkeillyt ja käppäillyt kaupungilla ja löhönnyt kotikotona nurmikolla ja remunnut koirien kanssa. On ollut niin kuuma, että hiki on pukannut pintaan ihan vain viltillä maatessakin. Ymmärrätte siis ehkä, että tietokoneella nörttääminen ei ole ollut kovassa huudossa viime päivinä. Huomisaamuna lähdetään ajamaan landelle, poikaystävän suvun mökille. Takaisin tulosta ei olla puhuttu sen enempää, kuin että viikon kuluttua on viimeistään tultava takaisin, koska koulut ja työt alkavat taas. Tietokone matkaa mukana yhden prkleen koulutehtävän vuoksi, mutta nettiä mulla ei todennäköisesti ole käytössä, joten tavataan taas sitten, kun palaan reissusta! Aion ottaa reissun pääosin ihan relailun kannalta, tankatkaa tekin auringonvaloa itseenne - pian sitä taas kaipaa!

Tässä nyt vielä eräs alkukesän löytö, By Malene Birgerin toppi, jonka vuoksi lompakko keveni 5 euroa. Tykkään topista ihan hirveän paljon, mutta se on mulle ehkä vähän turhan tiukka. Rintsikoita alle ei oikein mahdu ja koska rintsikoitta ulos lähteminen tuntuu oudolta, ei tälle paljon käyttöä kodin ulkopuolella ole. Sääli, näin kauniille topille näyttäisi mieluummin maailmaa vähän enemmänkin kuin noin 40 neliömetrin verran.

Filippa K:n neule

Olin koko viikonlopun töissä, enkä siksi ehtinyt kirppiksille ollenkaan tänä viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin esitellä teille yhden aika hyvän löytöni kesäkuulta. Hopeanharmaa Filippa K:n neule kustansi neljä euroa Hietsussa! Kuvasta ei oikein välity, mutta langassa on hopeinen hohde, joka antaa vähän särmää ja hohtoa harmaalle neulokselle. Neuleen malli on hauska, takaa vähän pitempi ja pepun peittävä niin, että neuletta voisi pitää melkein pelkkien leggareitten kanssa, jos se omaan tyyliin sopisi. Mulle tulee kyllä vähän kalsarijuntti- ja alipukeutunut olo pelkissä pitkissä paidoissa ja leggareissa helposti ja oon käyttänyt leggingsien ja neuleen kanssa vielä hametta. Pelkässä paidassa ja leggareissa on vain niin sellainen olo, että jotain on jäänyt kotiin.

Pikkumiinuksena muuten neuleessa oli ostohetkellä pieni silmäpako, mutta päättelin langan neulalla nurjalle puolelle eikä silmäpaon alkua huomaa kuin läheltä syynäämällä. Muuten neule on ihan uutta vastaavassa kunnossa. Yksi ihan huipuimpia löytöjä tämäkin!

Ps. Mulla alkaa ylihuomenna parin viikon kesäloma ennen kuin palaan taas koulun penkille syksyksi! Toivottavasti lämpimiä kelejä riittää vielä.

Pps. Kesä on mennyt ihan supernopeaa. Nyyh, kohta lempikirppikselläni Hietsussa ei ole myymässä taas kukaan.